Keppijumppa ei vaadi kalliita vällineitä. Kaikista markkinoilla olevista jumppavälineistä yksi parhaista – ja halvin – on perinteinen harjanvarsi. Varsinkin istumatyöläiselle se on välineiden kuningas.
Tietokoneen äärellä istuminen ei totisesti tee kropalle hyvää. Asento tipahtaa usein kovin etupainotteiseksi, jolloin olkapäät kääntyvät eteen, yläselkä pyöristyy ja lannerangasta katoaa siihen luonnostaan kuuluva notko. Jos vielä työn imu on kova, ja unohdut istumaan pitkiksi ajoiksi, seurauksena on aika todennäköisesti jonkinlaisia niska-hartiavaivoja ja ehkä niiden seuralaisena myös päänsärkyjä. Tilannetta ei yleensä kohenna se, jos töitä tulee tehtyä paljon kotoa, sillä usein kotitoimiston ergonomiassa on toivomisen varaa ja pahimmassa tapauksessa töitä tulee tehtyä sohvalta käsin, jolloin istuma-asento läppärin kanssa on ihan varmasti surkea.
Kaiken a ja o on nimenomaan se, ettei yhdessä asennossa tule pysyttyä liian pitkään kerrallaan. Taukojen ei tarvitse olla pitkiä – muutama minuuttikin riittää – mutta niitä pitäisi olla usein. Aina tauolla ei tarvitse jumpatakaan, vaan voit vaikka hakea lasin vettä, käydä vessassa tai hoitaa puhelun seisten, ja olet jo onnistunut elvyttämään aineenvaihduntaasi ja antamaan lihaksille uutta tekemistä.
Keppijumppa auttaa
Jumppakepillä on helppo tehdä liikkeitä, jotka kohdistuvat juuri niihin kehonosiin, jotka istumisesta kärsivät: hartioihin, yläselkään, rintakehään ja koko selkärangan alueelle. Kepin avulla saa käännettyä olkapäitä takaisin omalle paikalleen etukumarasta, liikuteltua selkärankaa moneen suuntaan, venytettyä rintalihaksia, jotka kiristyvät, kun olkapäät kääntyvät eteen. Kepiksi kelpaa oikeastaan mikä tahansa pitkä ja suht kapea esine. Jos huushollista ei sellaista löydy, marketeista saa muutamalla eurolla harjanvarreksi tarkoitetun kepin.
Helpoksi nyrkkisäännöksi voisi ottaa vaikka sen, että takamus saisi nousta kerran tunnissa tuolista ja jos vaikka kerran päivässä tulisi tehtyä pieni keppijumppa, kroppa voi taatusti paremmin. Kokeile vaikka pari viikkoa!
Keppijumppa: hartiat kuntoon, liikkeet – katso video
Komedia pankkiryöstöstä Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä kutkutteli nauruhermoja, ja pienen näyttämön Kurtturuusut toi esiin vanhenevien naisten elämää. Molemmille näytelmille on paikkansa.
Liput saatu mainostarkoituksessa / Helsingin Kaupunginteatteri
Kurtturuusut
Kurtturuusut kertoo neljän 70-vuotiaan ystävän: vintage-liikkeen omistajan Paulan (Sari Havas), eläköityneen liikkunnanopettajan Sirkan (Leenamari Unho), entisen sairaanhoitajan Erikan (Helena Haaranen) ja eläköityneen rehtori-kieltenopettajan Einin (Aino Seppo), ystävyydestä, leskeydestä, vanhenemisesta ja läheisyydenkaipuusta. He nauttivat ystävyydestä ja elävät lähes sellaista elämää kuin sillä hetkellä haluavat. Kaikki kuitenkin haluaisivat rinnalleen miehen.
Leenamari Unho (vas.), Sari Havas, Aino Seppo ja Helena Haaranen esittävät ystävyksiä. Kuva Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri.
Jokaisella tulee miesseikkailunsa. Miten käy onnen, tuleeko se miehen mukana?
Näytelmän teemat ovat ajankohtaisia. Aiheita käsitellään lämminhenkisesti. Uskon, että monet katsojat voivat tietyltä osin samaistua näytelmän aiheisiin.
Vappu Nalbantoglu pääsi näyttämään taitojaan kuudessa eri roolissa. Kuva Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri.
