Näin muotiala saastuttaa

Muotialaa ei voi pitää ekologisena toimialana. Länsimaissa yritykset ovat entistä enemmän alkaneet herätä tähän ongelmaan ja etsivät ratkaisuja. Lisäksi meidän kaikkien kuluttajien on syytä kääntää katseet myös itseemme ja pohtia, miten me voimme muuttaa omaa käyttäytymistämme.

Naiselo osallistui Suomen Tekstiili ja Muoti -järjestön kiertotalousseminaariin ja Kaupan Liiton tilaisuuteen, jossa käsiteltiin mm. postimyyntiä.

Kokosimme näiden tilaisuuksien faktoja, lukuja, jotka pysäyttävät ja panevat ajattelemaan. Lue ja mieti, miten sinä voit omalta osaltasi vaikuttaa, että maapallolla on tulevaisuutta.

Suomen Tekstiili ja Muoti -järjestön kiertotalousseminaarissa tutustuimme muun muassa Touchpointin ammattivaatemallistoon. Mallistossa on paita, joka on tehty 14 kierrätetystä muovipullosta. Touchpoint on kiertotalouden edelläkävijä, esimerkiksi työvaatteet voidaan kierrättää kahdeksan kertaa uudestaan vaatteeksi ja vielä sen jälkeen komposiittimateriaaliksi.

 

Tekstiilien kiertotalouden tavoite on, että materiaali pysyy hengissä mahdollisimman pitkään.

– Joka vuosi Suomessa poistuu tekstiilejä käytöstä 70 miljoonaa kiloa, joista kuluttajien osuus on 55 miljoonaa kiloa.

– Näistä poistotekstiileistä 77 % menee energiatuotantoon (huom. vuonna 2016 tuli voimaan EU:n kaatopaikkadirektiivi, jonka mukaan tekstiilejä ei saa  viedä kaatopaikalle)

– Loput eli 23 % menee hyväntekeväisyysjärjestöille.

– Hyväntekeväisyysjärjestöille lahjoitetuista poistotekstiileistä 50 % menee ulkomaille ja 23 % jätteeksi (koska ovat käyttökelvottomia).

– Neitseellisten raaka-aineiden korvaaminen kierrätyskuiduilla vähentäisi tekstiilituotannon ympäristövaikutuksia aika merkittävästi: 62 % vähemmän vettä, 33 % vähemmän energiaa ja 18 % vähemmän hiilidioksidipäästöjä (lähde Circle Economy).

Lontoolainen Mother of Pearl -mallistossa on mm. kierrätetystä villasta tehtyjä vaatteita.

 

– Eniten Suomeen tuodaan tekstiilejä ja muotia Kiinasta (738 miljoonaa euroa), seuraavaksi Ruotsista (152 miljoonaa euroa) – eli merkittävä ero.

– Tilastokeskuksen tilaston mukaan suomalainen ostaa vaatteita ja kenkiä 870 eurolla vuodessa (eli kokonaiskulutus 4,8 miljardia euroa, kun autoihin käytetään 3,3 miljardia euroa ja ravintoon 5,9 miljardia euroa).

– 77 % suomalaisista naisista on ostanut joskus vaatteita netistä.

– Nettikaupan palautuksista valtava määrä menee suoraan poltettavaksi.

– Uusiutumattomasta öljystä tehtävä polyesteri on eniten käytetty kuitu (53,8 miljoonaa tonnia, seuraavaksi eniten käytetään puuvillaa 25,4 miljoonaa tonnia)

– Puuvillan tuotannosta eniten (25 %) on Intiassa ja toiseksi eniten (20 %) Kiinassa. Ennen kuin t-paita on kaupassa,  vettä on kulunut 2700 litraa!

– Puuvillan viljelyalaa ei voida enää nostaa.

– Maailmassa tuotetaan 150 miljardia vaatetta vuodessa, joista 30 % jää myymättä ja 30 % myydyistä myydään alennuksella. Myymättä jääneistä 73 % päätyy kaatopaikalle.

