Onnistuneiden vaateostosten taustalla on harkinta ja järki. Olen ollut joskus himoshoppaaja, jonka kohteena ovat olleet lähinnä vaatteet. Iän myötä tilanne on vaihtunut. Nyt harkitsen tarkkaan. Etenen vaateostoksien kohdalla viiden ”portaan” kautta.

1 Mitä uutta tämä vaate toisi vaatekaappiin? Jos minulla on jo viisi pikkumustaa, en todennäköisesti tarvitse kuudetta pikkumustaa, ellen laita jotain aikaisempaa pois tai tämä mekko ole niin merkittävästi erilainen kuin aikaisemmat ostokset.

2 Onko vaatteen väri ns. omia värejä? Pyrin siihen, että isoissa vaatekappaleissa (hameet, mekot, housut, jakut yms.) on vain kolmea väriä. Asustevärillä tuon muodikkuutta ja vaihtelua näihin vaateväreihin. Tämä helpottaa vaatteiden yhdistelyä.

3 Tarkistan aina vaatteen laadun. Mikä on materiaali? Kankaan tai neuloksen sidoksen tulee olla sellainen, ettei se ole heti epäsiisti eikä siihen tule nopeasti esimerkiksi nyppyjä.

Kuviollisessa vaatteessa tutkin, miten kuviot menevät saumojen kohdalla. Jos esimerkiksi raidallisen vaatteen raidat menevät vinksin vonksin saumojen kohdalla, en osta, vaikka vaatteen hinta olisi edullinen.

Tutkin vaatetta aina myös nurjalta puolelta, jotta näen mm. saumavarat ja huolittelun.

Tutustun myös hoito-ohjeisiin. Jos kyse on arkivaatteesta, en osta, jos sille ei ole vesipesu sallittu.

4 Ovatko vaatteen mittasuhteet ja yksityiskohdat sellaisia, jotka imartelevat vartaloa? Koska en ole mallimittainen, olen mittasuhteista hyvin tarkka. Jos helman tai hihojen pituus ei ole ideaali, voin myös korjausompeluttaa vaatteen.

5 Suhteuta hinta mahdollisiin tuleviin käyttökertoihin. Jos kyse on harvoin käytettävästä vaatteesta, sen käyttökertahinta voi nousta kohtuuttoman suureksi, vaikka myyntihinta ei olisikaan korkea. Sitä vastoin kohtuullisen ”paljon” maksava vaate voi elinkaarensa aikana muuttua edulliseksi, jos sitä käytetään paljon. Silloin laatu palkitsee.

Kaisa