Voimaa ylävartaloon

Kaipaatko voimaa ylävartaloon? Ylävartalon lihakset – hartiat, hauikset, ojentajat, rintalihakset ja yläselän lihakset – ovat varsinkin naisilla usein aika heikot. Niiden vahvistaminen tukee ryhdin ylläpitoa ja auttaa jaksamaan istumatyössä.

Koska sinulla oli viimeksi käsipäivä? Ylävartalon lihaskuntotreeni ei ehkä ole jokakuntoilijan suosikki. Sitä kannattaa tehdä, koska ylävartalon lihakset osallistuvat vahvasti ryhdin ylläpitoon. Jos yläselkä ja hartiat ovat heikot, hyvää ryhtiä on mahdoton jaksaa ylläpitää kovin pitkään, ja seurauksena on usein niska-hartiaseudun kipuja. Yläkropan treenaamiseen voi motivoitua myös esteettisistä syistä. Kiinteät käsivarret ja hyvin muodostuneet hartiat ovat monen mielestä kauniit.

Joskus aikoinaan moni nainen vierasti salitreeniä siksi, että epäili saavansa siitä liiankin isot lihakset. Tässä kohtaa voin vilpittömästi todeta: huoli pois! Äärimmäisen harva nainen onnistuu treenaamaan niin kovaa, että ylävartalon lihakset kasvaisivat merkittävästi. Naisten hormonitoiminta ei tue lihaskasvua niin kuin testosteroni miehillä. Lisäksi lihasten erottuminen edellyttäisi huomattavaa rasvaprosentin pienenemistä, mikä on naisille miehiä vaikeampaa – hormonien takia tämäkin.

Kuorman ja toistojen suhde

Lihasvoiman kasvattamisessa on hyvä tuntea kuorman ja toistomäärän suhde. Kun treenaat pienillä painoilla ja isolla toistomäärällä (> 15 kertaa), vahvistat lihastesi kestävyyttä – siis sitä ominaisuutta, että lihas jaksaa työskennellä pitkään kohtuullista vastusta vasten. Tätä ominaisuutta harjoitetaan esimerkiksi erilaisilla pumppitunneilla, joissa yhtä lihasryhmää treenataan helposti neljä – viisi minuuttia. Jos kuitenkin haluat kasvattaa lihaksen voimaa niin, että jaksaisit vähitellen liikutella isompaa ja isompaa kuormaa, toistomäärää pitää pudottaa radikaalisti ja kuormaa kasvattaa. Puhutaan alle viidestä toistosta ja sellaisesta kuormasta, että viimeiset toistot ovat oikeasti raskaita. Tähän väliin jää ns. hypertrofia – lihaskasvu, jota treenataan 6–12 toiston sarjoilla.

Tässä jumpassa treeniä saavat hartialihakset, hauikset, yläselkä ja ojentajat. Valitsemalla kuorman ja toistomäärän edellä kuvatun mukaan voit valita, mitä ominaisuutta kehität: lihaskestävyyttä, lihaksen kokoa vai voimaa.

Voimaa ylävartaloon -video

Anna Tuomikoski

Lisää jumppaohjeita:

Lenkkijumppa

Toimistotyöntekijän taukojumppa

Lue myös Ylen sivulta ylävartalon lihaksista:

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta

Jotuni on Sari Puumalaisen juhlaa

Kansallisteatterin Jotuni kertoo kulttuurikodin perhehelvetistä. Maria Jotunia esittävä Sari Puumalainen tekee elämänsä roolin.

Mainos / lippu saatu / Kansallisteatteri

Kirjailija, näytelmäkirjailija Maria Jotuni (syntyjään Haggrén) syntyi Kuopiossa vuonna 1880. Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen hän haaveili opettajan työstä. Yliopistossa hän opiskeli historiaa, taidehistoriaa ja kirjallisuutta. Opiskeluaikana hän toimitti Savo-Karjalaisen osakunnan lehteä.