Ensi-illassa näytelmässä oli vähän takeltelua ja osittain pientä ylinäyttelemistä. Uskon, että esitys paranee muutamien läpivetojen jälkeen.
Ystävänelikon uskottavimmat olivat Helena Haaranen ja Aino Seppo. Vappu Nalbantoglu soljahti useampaan sivurooliin ammattitaidolla. Hänen roolisuorituksensa oli näytelmän parasta a-luokkaa. Lasse Karkjärvi esitti uskottavasti sekä reppana Pertti Montosen että huijari Esko Koskisen roolit. Santeri Kinnunen pääsi oikeuksiinsa naistenmies Veli Makkosena.
Lasse Karkjärvi esittää mm. Pertti Montosta, Einin naapuria, jolla on tunteita Einiä kohtaan. Kuva Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri.
Pirjo Tuomisen kirjaan perustuvan näytelmän on dramatisoinut ja ohjannut Miika Muranen. Annan kiitosta näytelmän puvustuksesta, josta vastasi Laura Dammert. Myös Katariina Kirjavaisen lavastus oli mielestäni onnistunut.
Helsingin Kaupunginteatterin suuren näyttämön Komedia pankkiryöstöstä on farssikomedia, jossa ajoitus ja sanailu ovat kaiken perustana.
Näytelmä sijoittuu 1950-luvun Helsinkiin. Keskiössä on Hakaniemessä oleva Hakaniemen Osakepankki, jonne on talletettu arvokas timantti. Sitä lähtevät tavoittelemaan vankilasta paennut Ragnar-Einari ”Roger” Rahikainen (Sauli Suonpää) ja rikoskumppani ja hieman yksinkertainen Tauno Kyykkä (Martti Manninen). Joukkoon liittyvät sattumusten myötä myös ”Rogerin” tyttöystävä ja pankinjohtajan tytär Aino (Linnea Leino) sekä Ainon uusi ihastus Veikka Moilanen (Samuel Kujala). Veikan äiti Hellä Moilanen (Merja Larivaara) on pankissa töissä ja huolissaan poikansa tulevaisuudesta. Pankinjohtaja Jorma Kuusikko (Risto Kaskilahti) yhdessä alaisensa Arvon (Jouko Klemettilä) kanssa ovat hoitaneet pankkiholvin turvallisuusasiat kuntoon. Heidän tehtävänsä on saada Supon Reino Perä (Rauno Ahonen) vakuuttuneeksi turvajärjestelyistä.
Farssin henkilöt ovat karrikoituja, kun tyylilajiin kuuluu. Kuva Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri
Näytelmä on täynnä sattumuksia, vaarallisia tilanteita ja uskomattomia juonenkäänteitä.
Ohjaaja Samuel Harjanne on valinnut loistavan miehityksen. Kaikki näyttelijät sopivat rooleihinsa ja saavat irrotella sekä näyttää taitonsa. Vaikka kaikkien suoritukset ovat laatuluokkaa, kiitän ennen kaikkea Jouko Klemettilän, Linnea Leinon, Merja Larivaaran ja Risto Kaskilahden heittäytymistä.
Musiikki tuo kivan lisän näytelmään ja juoksuttaa juonta. Musiikin on säveltänyt ja sovittanut Eeva Kontu.
Näytelmän aikana kuullaan mm. Merja Larivaaran laulua. Musiikki on hyvä lisä farssikomediaan. Kuva Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri.
Jani Uljas oli suunnitellut mielenkiintoisen lavastuksen, jossa mm. leikitellään painovoimalla. Elina Vätön suunnittelemat puvut rakentavat hyvin roolihahmoja.
Henry Lewis, Jonathan Sayer ja Henry Shields ovat kirjoittaneet The Comedy About a Bank Robbery -näytelmän, jonka Paavo Leppäkosken on suomentanut.
Ensi-iltayleisö eli voimakkaasti näytelmän mukana nauraen ja taputtaen.
Linnea Leino esittää nuorta Ainoa, joka huijaa miehiä. Kuva Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri
Komedia pankkiryöstöstä viihdytti ja sai nauramaan. Tällaisina haastavina aikoina tarvitsemme myös tällaista ”sirkushuvia”, jonka aikana pääsee irti arjesta. Farssinystäville tämä tarjoaa kelpo viihdettä.
