Kaskinen ja Kristiinankaupunki, länsirannikon pikkuiset

Kaskinen ja Kristiinankaupunki olivat seuraavat kohteemme länsirannikon kierroksellamme. Kaskinen oli molemmille tuntematon kohde. Kristiinankaupungissa olin käynyt yli 20 vuotta sitten. Miten koimme nämä pikkukaupungit?

Round trippimme oli edennyt Tampereen ja Laihian jälkeen Vaasaan (joista voit lukea aikaisemmista postauksistani: Tampere, Laihia ja Vaasa).

Oli siis aika alkaa valua länsirannikkoa alas.

Kaskinen

Valtatieltä näimme Närpiön ja sen kuuluisat, isot kasvihuoneet. Sitten tulikin jo Kaskinen. Kaskisen sanotaan olevan väkiluvultaan Suomen pienin kaupunki – vuonna 2023 asukkaita oli 1208.

Terveisiä Kaskisista!

Ruotsin kuningas Kustaa III perusti Kaskisen vuonna 1785. Kaskisten perustamista ajoi ennen kaikkea vaasalainen kauppias Johan Bladh poikansa Peter Johanin kanssa. Liikemies ja valtiopäivämies Peter Johan Bladhin vaikutus nähdään edelleen Kaskisissa.  Rannan läheisyydessä on vuonna 1788 valmistunut Bladhin komea talo, joka on Kaskisten vanhimpia taloja. 1790-luvulla Bladh luovutti yläkerran salin kirkon käyttöön. Tämä jatkui aina vuoteen 1965 saakka. Talossa on toiminut myös raastuvanoikeus, koulu ja kansalaisopisto. Olisiko taloa voinut kutsua monitoimitaloksi, jos sellainen sana olisi ollut vuosisatoja sitten? Ehkä.

Bladhin talo on ollut aikoinaan komea. Onneksi se on säilynyt ja remontoitu.

Bladhin talossa toimii mm. kesäkahvila Cafe Eva Bladh.

Löysimme Bladhin talon sattumalta, kun etsimme kahvittelupaikkaa. Nykyisin talossa on viehättävä Cafe Eva Bladh, galleria ja pop up -kirppis.  Kesäkahvilan toiminnasta vastaava kertoi talon historiaa. Peter Johan Bladhin kuoleman jälkeen v. 1816, talo siirtyi Kaskisten kaupungin omistukseen.  Bladhin talo oli jossain vaiheessa useita vuosia tyhjillään, mutta onneksi kaupunki päätti remontoida sen. Remontti valmistui vuonna 1997 ja talo sisustettiin alkuperäiseen tyyliin. Tarinan mukaan talon puutarhassa on kaksi tammea, jotka Sakari Topelius on istuttanut.

Kaskisissa Bladhin talon edustalla on mukien vaihtopiste.

Vaikka ensin olimme ajatelleet nauttivamme kahvia ja jäätelöä, kahvilanpitäjä kertoi, että tuoreet munkit on leivottu hänen isoisoäitinsä keittokirjan reseptillä. Emmehän me voineet vastustaa kiusausta, vaan ostimme myös munkit – ja hyvä, että ostimme, sillä ne olivat erittäin maukkaat. Nautimme tarjoilut talon puutarhassa, joka aikoinaan oli ollut Peter Johan Bladhin kokeilukenttää.

Cafe Eva Bladh teki meihin vaikutuksen.

Cafe Eva Bladhin palvelukokemus jäi positiivisena kokemuksena muistiimme.

Kaskisten tulevia tapahtumia ovat mm. kansainvälinen majakkaviikonloppu ja Kaskisten puutalo- ja korjausrakentamisen messut, molemmat tapahtumat 16.–17.8.2025. Lue lisää Kaskisten tulevista tapahtumista kaupungin sivuilta.

Cafe Eva Bladhin ostoksemme, munkki on pakattu sokeripussiin. Sympaattista ja järkevää kierrätystä.

Matkakumppanini, ystäväni Tiina Rantanen Bladhin talon puutarhassa.

Kristiinankaupunki

Mitä muistin Kristiinankaupungista? Edellisessä kerralla olin nähnyt sillalla kävellessämme elämäni ensimmäisen trombin, joka lähestyi mereltä ja nosti vesipatsaan.  Toinen asia oli viehättävät puutalot ja kolmas asia A. Talaksen tavaratalo.

Kristiinankaupunki ei ollut muuttunut edellisestä käynnistä.

Silta on edelleen paikallaan, samoin puutalot ovat edelleen yhtä viehättäviä kuin silloin parikymmentä vuotta sitten. Sitä vastoin A. Talaksen tavaratalo on lopettanut, ajautunut konkurssiin. 

Kristiinankaupunki (perustettu v. 1649) on myös pieni, asukkaita on vain vähän yli 6000. Vähän yli puolet puhuu äidinkielenään ruotsia, mutta kyllä siellä tulee toimeen suomellakin.

Kristiinankaupungin must-nähtävyys on Ulrika Eleonoran kirkko.

Kaupungin nimi oli ensin Koppöstad. Tämä ei ilmeisesti miellyttänyt Pietari Brahea, sillä hän vaihtoi nimen Kristiinankaupungiksi. Tarina ei kerro, antoiko hän nimen kuningatar Kristiinan mukaan vai Pietari Brahen oman vaimon kreivitär Kristina Katarina Stenbockin mukaan. 

Ulrika Eleonoran kirkko on valmistunut vuonna 1700. Kirkossa mietin menneitä sukupolvia, heidän ilojaan ja surujaan. Kirkko teki ison vaikutuksen.

Kristiinankaupunkia pidetään yhtenä Pohjoismaiden parhaiten säilyneistä puukaupungeista.

Kristiinankaupungissa kannattaa kierrellä puukaupungissa, katsella taloja ja bongata juorupeilejä.

Kristiinankaupungin puutaloista on pidetty hyvää huolta.

Lisäksi kannattaa piipahtaa vuonna 1700 valmistuneessa Ulrika Eleonoran kirkossa. Viehättävässä kirkossa voi aistia menneiden sukupolvien elämää. Istahda myös kirkonpenkkiin. Kesäisin se on suosittu vihkikirkko. Kirkko ei muuten ole säännöllisessä käytössä, vaan kirkolliset tapahtumat pidetään vuonna 1897 valmistuneessa, punatiilisessä pääkirkossa.

Uudempaa kirkkoa nimitetään pääkirkoksi.

Kristiinankaupungin kataukyltit on kirjoitettu vanhahtavalla kirjasintyypillä ja tietysti ensin ruotsiksi ja sitten suomeksi.

Hauska sattuma oli, että matkan jälkeen etsiessäni kirjaa kuunneltavaksi, valitsin sattumalta Kaisu Tuokon Valhe-kirjan, joka alkaa sillä, että Ulrika Eleonoran kirkon portailta löytyy verta. Kristiinankaupunkilainen Tuokko on sijoittanut kirjasarjansa (Valhe on sarjan 3. osa) tapahtumat Kristiinankaupunkiin. Matkamme jälkeen oli hauskaa bongata kirjasta paikkoja, joita olimme nähneet Kristiinankaupungissa.

Kristiinankaupungissa voi päästä kummituskierrokselle ja  noitakierrokselle. Niistä ja muista tapahtumista saat lisätietoa Kristiinankaupungin sivuilta

Ovatko Kaskinen ja Kristiinankaupunki sinulle tuttuja?

Kaisa