– 10 % vesistöihin päätyvästä muovista on mikromuovia, josta 28 % tulee auton renkaista, 24 % teollisuuden muotipelleteistä, 20 % tekokuitutekstiileistä, 4 % pestävästä kosmetiikasta.

-Suurinta osaa pintamuodin raaka-aineista ei voida käyttää uudelleen, koska materiaalin laatu on niin huonoa.

Kierrätetystä puuvillasta tehty trikoopaita löytyi Kööpenhaminasta.

 

Pohdintaa:

– Miten kuluttaja tunnistaa, onko vaate vielä käyttökelpoinen? Rikkinäistä, totaalisesti kulahtanutta tai likaista vaatetta ei pitäisi laittaa hyväntekeväisyyteen.

– Vuonna 2025 tekstiileille tulee olla erilliskierrätys eli sen jälkeen niitä ei saa laittaa enää sekajätteisiin.

– Miten sinä nyt poistat vaatteet ja kodintekstiilit? Kannatko roskiksiin? Myytkö kirpputorilla? Lahjoitatko?

– Kaukoidän nettikaupasta ostettu vaate voi olla edullinen. Entä sen kuljetuksesta aiheutunut hiilijalanjälki? Oletko miettinyt sitä?

– Onko mitään järkeä, että nettikaupan palautukset menevät polttouuniin? Miten sinä voit vaikuttaa tähän?

– Kiinnitätkö ostotilanteessa huomiota materiaaliin?

– Miten omalta osaltasi voisit vähentää polyesterin käyttöä?

Finlaysonin mallistosta löytyy lakanasetti, jonka valmistuksessa on käytetty kierrätettyä materiaalia.

 

Sini ja Kaisa

Puheenaiheet

Hyvä tietää luonnonkosmetiikasta

Kyselimme syksyllä teiltä juttutoiveita, ja toivoitte asiaa luonnonkosmetiikasta. Ei ihme, että asia kiinnostaa, sillä luonnollisuus, hiilijalanjäljen minimoiminen ja eettinen kuluttaminen kiinnostavat nykyisin meitä kaikkia. Hyvä niin.

Aihe on kuitenkin erittäin haastava, sillä mitä luonnonkosmetiikka oikeastaan oikein on. Virallista määritelmää ei ole. Yleisemmin luonnonkosmetiikalla tarkoitetaan kosmetiikkaa, jossa on käytetty pääosin luonnollista alkuperää olevia raaka-aineita. Niitä pyritään käsittelemään tuotantoprosessissa mahdollisimman vähän. Myös kerääminen, valmistus, pakkaus ja jakelu tehdään mahdollisimman vähän luontoa kuluttaen.

Mutta mistä kuluttaja tietää, onko kyseessä oikea luonnonkosmetiikka vaiko niin sanottu viherpesu? Siihenkään ei ole yhtä oikeaa vastausta. Kuluttajan on oltava hyvin raaka-ainetietoinen, että osaa tuotteen kyljessä olevasta sisällysluettelosta lukea ja tulkita tuotteen koostumuksen. Tätä helpottamaan on perustettu erilaisia sertifiointijärjestöjä, jotka maksusta arvioivat tuotteita ja niiden tuotantoa. Jos kaikki on ehtojen mukaista, tuote tai sarja saa oikeuden käyttää tuotteissaan kyseistä sertifikaattia.

Sertifiointi voi olla pienille, aloitteleville melko kallista ylläpitää, joten moni jättää sen ainakin aluksi tekemättä. Usein kuuluu kehuttavan, että sertifioitu tuote olisi jotenkin parempi kuin sertifioimaton. Sertifikaatti ei ota kantaa esimerkiksi raaka-aineiden laatuun tai tuotteen hyvyyteen. Se jää kuluttajan puntaroitavaksi.