Opiskelu sai jäädä, kun Jotuni sai julkaistua Suhteita-esikoisteoksensa vuonna 1905.

Vuonna 1906 Maria Haggrén vaihtoi nimensä Jotuniksi.

Savo-Karjalaisen osuuskunnassa Jotuni tutustui Viljo Tarkiaiseen ja he alkoivat seurustella.

Tosin Maria Jotuni oli edellä aikaansa halutessaan elää vapaana ilman avioliiton kahleita. Tilanne muuttui vuonna 1911, kun Maria alkoi odottaa lasta. Maria ja Viljo menivät naimisiin. Avioliitosta ei tullut seesteinen kulttuurihenkilöiden liitto, vaan avioliitto oli täynnä draamaa, mustasukkaisuutta, ristiriitoja ja väkivaltaa.

Jotuni-näytelmä

Jotuni-näytelmän käsikirjoitus on Anneli Kannon ja Heini Tolan käsialaa. He aloittivat tutkimustyön ja kirjoittamisen koronan aikaan. Kirjoittajat ovat tutkineet taustoja, paneutuneet kohdehenkilöihin, mutta kyse ei kuitenkaan ole dokumentista, vaan kirjoittajat ovat ottaneet myös taiteellisia vapauksia. Heini Tola ohjasi Kansallisteatterin kantaesityksen.

Pääosassa Mariana nähdään Sari Puumalainen, joka eläytyy vahvasti vaativaan rooliinsa. Hänen raivokohtauksensa, mustasukkaisuuskohtauksensa, ilmeensä, äänenpainonsa, olemuksensa ja eleensä tekevät suuren vaikutuksen. Loistavaa työtä.

Sari Puumalainen tekee elämänsä roolin Maria Jotunina. Kuva Kansallisteatteri.

Marian miestä Viljo Tarkiaista näyttelee Antti Pääkkönen. Hän on tietyllä tavalla kuivakka yliopistomies, jonka pinnan alla kytee vaimoaan hakkaava mies. Antti Pääkkönen tulkitsee hienosti Tarkiaisen roolin. Avioparin jännitteiden kasvu, kyynisyys ja raivokkuus tulevat selväksi katsojille.

Antti Pääkkönen esittää Maria Jotunin aviomiestä. Kuva Kansallisteatteri.

Ilja Peltonen tulkitsee hyvin alkoholiin sortunutta Jukka-poikaa. Heikki Pitkänen Tuttuna kasvaa myötäilevästä pikkuveljestä jämäkäksi aikuiseksi.

Näytelmän loppuosa kietoutui pitkälti Maria Jotunin Huojuva talo -romaanin ympärille. Sillä Maria otti osaa kilpailuun, mutta teksti ei sijoittunut. Maria suivaantui asiasta ja sulki tekstin lukkojen taakse. Hän vannotti poikiaan, ettei tekstiä saa näyttää Viljolle eikä sitä saa julkaista ennen hänen kuolemaansa. Huojuva talo julkaistiin vuonna 1963 eli 20 vuotta Maria Jotunin kuoleman jälkeen. 

Kulttuurikodin ilmapiiri on hyytävä. Kuva Kansalllisteatteri.

Jotuni-näytelmä näyttää, miten kulttuurikodissa voidaan pahoin, miten tärkeää on pitää kulissit, kätkeä väkivalta, josta ei puhuta.

Katri Rentto on suunnitellut pelkistetyn, mutta erittäin hyvin toimivan lavastuksen. Vaikka usein arvostelen videoiden käyttöä näytelmissä, tässä Paula Lehtosen suunnittelema video (lähinnä etenevä käsikirjoitus) toimii ja on perusteltu, ei irrallinen elementti.

Summa summarum: Jotuni on hyvin vaikuttava, hyvin toteutettu näytelmä, joka piti otteessaan.

Kaisa

Kansallisteatterin ohjelmistossa jatkaa Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset, josta kirjoitin keväällä.

Kulttuuri Teatteri