Monessa perheessä on perinteenä ostaa kirjalahjoja. Tässä kirjavinkkejä joululahjaksi.

Lomalukemiston aatelia

Tartuin Antti Ritvasen toiseen kirjaan Hyvää jatkoa, Homo Sapiens! (Otava) joidenkin lehtijuttujen innoittamana. Kirjaa kehuttiin nokkelaksi ja vetäväksi, ja sitä se tosiaan oli.

Hyvää jatkoa, homo sapiens kertoo terapeutti Henrik Granlundista, joka on saavuttanut todellisen julkkisterapeutin aseman, mutta joka putoaa sieltä yllättävän nopeasti ja yllättävistä syistä. Kirja kutoo yhteen monen ihmisen kiinnostavat tarinat ja kehystää ne nykyelämän ilmiöillä: somejulkisuudella, maahanmuuttajien kohtelulla, aktivismilla, mielenterveysasioilla ja julkkiksilla.

Kirjan juoni on kiinnostava, ja siinä on sopivasti yllätyksiä, jotta se pitää hyvin otteessaan loppuun asti. Ritvanen onnistuu hienosti siinä, että vaikka kirja on vetävä ja henkilöhahmot osin stereotyyppisiä, teemat ovat kiinnostavia ja niiden käsittely kuitenkin myös syvällistä. Erinomaista lomalukemista!

Punaorvot

Anneli Kannon Punaorvot (Lind & Co) on alun perin kirjoitettu näytelmäksi, mutta koska se sai ensi-iltansa korona-aikaan, esityksiä oli lopulta melko vähän. Kanto on sen jälkeen kirjoittanut näytelmästä romaaniversion, joka ilmestyi tänä vuonna.

Nimensä mukaisesti kirja kertoo sisällissodan orvoiksi tai puoliorvoiksi jättämistä lapsista ja heidän kohtaloistaan. Anneli Kanto on ottanut fokukseen yhden kalliolaisen työläisperheen ja kuvaa tämän perheen kautta erityisesti lasten kohtaloa sisällissodan aikana ja sen jälkeen. Perheen tytöt, noin 12-vuotias Lahja ja noin 5-vuotias Ilona, joutuvat osaksi prosessia, jossa punaisten perheiden lapsia siirrettiin Pohjanmaalle ja Savoon näennäisesti parempiin oloihin, mutta tosiasiassa myös ideologisista syistä ”isänmaallisempaan” ympäristöön. Tarinaa kuljetetaan eri henkilöiden näkökulmista, ja Kanto antaa hienosti oman äänen niin huostaanotetuille lapsille kuin heidän sodassa taistelleelle 15-vuotiaalle veljelleen ja kotiin Kallioon jääneelle äidilleenkin.

Punaorvot onnistuu kuvaamaan hyvin ihmisten erilaisia motiiveja sekä sitä, miten hyvää tarkoittaessaan voi todellisuudessa saada aikaan paljon pahaa. Vaikeasta aiheesta huolimatta kirja ei ole mitenkään lohduton, ja sitä voi lämpimästi suositella kaikille historiasta kiinnostuneille.

Mammuttimainen Saisio

Tieto-Finlandia ehdokkaanakin ollut Heini Junkkalan kirjoittama Pirkko Saision elämäkerta Sopimaton (WSOY) on todellinen runsaudensarvi: kirjassa on lähes tuhat sivua ja äänikirja kestää yli 33 tuntia.

Yksityiskohtia, ihmisiä, tapahtumia, kirjoja ja näytelmiä on aivan valtava määrä, niin paljon, että tiivistämisen varaa olisi ehkä ollut. Toisaalta Saision elämä on ollut värikäs ja kiinnostava, ja Junkkala kertoo siitä niin, että on lopulta vaikea sanoa, mistä kohtaa olisi voinut karsia. On selvää, että Junkkala – Saision entinen oppilas ja nykyinen ystävä ja kollega – katsoo kirjansa kohdetta ihaillen. Ihailusta huolimatta hän pystyy kuitenkin kertomaan Saision elämästä myös vähemmän mairittelevia asioita, ja tämä on kirjan uskottavuuden kannalta oleellinen asia.

Junkkala on hyvä kirjoittaja itsekin, ja hänen tekstiään on nautinto lukea. Kerrontaratkaisu – Junkkala ikään kuin puhuu Saisiolle ja käyttää tästä yksikön toista persoonaa – toimii hyvin. Pidin kovasti myös siitä tavasta, jolla Junkkala onnistuu kertomaan valtavasta joukosta ”Saikin” elämää enemmän tai vähän sivunneista ihmisistä ilman, että lukija tuntisi tirkistelevänsä tai juoruilevansa.

Kirja sopii hyvin kulttuurielämästä kiinnostuneille ja tietysti kaikille Pirkko Saision valtavan tuotannon ystäville.

Puhuttu Elolliset

Iida Turpeisen Elolliset (S&S) on epäilemättä tämän vuoden puhutuin esikoisteos. Se sai heti ilmestyessään loistavat arvostelut ja on sittemmin ollut sekä Finlandia-ehdokkaana että voittanut Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon.

Turpeinen kertoo kolmen ihmisen tarinan kolmelta eri vuosikymmeneltä. Kaikkia tarinoita yhdistää ihmeellinen Stellerinmerilehmä, jo 1700-luvulla sukupuuttoon metsästetty sireenieläin. Turpeinen on tehnyt valtavan taustatyön selvittäessään merilehmän ja siihen liittyvien todellisten henkilöiden taustoja ja historiaa.

Elolliset on seikkailukirja, joka kertoo samalla ihmisen ahneudesta sekä koko maailmaa nyt uhkaavasta sukupuuttoaallosta ja ekologisesta murroksesta. Kirja ei kuitenkaan ole toivoton – se jättää tunteen, että jossain muodossa elämä kuitenkin aina jatkuu.

Kirja sopii hyvien lukuromaanien ystäville sekä luonnosta, tutkimusretkistä ja tieteen historiasta kiinnostuneille.

Kohti Natoa

Oli odotettavaa, että kun Suomi on nyt saatu Naton jäseneksi, pian nähdään kirjoja, joissa avataan jäsenyyteen johtanutta prosessia. Puolustus- ja turvallisuusasioita pitkään systemaattisesti seurannut toimittaja Lauri Nurmi ehti ensimmäisten joukossa ja antoi kirjalleen klikkiotsikkomaisen nimen Suomen salattu tie Natoon (kursivointi minun) (Into Kustannus).

Nurmi on tehnyt ison työn haastattelemalla lukuisia poliitikkoja, sotilaita ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijoita ja sen jälkeen kirjaamalla ylös valtavan määrän tapahtumia, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että Suomesta tuli huhtikuussa 2023 Naton täysjäsen.

Nurmi kuvaa kiinnostavalla tavalla teitä Natoon – tapahtumia ja ihmisiä, jotka siihen myötävaikuttivat tai jotka sitä vaikeuttivat. Lukija pääsee Nurmen mukana kurkistamaan kabinetteihin ja neuvottelupöytiin, mutta mitään supersalaista kirja ei nimestään huolimatta paljasta.

Hyvä lähihistorian katsaus Nurmen kirja ilman muuta on ja sopii mainiosti yhteiskunnallisia asioita ja maailmanpolitiikkaa seuraavan lahjapakettiin.

Anna Tuomikoski

Lisää kirjavinkkejä