Luonnonkosmetiikkaan siirtymistä perustellaan usein sillä, että halutaan välttää kemikaaleja. Mitä ihmettä, kemikaalejahan se  luonnonkosmetiikkakin sisältää! Vesikin on kemikaali.

Jos omaa kuormaa haluaa vähentää, kannattaakin satsata omalle iholle sopivimpien tuotteiden etsimiseen ja yksinkertaistaa omia hoitorutiineja. Vaikka esimerkiksi korealainen ihonhoitotrendi on muodikas, niin kyllähän siinä yhdellä hoitokerralla aikamoinen kemikaalimäärä iholle tulee. Esimerkiksi iholle kerrostetaan kasvovesi, hoitoneste, seerumi, voide, kasvoöljy.

Luonnonkosmetiikasta on joillekin tullut hienosteluasia. Mitä kalliimpaa, kauempaa ja pienemmältä merkiltä, sen parempaa sen uskotaan olevan. Älä sorru muiden vietäväksi, vaan etsi elämäntyyliisii sopivimmat, vältyt hutiostoksilta ja ihosi kiittää.

 

Olen niin iloinen, että suomalaiset valmistajat vihdoinkin satsaavat myös kosmetiikkapakkausten ulkonäköön. Ilahdun itsekin joka kerran, kun sivelen tuotteita näistä puteleista kasvoilleni. Kauneus on lisäbonus hyvältä tuntuvalle tuotteelle.

Kun tutustuin aikoinaan ensimmäistä kertaa luonnonkosmetiikkaan, sitä löytyi vain luontaistuotemyymälöistä ja tuotteita oli vähän. Lähinnä valikoimissa oli Weleda ja Dr.Hauschka, joihin molempiin liittyy antroposofinen maailmannäkemys. Pyritään hengen,  mielen ja kehon tasapainoon. Ihoa hoidetaan oman elämän rytmin mukaan.

On ilahduttavaa, että molemmat merkit ovat onnistuneet pitämään tuotteiden laadusta kiinni.

Kotimaista vuosikymmenten osaamista edustaa Frantsila Herbfarm, joka on myös meille suomalaisille lähiluonnonkosmetiikkaa parhaimmillaan. Hiilijalanjälki jää pieneksi, kun kukat ja yrtit kasvatetaan lähipelloilla ja valmistetaan lähellä. Toki sarjan tuotteita viedään myös maailmalle. Yrityksessä on tehty sukupolvenvaihdos ja merkin ulkoasua uudistetaan. Ainakin itse pidän kuvan tuotteen ulkoasusta.

Uusia kotimaisia luonnonkosmetiikkamerkkejä tulee kuukausittain. Yleensä perustajina on nuorehkot naiset.  Merkit alkavat myös erilaistua ja se on hyvä asia.

Laponie of Scandinavia toimii Suomessa ja Ruotsissa. Yrityksellä on tuotekehittelyssä oma kemisti, jonka kanssa mekin olemme Kaisan kanssa pääseet sekoittelemaan omat voiteet. Henua Organics valmistuttaa tuotteensa Helsingissä, mutta tähtää vientiin tosissaan. Niki Newd on tuorekosmetiikkasarja, jota valmistetaan luonnonaineksista asiakkaiden tilausten mukaan kerran kuussa Espoossa. Tuotteet lähetetään suoraan asiakkaille eli vähittäiskaupasta näitä ei löydä.

 

Ecocert-sertifioitu Henua Organics on jumpannut pakkausten kanssa. Ilahduin kovin näin kauniista pakkauksista. Toki se hinnassa näkyy, mutta uskon sarjan erottuvan vientimarkkinoillakin.

 

Mia Höytö -luonnonkosmetiikkasarja on saanut uuden kodin kierrätysmateriaaleista asusteita valmistavan Globe Hopen siipien suojasta. Samalla nimi on muuttunut, sisältö ei.

