Tavoitteena planetaarinen vaatekaappi

Olen viime vuosina vähentänyt vaatteiden ostamista merkittävästi, koska minullahan on jo ”kaikkea”. Tavoitteenani on planetaarinen vaatekaappi.

Olen vuosikausia suosinut pukeutumisessani laatua. Lisäksi huolehdin vaatteistani todella tarkasti (olisihan se noloa, jos olisin siinä asiassa ihan huithapeli, kun olen yli 20 vuotta luennoinut ja kirjoittanut aiheesta). Iän myötä pukeutumiseni on muuttunut aika klassiseksi. Onneksi olen ollut lähes koko aikuisikäni  kutakuinkin samankokoinen, joten olen pystynyt käyttämään vuosia samoja vaatteita.

Entinen himoshoppailija

Tunnustan heti, että aikoinaan olen ollut himoshoppailija. Niinä vuosina totesin, että minulla on musta vyö shoppailussa. Ostin paljon mallistojen mallikappaleita, koska työhuoneeni oli Fashion Housessa, jossa maahantuojilla oli näyttelytilat.

Viitisen vuotta sitten havahduin lopullisesti järkyttävään vaatemäärääni, joista käytin vain pientä osaa. Tarvitseeko yksi nainen toistakymmentä lähes identtistä mustaa kotelomekkoa? Ei tarvitse.

Tulin järkiini ja aloitin lähes raivokkaan karsimisen. Tavoitteena oli päästä seitsemästä (7) vaatekaapista 2,5 kaappiin.

Kävin kaikki vaatteeni läpi, kokeilin ja mietin, tarvitsenko vielä tätä, tuntuuko tämä vielä ”minulta” vai olisiko aika laittaa se kiertoon.

Kiertoon

Tuo luopumisprosessi oli helppoa – ainakin siihen saakka, kun piti oikeasti päästä niistä eroon. Ensin ystävät ja sukulaiset kävivät katsomassa vaatteitani. Näin pääsin tietyistä vaatteista eroon.

Myin parhaita vaatteitani Relovessa, ja olin ihan tyytyväinen saamaani summaan.

Sitten hyödynsin Tori.fi-sivustoa ja Facebookin alueellisia kierrätyssivuja.  Kuvasin ja mittasin. Kaikki, jotka ovat tuota hommaa tehneet, tietävät, että se voi olla tuskien taival. YV, AV, ”kysyn mieheltäni” (miksi, jos vaate tulee sinulle?), ”mittaatko vielä hiha-aukon tms. Loputonta. Joidenkin kanssa homma toimi kuin tanssi, helposti, mutta sitten oli heitä, jotka vain ”katosivat”, vaikka noudosta oli sovittu yksiselitteisesti. Heitä ei näkynyt, ei kuulunut. He eivät vastanneet viesteihin tai puheluihin. Huonoa käytöstä.

Ja sitten oli tietysti heitä, jotka aina halusivat tinkiä. Pyysin 17 euroa mekosta, joka uutena oli maksanut noin 300 euroa, ja jota olin käyttänyt vain muutaman kerran. Yksi nainen tuli kotiini sovittamaan sitä. Tunnin ajan hän pyöri peilin edessä mekkoni päällään yrittäen tinkiä: ”Myytkö 5 eurolla?” ”En, sen hinta on 17 euroa.” ”Myytkö 10 eurolla?” ”En sen hinta on 17 euroa.” ”Myytkö 12 eurolla?” ”En sen hinta on 17 euroa.” Lopulta nainen maksoi 17 euroa. Hän oli kuitenkin vienyt aikaani tunnin. Ihan kuin hän olisi ollut ostamassa asuntoa eikä 17 euron hyvää merkkiä olevaa mekkoa.

Kyllästyin tuohon hommaan ja totesin, että tuossa oppineen aika menee hukkaan (kuten entinen työkaverini totesi). Loput vaatteet, joista halusin eroon, lahjoihin Konttiin. Sainpahan edes hyvän mielen, vaikka rahaa ei tullutkaan.

Entä nyt?

Nyt jos ostan jonkin uuden vaatteen, jonkin vaatteen pitää lähteä kiertoon, koska en halua vaatemääräni lisääntyvän.

Vaikka aikaisemminkin olin tarkka ostaja, se koski vain vaatteen laatua, mittasuhteita ja väriä. Nyt olen tarkka vielä yhdestä lisäasiasta. Uuden vaatteen pitää tuoda lisäarvoa vaatekaappiini. Sen pitää olla riittävän erilainen kuin kaapistani jo löytyy, jotta kaapissani ei todellakaan roikkuisi 10 mustaa kotelomekkoa.

Planetaarinen vaatekaappi -kirja

Kuuntelin Sissi Penttilän ja Aku Varamäen kirjoittaman Planetaarinen vaatekaappi -kirjan (Gummerus), joka ilmestyi tänä vuonna.

Kirjassa todetaan, että neljän vuodeajan maassa – kuten Suomessa – tulisi toimeen 85 vaatteella. En ole koskaan laskenut vaatteitani, mutta varmuudella voin sanoa, että vaatteitani on paljon enemmän.

