Täällä Pohjantähden alla on syksyn pakko nähdä -näytelmä
Täällä Pohjantähden alla on tuttu lähes kaikille aikuisille suomalaisille. Väinö Linnan kirjoja on luettu ja elokuvaa on katsottu. Lauri Maijala sovitti tutun Pohjantähden Kansallisteatterin näyttämölle. Lopputulos on vaikuttava.
Mainos / lippu saatu / Kansallisteatteri
Kansallisteatterin syysinfossa kuuntelin Lauri Maijalan lyhyttä esittelyä Pohjantähdestä. Sen perusteella odotin mielenkiinnolla, miten Maijala on saanut tiivistettyä järkälemäisen trilogian 3 tuntiin ja 40 minuuttiin.
Koska aineistoa on ollut niin paljon, näytelmän tahti on reipas ja ajoittain lähes hengästyttävä. Joka tapauksessa käsikirjoitus toimii, teksti kunnioittaa Linnan henkeä.
Täällä Pohjantähden alla vie katsojan mm. torppareiden aikaan, itsenäistymisen hetkiin. Kuva Nico Backström / Kansallisteatteri.
Näytelmän teemat sopivat tähän(kin) aikaan: ihmisten eriarvoisuus, tuloerot ja sota.
Näyttämöllä nähdään toistasataa henkilöhahmoa, joita 24 näyttelijää esittää. Suurin osa näyttelijöistä tekee töitä oikein urakalla esittäen useampaa hahmoa. Katsoja voi vain kuvitella, millainen kiire on näyttämön takana ja sivuilla, kun näyttelijät vaihtavat rooliasujaan.
Lauri Maijala on onnistunut roolituksessa. Nostan esiin vain muutaman. Elinaa näyttelee Wenla Reimaluoto ja Akselia Otto Rokka. He tuntuvat tutunoloisilta ja kotoisilta Elinana ja Akselina.
Katariina Kaitue Ellen Salpakarina ja Juha Varis kirkkoherra Lauri Salpakarina. Kuva Nico Backström / Kansallisteatteri.
Katariina Kaitue sopii täydellisesti ylemmyyttä tuntevan Ellen Salpakarin rooliin. Kaituen äänenpainot, katseet ja ilmeet saavat kenet tahansa tuntemaan itsensä alempiarvoiseksi Aksa Korttila Elma Laurilan roolissa on väkevyyttä, tiettyä hurjuutta ja ehdottomuutta. Helmi-Leena Nummela sopii erinomaisesti Aune Leppäsen rooliin. Hänen naurunsa kaikuu vieläkin korvissani.
Carl-Kristian Rundman paronina ja tiukkana opettajana tekevät vaikutuksen. Loistavaa työtä.
Näytelmässä on kaksi väliaikaa. Ennen molempia väliaikoja näytelmän kohtaukset ovat sykähdyttäviä ja jopa pysäyttäviä.
Kati Lukan lavastussuunnittelu toimii hyvin. Kalle Ropposen valaistussuunnittelu ansaitsee erityiskiitokset. Valoilla saadaan niin paljon aikaan tunnelman virittämisessä. Punaisen valon käyttö korostaa sisällissodan henkeä.
Kalle Ropposen valosuunnittelu tukee hienosti tarinaa. Kuva Nico Backström / Kansallisteatteri.
Näytelmän musiikki vie tunnelmasta toiseen. Näyttelijäjoukon laulama Akselin ja Elinan häävalssi tuo kylmät väreet iholle.
Näyttelijäjoukon laulama Akselin ja Elinan häävalssi, ja samalla näyttämön laskeutuminen ovat vaikuttava hetki. Kuva Nico Backström / Kansallisteatteri.
Jos jostain annan ”risuja”, se on toisen väliajan jälkeinen osa, jossa oli hieman liikaa koheltamisen tuntua. Lisäksi ajoittain huutamalla esitetyt repliikit saivat puheen epäselväksi.
Täällä Pohjantähden alla -näytelmän katsoja saa kokea vahvoja tunteita ja voi ajoittain jopa liikuttua.
Täällä Pohjantähden alla kuuluu ehdottomasti tämän syksyn teatteritapauksiin ja on ns. pakko-nähdä -näytelmä.
Kaisa
PS. Etukäteen olin epäillyt, tuntuuko näytelmän pituus liian pitkältä. Näytelmän nähtyäni voin todeta, että ei tuntunut. Kaksi väliaikaa rytmitti hyvin esitystä.
Katso Kansallisteatterin sivuilta, milloin Täällä Pohjantähden alla -näytelmään on saatavilla lippuja.
Lue myös Jotuni-näytelmän arviointi