Luonnonkosmetiikan hankintapaikka kannattaa miettiä tarkkaan. Jos tuote tai merkki on hintava ja sinulle uusi, osta se myymälästä, jossa voit kokeilla ja tuoksutella tuotetta. Luonnonkosmetiikassa on yleensä vahvemmat tuoksut kuin niin sanotussa normikosmetiikassa. Toki myös hajusteettomia tuotteita löytyy.

Ulkomaisista verkkokaupoista tilaaminen on aina riskivalinta, ellei kyse ole valmistajan omasta verkkokaupasta. Erityisen tarkkana kannattaa olla, jos tuote on huomattavasti edullisempi kuin myymälöissä. Luonnonkosmetiikassakin liikkuu tuoteväärennöksiä. Purkeissa ei välttämättä ole sitä mitä luvataan tai viimeinen käyttöpäivä on jo mennyt.

Itse ostaisin ensimmäisen kerran luonnonkosmetiikkaa alan erikoismyymälästä, jossa on myynnissä useampia sarjoja ja luonnonkosmetiikkaan koulutettu kosmetologi. Myös luonnonkosmetiikkaan erikoistunut kauneushoitola on hyvä ostopaikka.

Uusinta uutta on markettien innostus luonnonkosmetiikkaan, sillä isot valmistajat ovat saaneet hinnat varsin kuluttajaystävällisiksi. HIeman pulmia on aiheuttanut pitääkö tuotteet laittaa esille omana osastonaan vai löytääkö kiireinen ostaja sertifioidun luonnonkosmetiikan muiden puteleiden joukosta.

Muista siis:

-Luonnonkosmetiikka on laaja käsite, raaka-aineet ja tuotteet voivat olla ISO-standardoituja, luonnonkosmetiikkasertifioituja tai sertifioimattomia. Luomu- ja luonnonkosmetiikkakin ovat eri asioita.

-Kosmetiikan ainesosat ovat aina kemiallisia aineita alkuperästä riippumatta.

-Luonnonkosmetiikassa voidaan käyttää eläinperäisiä aineita, kuten hunajaa, maitoa tai lampaanvillan rasvaa. Vegaanikosmetiikka voi siis olla luonnonkosmetiikkaa tai synteettisesti valmistettua.

-Myös luonnonkosmetiikka voi allergisoida, vaikka usein muuta väitetäänkin.

-Luonnonkosmetiikassa käytetään myös hajusteita, jotka kuuluvat 26 allergisoivan hajusteen joukkoon. Älä usko, jos joku väittää toisin olevan.

-Jos joku kosmetiikkaväittämä kuulostaa oudolta, se sitä usein onkin. Kysy mistä tieto on peräisin ja ole kriittinen. Joitakin tuotteita esimerkiksi hehkutetaan sillä, etteivät ne sisällä vettä, vaan koivunmahlaa tai ruusuvettä. No kummastakin suurin osa on vettä.

-Luonnonkosmetiikkaa sitoo sama EU:n kosmetiikka-asetus kuin muutakin kosmetiikkaa, esimerkiksi tuotetestit tehdään ihmisillä, ei eläimillä.

-Luonnonkosmetiikan sanotaan olevan puhtaampaa kuin tavallisen kosmetiikan. Mitä tällä puhtaudella tarkoitetaan? Ei kosmetiikassa likaisia eli saastuneita raaka-aineita käytetä. Myös luonnossa kasvanut raaka-aine saattaa sisältää esimerkiksi ilman tai maaperän kautta kautta kulkeutuneita ei-toivottuja aineita.

 

Haluatko tietää aiheesta lisää, lue:

Mitä luonnonkosmetiikka on?
Miten luonnonkosmetiikka eroaa tavallisesta kosmetiikasta.

 

Käytätkö sinä luonnonkosmetiikkaa? Mistä sinä ostat luonnonkosmetiikkatuotteet?

Sini

 

 

Hyvinvointi