Raparperiherkut

En muista, milloin viimeksi mökin raparperit olisivat tuottaneet näin paljon kuin tänä vuonna. Muistilokeroista olen kaivellut ohjeita ja kysellyt kavereilta, haluavatko tätä alkukesän herkkua.

Mökin raparperit ovat alkujaan lapsuuskotini pihasta – vai liekö vanhempani aikoinaan saaneet ne isäni äidiltä. Eihän siihen aikaan taimia pahemmin osteltu.

No, joka tapauksessa ne ovat olleet mökillämme parikymmentä vuotta. Kymmenkunta vuotta sitten epäilimme, että joku eläin oli syönyt taimet, koska raparperejä ei näkynyt. Sitten sain valokuvaajan hevostalleilta ”sitä itseään” – ja siitä alkoi kasvaminen. Ja tänä vuonna tuloksena on ”raparperimetsä”, vaikka viime vuonna annoin palan juurakosta ystäväpariskunnalle.

Olen nyt muutamia kertoja korjannut satoa, tehnyt piirakkaa, mehua, hilloketta – ja antanut viidelle ystävälle leipomuksia ja hilloja varten. Silti loppua ei näy. Satoa on vielä jäljellä.

Ystäväni Tarja antoi minulle mainion mehuohjeen. Olen sen mukaan nyt tehnyt muutamia litroja raikasta mehua, joka oli viime viikon helteissä aivan ihana janojuoma, kun sekoitin siihen kuplavettä.

Ohjeen mukaan

• raparperit pestään / kuoritaan, pilkotaan ja laitetaan veteen seisomaan pariksi päiväksi.
• Sitten ne keitetään ja siivilöidään.
• Tämän jälkeen lisätään yhden sitruunan mehu ja sokeria maun mukaan.
• Annetaan sokerin sulaa ja sitten vain pulloihin.
• Mehu säilyy jääkaapissa noin viikon. Minä olen myös pakastanut sitä: osa pulloissa ja osa jääpalapusseihin laitettuna. Nam.

Mikä on sinun raparperilempireseptisi?

Kaisa