Mäti on arkiruokaa vai onko?

On, jos niin tahdot. Jos viitsii nähdä vaivaa ja napata mädin talteen kalanperkuun yhteydessä, mädille ei tule paljonkaan hintaa. Isäni oli innokas kalamies. Muistan, kuinka lapsuudessani mäti otettiin aina talteen kalasta riippumatta. Mutta varsinkin alkutalvella mateen mäti tuntui olevan herkkua. On se sitä edelleen ja maistuu myös blinien kanssa. Poimi lopusta ohje blinitaikinaan.

Myönnän, että olen laiska ja ostan mädit valmiina milloin mistäkin. Tai käyn syömässä mätiä ravintolassa. Viimeksi näin kävi, kun helsinkiläinen Bistro Manu käynnisti blinisesonkinsa ja pääsin maistelemaan heidän blinejään ja Arvo Kokkonen Oy:n valikoimiin kuuluvia mätejä.

Keittiömestari Janne Tihtonen ja villikalaspesialisti Klaus Berglund maistattivat blinejä ja mätejä Sokos Hotel Presidentin Bistro Manussa.

Vaikka mätiaika mielletään usein keskittyvän alkuvuoteen blinisesongin ajaksi, niin todellisuudessa mätiä saadaan ympäri vuoden. Näin kertoi villikalaspesialisti Klaus Berglund Arvo Kokkonen Oy:stä.

Talvella kutevat turskasukuiset kalat ja niiden serkku, made. Niiden sesonki on parhaillaan.

Klausin yksi oma suosikki on hauenmäti. Saimme maistaa sitä kevyesti savustettuna. Hyvää oli.

Mätien värikirjo on laaja. Kuvan vihertävä mäti oli yllättävän maukasta.

Klaus myös kertoi, että silakan mäti on yksi parhaista, sillä on hyvä hinta-laatusuhde. Silakka kutee keväällä ja syksyllä.

Vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta mädin ravintopitoisuus on hyvä.

Siianmäti on blinien klassisin kumppani.

”Vaaleankeltaisen siianmädin lempeä ja hienostunut maku sopii hyvin blineille. Hyvän maun lisäksi mädillä on hyvät ravintopitoisuudet; siinä on runsaasti omega 3 -rasvahappoja, proteiinia sekä D- ja B12 -vitamiineja”, Klaus Berglund kertoi.

Helppo mätitarjottava syntyy, kun vatkaa yhteen vispikermaa ja smetanaa ja lisää seokseen mustapippuria ja kietoo mädin hellävaraisesti massaan. Seos on helppo tarjota vaikka paahtoleivän päällä tai keitetyn perunan seurana.

Harvinaisempia mätejä kannattaa bongailla kalatiskin lisäksi pakastealtaista.

Ja maistuu mäti hyvin voissa rapeaksi valurautapannulla paistetun blininkin kera.

Bistro Manun bliniannoksen lisukkeena on smetanan ja suolakurkun ohella siianmätiä, lohitartaria, katkarapuskagenia, savuporomoussea ja metsäsienisalaattia. 

Tässä Janne Tihtosen bliniresepti, jolla syntyy 10 bliniä.

”Vehnä- ja tattarijauhoista sekoitettua taikinaa hapatetaan yön yli, jolloin blineihin saadaan kuohkea rakenne. Kehittämäni 24 tunnin resepti toimii loistavasti kotioloissakin”, Tihtonen toteaa.

160 g vehnäjauhoja
150 g tattarijauhoa
4 dl maitoa
1,5 dl alkoholitonta olutta
3 kananmunaa
15 g kuivahiivaa
1 dl kirkastettua voita
ripaus suolaa

Lämmitä olut ja maito kädenlämpöiseksi, lisää mukaan jauhot ja hiiva. Anna kohota ja nostele taikinaa välillä, jotta käyminen on tasaista. Säilytä taikinaa kylmässä yön yli ja lisää seuraavana päivänä taikinaan keltuaiset sekä voisula. Vaahdota valkuaiset ja nostele taikinan sekaan. Paista blinit kullankeltaisiksi reilussa, kirkastetussa voissa.

Mustikkainen tiramisu tarjoiltiin lasipurkista.

Bistro Manun bliniateria alkoi ihanan samettisella maa-artisokkakeitolla. Sen jälkeen tarjoiltiin kuvan bliniannos ja jälkiruokana herkullinen mustikkatiramisu. Blinejä voi tilata myös ilman alku- ja jälkiruokaa, noin 13 euron lähtöhintaan.