Kirjan kirjoittaja Aku käytti aikoinaan rahaa vaatteisiin 2500 euroa vuodessa. Silti hänellä ei ollut mitään päällepantavaa. Lopulta hän halusi itselleen ”univormun”, luottovaatteen, jota hän voi pitää jatkuvasti. Koska mieleistä ei löytynyt, Aku pyysi Anne-Mari Pahkalaa suunnittelemaan sellaisen. Vaatteesta tuli todellinen luottovaate, joka Aku on pitänyt lukemattomia kertoja.

7 kertaa vastaan 30 kertaa

Kirjassa todetaan, että stressaantunut nainen käyttää vain 10 % vaatekaappinsa vaatteista – eli 90 % vaatteista vain roikkuu kaapissa pääsemättä käyttöön. Apua!

Planetaarinen vaatekaappi -kirjassa todetaan, että keskiarvon mukaan 66 % vaatekaapin sisällöstä nukkuu eli vaatekaapissamme lojuu valtavasti turhia vaatteita.

Iso-Britanniassa vaatetta käytetään vain 7 kertaa ennen kuin siitä luovutaan. Se on todella vähän. Tavoitteen pitäisi olla 30 kertaa.

Jos vaatetta käytettäisiin 9 kuukautta pidempään (siis oikeasti käytettäisi, ei vain säilytettäisi), ympäristökuorma vähenisi 20-30 %.

Kierrätys, uhka vai mahdollisuus?

Kirjoittajat toteavat, että joillekin vaatteen kierrätysmahdollisuus (kirppikset yms.) saattavat houkutella ostamaan uusia vaatteita, koska he ajattelevat, että tuotteenhan voi sitten myydä, kun ei enää halua käyttää sitä. Se voi olla ansa, koska tuolla tavalla ajattelemalla ostaa enemmän kuin tarvitsisi. Me kaikki olemme varmaan nähneet kirppareilla myynnissä vaatteita, joissa on vielä alkuperäiset pahvilaput paikallaan, eli tuotetta ei ole koskaan käytetty.

Toisaalta kierrätettyjen vaatteiden ostamiseenkin voi jäädä koukkuun, yllyttää ostamaan enemmän kuin tarvitsisi.

Kyllähän tämä on jatkuvaa taiteilua.

Huolto

Ostaapa ihminen kalliita tai edullisia vaatteita, niistä kannattaa pitää huolta. Siten niistä on iloa mahdollisimman pitkään.

Kirjassa   todetaan, että media on hylännyt vaatteiden korjausaiheet. Tämä on totta. Samoin vaate- ja kenkähuoltoon tai tuotteiden laatuun liittyvät artikkelit eivät kiinnosta toimituksia. Ilmeisesti nämä aiheet eivät ole mediaseksikkäitä. Voin kuitenkin todeta, että Kaisanmukana-tiktok-tililläni ehdottomasti suosituimmat aihealueet ovat vaatehuolto, tahranpoisto ja vaatteiden laadun tunnistaminen. Saan niistä aiheista lähes päivittäin joko julkisia, tilini seinälle laitettuja kysymyksiä tai yksityisviestejä. Uskallan väittää, että aiheet kiinnostavat. Sitä paitsi ne teemat ovat kestävän kehityksen ja ekologisuuden mukaisia.

7 uutta vaatetta

Koska tavoitteena on, että maapallon sietokyky ei ylittyisi, ihminen saisi ostaa 7 uutta vaatetta vuodessa. Kehitys- ja kehittyvissä maissa tuo määrä on paljon pienempi, mutta meillä länsimaissa se on taas suurempi. Yllättävää on, että peräti puolet ranskalaisista ostaa planetaarisen vaatekaapin verran eli 7 vaatetta vuodessa. Olisi voinut kuvitella, että tyylistään tunnetut ranskalaiset ostavat paljon enemmän. Lukua selitetään sillä, että ranskalaiset korjauttavat vaatteitaan enemmän kuin me suomalaiset. Siellä korjauspalveluja on helppo saada. Lisäksi jotkut työnantajat tukevat työntekijöiden korjauskustannuksia. Tulisipa tämä meillekin.

Aku ja Sissi olivat laskeneet viime vuoden vaateostoksensa. Hekään eivät päässeet tuohon tavoitteeseen eli 7 uutta vaatetta. Heidän määränsä oli 11-14.

Tästä innostuneena laskin oman saldoni vuodelta 2023. Pääsin 10 uuteen vaatteeseen (sis. kengät): valkoinen hapsupaitis, kuviopaitis, sininen pellavapaita, punainen pellavamekko, rento jerseymekko, vihreä merinovillaneule, valkoinen trikoopaita, merinovillaneule, untuvatakki ja tennarit.

Minullakin on vielä petrattavaa.

Suosittelen kaikille muodista ja pukeutumisesta kiinnostuneille lukemaan/kuuntelemaan Planetaarinen vaatekaappi -kirjan. Se panee ajattelemaan ja haastaa lukijan pohtimaan omaa käyttäytymistään syyllistämättä.

Kaisa

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Jerseymekko, monta eri kokonaisuutta

Sama satiinihame ja 10,5 vaihtoehtoa