Runollinen todellisuus -näyttely elämäniloa 1920-1940 -luvulta
Villa Gyllenbergin Runollinen todellisuus -näyttely esittelee 1920–1940 -lukujen taidetta, muotoilua ja muotia. Silmä lepää näyttelyesineissä.
Runollinen todellisuus -näyttelyssä nähdään useiden taiteilijoiden maalauksia, joissa näkyy elämäniloa.
1920–1940 -luvuilla ihmiset kaipasivat kauneutta, romantiikkaa ja elämäniloa.
Näyttelyn esittelyssä todettiin, että tuo aikakausi mielletään tiukkailmeisenä ja funktionallisena. Tuohon aikakauteen yhdistetään myös poikatyttömäinen muoti ja tummanpuhuvat maisemat. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välissä ja sodan aikana kaivattiin kauneutta.
Helene Schjerfbeckin Nainen ja sininen hiuskoriste -maalaus vuodelta 1940.
1920-luvulla monet suomalaiset taiteilijat opiskelivat ja työskentelivät Pariisissa. Tämä näkyi heidän taiteessaan värikylläisyytenä, tiettynä positiivisuutena.
1920–1940 -luvuilla arvostettiin käsityötä. Monet ompeluttivat vaatteensa, jos eivät itse osanneet tehdä. 1920-luvulla kaupungeissa oli paljon ompelimoita ja räätäleitä. Naiset teettivät kävelypukuja, mekkoja ja päällysvaatteita. Ompelijan teettämä vaate oli kallis, kestävä ja sitä arvostettiin todella paljon.
1920-luku ei ollut vain poikatyttömuotia. Ranskassa innostuttiin leveähelmaisista, historiallisista puvuista innoituksen saaneista asuista. Tätä mekkoa pysähdyin katsomaan pitkään. Upea luomus.
Tekoälyn mukaan suomalaisia vaatetehtaita perustettiin 1920–1930 -luvuilla, mutta niiden valikoimat olivat rajalliset, lähinnä arkisia perusvaatteita: alusasuja, trikoopaitoja ja sukkia. Lisäksi tehdasvalmisteiset vaatteet olivat kalliita. 1930-luvulla mekon hinta oli 50–150 markkaa (50 markkaa on nykyrahaksi muutettuna noin 8,40 euroa), ja keskipalkka oli 500–700 markkaa (nykyrahaksi muutettuna 450–650 euroa), mutta lama painoi monien tulot tätä alemmaksi. Tuohon aikaan mekon ostamista harkittiin huolella. Se ei ollut missään tapauksessa impulssiostos, toisin kuin nykyisin (ainakin jotkut voivat ostaa mekon hetken mielijohteesta).
Näyttelyssä nähdään glamouria noin 100 vuoden takaa.
Tytti Laosin käyttämä morsiuspuku on vuodelta 1928.
Vuonna 1939 syttyneen sodan vuoksi tehtaat kärsivät raaka-ainepulasta. Silloin kankaita kierrätettiin, vanhoja vaatteita purettiin ja ommeltiin uudelleen.
1920–1940 -luvuilla vaatteita arvostettiin ihan eri tavalla kuin nykyisin, kun kaikkea on saatavana enemmän kuin tarpeeksi ja hintataso on suhteessa edullinen ajatellen palkkatasoa.
Näyttelyssä esillä on myös tämä Helsinki-teemainen kaappi.
Runollinen todellisuus -näyttely on hieno läpileikkaus tuon ajan maalaustaiteeseen, muotiin ja muotoiluun. Silmä leipää taulujen värityksissä ja tietyssä elämänmaussa. Ja kun katsoo näyttelyssä olevia vaatteita, sydän oikein sykähtää. Ne ovat hienoja luomuksia.
Mielestäni tällaiset näyttelyt, jotka esittelevät samassa näyttelyssä eri tuoteryhmiä ja taidemuotoja ovat todella mielenkiintoisia, koska silloin näkee tietyn aikakauden ilmiöt eri kantilta.
Näyttelyssä on myös yksi Paavo Tynellin valaisin.
Jollain tavalla nykyajassa on jotain samaa kauneudenkaipuuta, vaikka aika onkin toinen. Ankeiden uutisten vuoksi haluamme nähdä kauneutta ja haluaisimme kokea elämäniloa (joka monelta on kadonnut?).
Käykää katsomassa tämä näyttely. Runollinen todellisuus -näyttely on auki 13.9.2026 saakka
Villa Gyllenberg on Kuusisaaressa, Kuusisaarenpolku 1, Helsinki.
Aukioloajat: ke–to klo 12–17, la–su klo 12–17.
Liput 12/10 e, Museokortti ja alle 18 v. 0 e.
Kaisa
Lue myös, miten pari vuotta sitten ostin kotiin taulun.