Festen – kun kulissit kaatuvat

Festen on ravisteleva nykyooppera, jossa perhejuhlan kulissit romahtavat hetkessä. Kun vaietut salaisuudet nousevat pintaan, juhlijoiden todellinen luonne paljastuu. 

Mainos / lippu saatu / Suomen Kansallisooppera

Festen on Mark-Anthony Turnagen säveltämä nykyooppera, jonka englanninkielisestä libretosta vastaa Lee Hall. Se pohjautuu Thomas Vinterbergin Juhlat-elokuvaan.

Oopperan tapahtumat sijoittuvat hotelliin, jonne perhe, sukulaiset ja ystävät kokoontuvat juhlimaan hotellinomistaja Helgen 60-vuotispäivää. Perheen neljästä lapsesta kolme on paikalla: Christian, Michael, ja Helena. Linda-tyttö on tehnyt itsemurhan.

Perheen lapsista Christian pitää juhlapuheen isälleen. Puheessaan hän kertoo isänsä käyttäneen häntä ja Lindaa lapsuudessa seksuaalisesti hyväksi ja sitä oli jatkunut vuosia.  Christian kertoo, että äiti on saanut isän kiinni rysän päältä, mutta ummistanut silmänsä, ollut hiljaa.  Michael ei usko sitä isästään ja äidistään. Vieraatkaan eivät usko Christianin sanoja, ja osa vieraista haluaa vain ummistaa silmänsä, katsoa muualle.  Christian ajetaan pois juhlista. Muut juhlijat ovat kuin karnevaaleissa, tanssivat ja ilakoivat, ihan kuin juhlapuheessa ei olisi kerrottu mitään ikävää. Sitten löytyy Lindan jäähyväiskirje, joka tukee Christianin sanoja. Michael uhkaa isäänsä, ettei tämä saa enää koskaan nähdä lapsenlapsiaan. Mutta mitä tekee juhlaväki? Tuleeko Helgestä hylkiö vai ummistavatko juhlijat vain silmänsä?

Oopperan musiikin tempo ja tyyli vaihtelevat kohtausten mukaan. Se on ajoittain energistä, täynnä intensiteettiä. Joissakin kohtauksissa olin kuulevani jazzin vaikutusta. Musiikki siivitti ja tuki loistavasti juonta. Vaikuttavuutta lisäsi, että tietyissä kohdissa orkesteri hiljeni.

Festen käsittelee perhesalaisuutta riipivän avoimesti, ilman pienintäkään suodatusta. Festen ei päästä katsojaa helpolla. Miten katsomossa istuva toimisi vastaavassa tilanteessa? Kääntäisikö katseensa pois? 

Oopperan teemoihin kuuluvat myös rasismi ja muistisairaus.

Hieno kokonaisuus

Kaikki kuusi pääosan esittäjää: Darren Jeffery (Helge), Susan Bickley (Else-äiti), Daniel Brenna (Christian), John Chest (Michael), Natalya Romaniw (Helena) ja Georgia Jarman (Mette) saivat roolihahmot elämään, tuntumaan aidoilta.

Onnistuneesta pukusuunnittelusta on vastannut Nicky Gillibrand. Hänellä on ollutkin urakkaa, koska juhlakohtauksissa lava on täynnä juhlijoita. Lucy Carter vastasi valosuunnittelusta, josta pidin todella paljon. Valoilla saatiin katse kiinnittymään tapahtumien keskipisteeseen. Näin pimeyteen jäävä näyttämön osa henkilöineen ei hajottanut huomiota. 

Kokonaisuus oli esteettisesti kaunis, tarina imaisi mukaansa niin, ettei ajan kulumista edes huomannut. Oli hyvä, ettei vajaan kahden tunnin pituista oopperaa katkaistu väliajalla. Siten jännite säilyi alkutahdista viimeiseen nuottiin.

Festen on Kansallisoopperan ja lontoolaisen Royal Ballet and Operan yhteistuontoa, ja oopperan kantaesitys oli viime vuonna Lontoossa.

Festen on ohjelmistossa 7.5.2026 saakka. Oopperan sivuilta näen esitysajat.

Kaisa 

Kävin helmikuussa katsomassa La Traviatan, joka on jo poistunut ohjelmistossa, mutta lue silti, mitä mieltä olin siitä.