Kyytipojaksi itse nautin vehnäolutta. Ylipäätään olut maistuu mielestäni mädinkin kanssa hyvältä. Mutta makuasiahan se on.

Muita S-ryhmän blinimenuja näet täältä.

Kaisan blinipostauksen löydät täältä.

Hyviä herkutteluja

Sini

Kulttuuri

Kaksoiselämää-musikaali villitsi ensi-iltayleisön

Kuopion kaupunginteatterin Kaksoiselämää perustuu Juicen musiikkiin. Vaikka Juice onkin tehnyt valtavan määrän lauluja, mietin ennen esitystä, miten ne taipuvat musiikkiteatteriin, miten hyvin juoksuttavat juonta – ja millaista juonta.

Timo Kanervan kehittelemä juoni on lyhykäisyydessään: Eletään 1990-luvun alun Suomessa. Entinen rokkari, jo paremmat päivänsä nähnyt Einari (Puntti Valtonen) on jättänyt musiikkihommat ja pitää baaria, joka myös on paremmat päivänsä nähnyt, eikä menestys päätä huimaa. Avovaimo Molla (Lotta Vaattovaara) odottaa lasta ja yrittää ymmärtää miestään.

Eräänä päivänä baariin tulee Mari (Lina Patrikainen), Einarin entinen ihastus, joka on lähtenyt luomaan laulajauraa Saksaan. Hemaiseva, Marilyniä muistuttava Mari houkuttelee Einarin ja tämän vaatekauppiasystävän Heikin (Mikko Rantaniva) ottamaan valuuttalainat. Sellainenhan on ”kaikilla” ja on halpa. Lainarahoilla Einari voisi laittaa baarinsa uudelle tasolle, ja Heikki ostaa vaatekauppaansa nykyaikaisia vaatteita, joita myös nuoret himoitsevat.

Molemmat miehet saavat lainansa, ja elämä hymyilee, kunnes Suomi devalvoi. Heikin vaatekauppa menee konkurssiin, ja Einarin baarikin on vaikeuksissa.

Loppuratkaisu on kuitenkin onnellinen: Einarin ja Mollan suhde paranee ja rahahuolet poistuvat.

Juicen musiikki kuljettaa juonta oikein hyvin. Tuttujen kappaleiden (mm. Ei elämästä selviä hengissä, Kaksoiselämää, Marilyn, Luonas kai olla saan, Valssaaja konepajalla, Musta aurinko nousee) rinnalla esityksessä oli joitakin minulle tuntemattomia lauluja (esim. 3.30, Yölento, Skitsofrenia). Kuuntelin nyt ihan toisella tavalla Juicen tekstejä. Niissähän on valtavasti sanomaa!

Puntti Valtonen on kuin tehty tähän rooliin, todella uskottava. Tuohon  rooliin on vaikea kuvitella ketään muuta.

Naispääosaa eli Mollaa näyttelee nuori, raikas Lotta Vaattovaara, joka laulaa kauniisti ja näyttelee vähäeleisesti pehmeää, ymmärtävää avovaimoa. Kaiken huipuksi hän soittaa taitavasti saksofonia. Lotan ja Puntin soittoduetot ovat hieno lisä esitykseen.

Lina Partikaisen Mari mikrosortseissaan ja blondiperuukkeineen on kuin 1990-luvun alun Marilyn. Lina Partikaisen tanssitaito ja vahva lauluääni ovat hienoa katsottavaa ja kuultavaa.

Kaiken kaikkiaan minua ilahdutti suuresti, miten hyviä laulajia ja tanssijoita Kaksoiselämää-näytelmässä oli.

Maria Salmisen suunnittelema puvustus on kuin suoraan 1990-luvun alusta: ruudullisia paitoja, farkkuhaalareita, mikrosortseja, printtipaitoja, catalinoja, jakkupukuja. Niiden myötä ajatus siirtyi kuin aikakoneella kolmenkymmenen vuoden taakse.

Loppukohtauksen Kuopio tanssii ja soi -laulun aikana yleisö rokkasi katsomossa seisaaltaan – aivan kuin olisimme olleet festareilla.

Kaksoiselämää oli todellista tykitystä. Hyvä, Kuopio!

Kaisa 

Kulttuuri