Sinun, Margot -näytelmä on teatteria parhaimmillaan
Mainos / lippu saatu Helsingin Kaupunginteatteri
Meri Valkaman Sinun, Marjot -kirja teki minuun ison vaikutuksen. Odotin innolla ja ehkä hieman jännittyneenäkin Helsingin Kaupunginteatterin kirjan näytelmäversiota. Voisiko näytelmä yltää kirjan tasolle? Kyllä voi ja osittain se oli jopa parempi.
Tarina lyhyesti
Vilja Siltasen isä on kuollut. Vilja ja äitinsä Rosa tyhjentävät isän asuntoa, josta löytyy nippu vanhoja kirjeitä. Viljaa alkaa kiinnostaa, kuka on Margot, joka on kirjoittanut kirjeet. Entä kuka on Kastanja-tyttö? Äiti ei suostu puhumaan asiasta. Vilja alkaa penkoa asiaa.
Jäljet johtavat Berliiniin, jossa Viljan perhe asui 1980-luvun alussa, kun Berliini oli jaettu kahtia. Viljan isä Markus oli ulkomaankirjeenvaihtajana DDR:ssä.
Vilja oli vain parivuotias, kun perhe muutti Berliiniin. Hän ei muista siitä ajasta juuri mitään. Sinnikkyys palkitaan, ja Vilja pääsee Margotin jäljille.
Yksittäisen ihmisen ja perheen tarina kietoutuu suurempaan kuvaan: Berliinin muurin kaatumiseen, ja Siltasen perheen ihannevaltio oli mennyt. Myös onnellinen perhe-elämä on jäänyt taakse.
Satu Tuuli Karhun tähtihetket
Viljan roolissa on Satu Tuuli Karhu, joka näyttelee roolinsa loistavasti parivuotiaasta aikuiseksi naiseksi. Satu Tuulin tulkitsemat riipaisevat kohtaukset saavat ihon kananlihalle. Satu Tuuli Karhu on näytelmän tähti, vaikka muidenkaan suorituksissa ei ole mitään vikaa. Äitiä näyttelevän Sanna-June Hyden muutos välittävästä äidistä kostavaksi naiseksi tulee näyttämöllä enemmän esille kuin kirjasta muistin. Martin Bahnen tulkitsee hyvin DDR:n ihannevaltioon uskovaa Markus Siltasta, joka hullaantuu Luise Seideliin (Sara Soulié). Sara Soulién Luise on alussa elämäniloinen, mutta loppukohtauksessa hänet nähdään aivan toisenlaisena naisena.
Loppukohtaus on riipaisevan herkkä. Yksinkertaisesti hieno.
Meri Valkaman kirjan dramatisoinnista vastaa Tuomas Timonen, joka ansaitsee isot kiitokset työstään. Samoin ohjaaja Riikka Oksanen, joka oli oivaltavasti ratkaissut kahden eri aikajanan tapahtumien kietomisen. Pidin myös Antti Mattilan pelkistetystä lavastuksesta.
Kaiken kaikkiaan näytelmä on upea, hieno, vaikuttava ja sykähdyttävä. Teatteria parhaimmillaan. Pidin esityksestä aivan valtavasti.
Kaisa
Sinun, Margot näyttää olevan suosittu, sillä monet esitykset ovat täyttymässä tai loppuunmyytyjä.