Käytätkö sinä vaatetta vain 7 kertaa?

Luin vähän aikaa sitten juttua, jossa todettiin, että keskiarvon mukaan vaatetta käytetään seitsemän kertaa ennen kuin se hylätään. Vain seitsemän kertaa! Se on järkyttävän vähän.

Ostohinta ei kerro kaikkea. Käyttökerrat ratkaisevat, onko vaate kallis vai halpa.

Havahduin taas meidän vaatefriikkien suhtautumiseen vaatteisiin, kun tuttavani postasi Facebookiin, että hän on kuuden vuoden aikana tilannut yli 80 lähetystä ulkomaisesta verkkokaupasta. Siis yli 80 lähetystä! Vaikka hän oli palauttanut osan vaatteista, ei siinä silti ole mitään järkeä. Herää kysymys, missä on ekologisuus, ympäristöystävällisyys. Vaikka nettikaupan lähetykset eivät hoituisi lentäen, vaan maitse, kuluttaa myös maakuljetus energiaa, bensiiniä.

Uskallan väittää, että jos vaate ostetaan kivijalasta, ostaja miettii ostostaan tarkemmin kuin illalla klikkailee verkkokaupasta.

Koska monet naiset eivät tiedä vaatekokoaan, he tilaavat samasta vaatteesta pari eri kokoa ja palauttavat vääränkokoisen. Kannattaisiko opetella mittaamaan omat strategiset mitat ja verrata niitä nettikaupan kokotaulukoihin?

Tiedätkö oman vaatekokosi ja vartalotyyppisi? Minä tiedän. En ostanut tätä kokonaisuutta, jota vaatemyyjä suositteli minulle. Tässä kokonaisuudessahan näyttäisin laatikolta.

Huhtikuussa Vaatevallankumous-kampanja kehotti kuluttajia miettimään omaa vaikutusta hiili- ja vesijalanjälkeen. Kampanja kehotti myös arvostamaan vaatteen laatua, koska tutkimuksen mukaan päästöt pienesivät lähes 45 %, jos vaatteita käytettäisi kaksi kertaa useammin kuin nykyisin – eli tuohon aikaisemmin mainitsemaani seitsemään kertaan verrattuna 14 kertaa.

Tekstiilejä menee Suomessa jätteisiin 70-100 miljoonaa kiloa. Jokainen meistä hylkää vaatteita ja kodintekstiilejä vähän alle 20 kiloa, josta noin 20 % menee kirpputoreille tai hyväntekeväisyyteen, mutta valtaosa heitetään sekajätteiksi. Tosin osa näistä sekajätteiksi menevistä tuotteista on niin surkeassa kunnossa, etteivät ne kelpaisi edes kirppiselle.

Minä ostoksilla

Vaatekaapissani on vain vähän värejä.

-Mietin jokaisen himoitsemani vaatteen ja kenkäparin kohdalla, mitä lisäarvoa se tuo nykyiseen vaate- ja kenkävalikoimaani, onko vaate / kenkäpari riittävän erilainen kuin jo kaapissani olevat.

-Miten monta kertaa arvioin käyttäväni vaatetta? Suhteutan tämän luvun hintaan. Eli jos arvioin käyttäväni vaatetta paljon, olen valmis maksamaan vaatteesta enemmän kuin sellaisesta, jonka käyttö tulisi jäämään vähäiseksi. Esimerkiksi arkena käyttämistäni vaatteista olen valmis maksamaan selvästi enemmän kuin juhlavermeistä. Arkivaatteessa ja kengissä panostan laatuun. Se palkitsee.

-Tiedän tarkkaan mittani. Olen mitannut kriittiset mittani: rinnan, vyötärön ja lantion ympärysmitat – ja mittaan ne mitat säännöllisesti aina uudestaan. Pelkkä vaaka ei kerro kaikkea. Maan vetovoima vaikuttaa niin, että se, mikä oli ennen ylhäällä, onkin nyt alhaalla. Valitettavasti.

-Ostan vaatteita ja kenkiä ns. toimiva vaatekaappi -ajatuksella: minulla on isoissa pinnoissa (mekot, bleiserit, housut yms.) vain muutamaa väriä, asusteilla sitten saan väriä ja ajankohtaisuutta. Lähes kaikki värini sopivat keskenään, joten yhdistely on helppoa.

Pienillä asioilla on vaikutusta mm. ilmasto-ongelmiin. Miten helposti ajattelemme, ettei yksittäisen ihmisen teoilla ole mitään merkitystä. Eihän se noin ole! Jos kaikki ajattelisivat noin, mikään ei muuttuisi: ilmaston lämpeneminen ja katastofi on kulman takana. Minäkin olen tässä vasta harjoitteluvaiheessa. Himoshoppailijasta tulee vähitellen harkitseva ostaja.

Kaisa

Kulttuuri

Kaisan tähtihetki lavalla – hoitopedillä makaillen

Pari viikkoa sitten reissasimme yhdessä Tallinnaan tutustumaan uuteen korealaiseen kauneushoitolasarjaan. Alkumatka sujui kauniin kuulaana syyspäivänä rattoisasti emäntämme Tarja Sorvisto-Vuorelan ja kosmetologien Tiina Kinnusen ja Katri Ainikkamäen kanssa.

Matkalla Tallinnaan vasemmalta: Sini, Kaisa, sarjan Suomen edustaja Tarja Sorvisto-Vuorela, Tiina Kinnunen ja Katri Ainikkamäki.

Satamasta siirryimme kokouskeskukseen, jonne oli kokoontunut kymmeniä kosmetologeja tutustumaan Thesera-sarjan uutuushoitoon Thesera L Cell Lift -kasvohoitoon.

Tunnelma oli hyvin kansainvälinen, sillä sarjan pääkouluttaja esitteli sarjan koreaksi, jonka hänen kollegansa tulkkasi englanniksi.

Kaikki sujui hyvin sarjan teoriajakson aikana. Sitten alkoi hoidon esittely ja yllättäen Kaisaa pyydettiinkin hoitomalliksi. Koska kaikkea pitää kokeilla, niin Kaisahan oli jo hetken kuluttua pötköttämässä lavalla videokameran alla.

Kaisa: Kun minua pyydettiin lavalle hoidettavaksi henkilöksi, en tiedä, mitä ajattelin. Oliko se yllytyshulluutta, kun suostuin? Kun sitten makoilin kymmenien kosmetologien edessä, videokamera muutaman kymmenen sentin päässä naamastani, kauhistelin, että kaikki ryppyni ovat jättisuurena valkokankaalla. Kaiken lisäksi kasvoistani hoidettaisi vain toinen puoli. Roikkuuko toinen puoli sitten alempana tai näyttääkö selvästi ”räjähtäneemmältä” kuin hoidettu puoli? Meillähän oli iltapäivällä vielä tapaaminen. Entä meikki hoidon jälkeen? Enhän minä tietenkään ollut ottanut meikkejä mukaan. Auts! Rauhoittelin itsenäni: Mitäpä sitä ei työnsä puolesta tekisi!

Happokuorinnan vaikutusaika on sekuntipeliä.

Lian ja talin poistavan alkupuhdistuksen jälkeen iholle siveltiin ihoa tasapainottava kuorinta, joka sisältää glykogeeni-, maito- ja salisyylihappoja.

Seos levitettiin ensin uurteisiin ja ryppyihin ja sitten koko kasvoille.

Hoidon juju on imeyttää luonnollisia silkkikuituja ihoon ja juuri niihin koloihin, joita kuorinta tekee ihoon. Silkkikuitujen imiessä kosteutta itseensä ne turpoavat, jolloin iho näyttää napakammalta.

Sarjan maahantuoja Kylliki Piatecki näyttää, kuinka silkkilangat nesteytetään seerumilla ennen iholle levittämistä.

Tovin vaikutusajan jälkeen kasvoille tehtiin kohottava hieronta.

Hierontaliikkeet etenivät kohottavasti alhaalta ylöspäin ja keskeltä sivulle.

Lisäksi iholle levitettiin vuoroin seerumia, kiinteyttävää voidetta, ampulli ja lopuksi kosteuttavaa voidetta.

Kaisan iho näytti hehkeältä hoidon jälkeen. Tosin vain kasvojen toiselta puolelta, sillä hoito tehtiin vain yleisölle näkyvälle puolelle.

Kaisa: Happokuorinta tuntui hieman nipistelevältä. Koska ihoani on ennenkin kuorittu hapoilla, tämä tunne ei tuntunut epämiellyttävältä. Silkkikuitujen, seerumin ja voiteen laittaminen olivat miellyttäviä vaiheita. Napakka hieronta todella TUNTUI. Ihoa venytettiin ylöspäinsuuntautuvin liikkein. Tämäkään vaihe ei ollut epämiellyttävä.

Hoidon jälkeen iho tuntui hoidetulta, aikaisempaa napakammalta ja ehkä leukalinjakin näytti hieman kohonneelta.

Hoidon jälkeen hoidin kasvojani kosteuttavilla ja rauhoittavilla tuotteilla, jotta happokuorinnan aiheuttama mahdollinen ihon kuoriutuminen olisi hallinnassa.

Pääsimme yhteiskuvaan sarjan kansainvälisen kouluttajan Hye-Won Leen ja maahantuoja Kylliki Piateckin kanssa.

Kosmetologi Tiina Kinnunen kajaanilaisesta Dibi Center -kauneushoitolasta on tehnyt hoitoja muutaman kuukauden ajan.

”Tämä on hyvä kiinteyttävä hoito naiselle, joka haluaa kohotusta ilmeeseen ilman pistoksia. Paras tulos tulee, kun tehdään neljä hoitoa neljän viikonvälein. Tulos näkyy selvästi ja kestää puolisen vuotta. Hoitotulosta ylläpidetään tehokkailla sarjan kotihoitotuotteilla”.

Hoidon jälkeen olimme valmiita, mutta Kaisa ilman meikkiä tukka sekaisin. No menimme reippaasti naapuritalossa olevaan kosmetiikan tukkukauppaan, jossa Kaisa meikkasi itsensä kaupunkikuntoon. Tietenkin ihaninta olisi levätä kasvohoidon jälkeen, eikä laittaa iholle enää mitään.

Kaisa ja Sini

Hyvinvointi