Tarina-aterialla Mikkelissä ”Marskin” seurassa

Tarina-aterialla Mikkelissä eli elämäni elämys marraskuussa Mikkelin Klubilla. Olin mediamatkalla Visit Saimaan vieraana tutustumassa Mikkelin seudun matkailutarjontaan. Matkan aikana tuli jopa hieman nolo oli, kun tajusin, että vaikka olen ollut koko ikäni alueen kesäasukas, niin kovin vähän sen historiasta, ravintoloista ja matkailukohteista tiedän. Kehotankin kaikkia sillon tällöin päivittämään lähialueensa paikallistietoutta kaupunkien verkkosivuilta.

Mikkelihän oli sodan aikaan Päämajakaupunki. Sota-aikana tarjotuista aterioista on koottu kokonaisuuksia, joita tarjoillaan tilauksesta tietyissä paikallisissa ravintoloissa.

Näin aterioita kuvataan: ”Päämajakaupungin tarina-ateriat muodostavat kokonaisuuden, jossa toisen maailmansodan hetket ja ylipäällikön pöydän antimet yhdistyvät. Mitä syötiin Normandian maihinnousun päivänä, entä päivänä jolloin Viipuri antautui?

Ruokasalin ikkunalla toria katselevat samat anopinkielet, kuin Marsalkan aikaan.

Ylipäällikkö seurueineen ruokaili jatkosodan aikana Mikkelin Klubin huoneistossa, joka sijaitsi upouudessa Suur-Savon Osuuskaupan toimitalossa torin varrella. Sota-aikaan ruoka valmistettiin samassa talossa sijainneessa Hotelli Kalevan keittiössä. Nuorempi adjutantti Oswald Bäckman teki päivittäin muistiinpanot lounas- ja päivällisseurueen kokoonpanosta ja menusta. Nuo muistiinpanot ovat säilyneet pääsääntöisesti kesän 1944 ajalta.”

Ruokapöytä katettuna. Tilan huonekalut ovat alkuperäisiä.
Näyttelijä Timo Närhinsalo on esittänyt Marsalkka Mannerheimia teattereissa jo vuosia. Nyt hän johdatteli seurueemme tarina-aterian syövereihin

Välillä tuntui, että oikeasti oli Mannerheimin seurassa aivan eri aikakautena, niin taitavasti Närhinsalo kertoili tarinoita Mannerheimin elämästä rintamalla, tutkimusmatkoilla, Venäjän keisarin hovissa tai kansainvälisenä aristokraattina samalla kun isännöi ateriaa. Totesimmekin yhdessä, että marsalkka Mannerheim oli oman aikansa James Bond, seikkailija ja hurmuri. Närhinsalo oli sisäistänyt roolinsa erittäin hyvin ja hän käyttäytyi todellakin kuin herrasmies! Minäkin sain lähtiessä kohteliaan käsisuudelman.

Herraseurue istui aina samoilla paikoilla.

Söimme lounaan, joka syötiin sunnuntaina 21.5.1944 Sankarivainajien päivänä.  Ja tietenkin joimme Marskin ryypyn, joka on ”Grönvallin sekoitus” vuodelta 1942.

Alkuruokana lounaalla oli raikasta ja herkullista kuhafilettä. Marski söi mielellään kalaa.
Tarina-aterialla Mikkelissä
Pääruokana oli savustettua sianselkää, joka tuotiin kuumana pöytään. Harvinaista ravintoloissa nykyisin. Liha oli niin mureaa, että se suorastaan suli suussa.
Jälkiruokana oli suklaahyytelöä eli blancmangé. Keskiajalta peräisin oleva jälkiruoka oli saanut seurakseen suklaata.

Ja se Marskin ryyppy. Se juodaan kolmella puraisulla. Ryypyn kanssa ei pidetä puheita, toivotetaan vain hyvää ruokahalua.

Ryyppylasi kaadetaan piripintaan. Lounaalla otettiin yksi ryyppy, illallisella kaksi. Jokainen päivä.

Tarina-aterioita tarjoavat tilausravintolat löytyvät täältä. Mikkelin klubilla ryhmän minimikoko on 8 ja tilaan mahtuu reippaasti enemmänkin. Itse mietin, että tarina-ateria olisi mainio vuosijuhlalahja, synttäriporukan lounas tai vain historiasta kiinnostuneen porukan yhteisruokailu. Tunnelma oli todella vaikuttava.

Sini 

PS Vierailimme myös naapurikorttelissa olevassa Teatteriravintola Ilossa, jossa illallisen lomassa voi seurata teatteriesitystä. Ravintolassa on kiertävä keittiömestari, vierailuiltana vuorossa oli Ilkka Arvola. Ruoka on tietenkin lähiruokaa. Kevään ohjelman löydät täältä.

Lue myös

Mannerheim ja makumatka Mikkeliin

Kierroksella Mikkelissä

Kulttuuri

Näin hoidat huulet pehmeiksi

Olen kuvitellut hoitavani huulia hyvin, mutta eihän se niin olekaan. Pari pakkaspäivää ja huomasin repiväni hampailla ihoriekaleita huuliltani. Eikä se tuntunut ollenkaan hyvältä, etenkään kun yksi riekale lähti pintaa syvemmältä. Oli siis ryhdyttävä tositoimiin heti eikä sitten, kun huulet ovat täysin repaleina. 

Kuiva iho, olipa se huulissa tai kasvoissa, kaipaa kosteutta.  Helpointahan on sipaista huulivoidepuikosta rasvaa. Tönkkörasva ei kuitenkaan tunnu joka tilanteessa hyvältä, eikä se ole huulipunan paras kaveri. Niinpä olen itse nyt alkanut kerrostaa erilaisia huulituotteita.

Laitan huulille ja huultenympärysiholle iltaisin ja aamuisin kosteuttavaa huulivoidetta.  Jos sellaista ei ole, silmänympärysvoidekin käy, sillä yleensä siinä ei ole hajusteita antamassa pahaa makua.

Rohtuneet huuleni sain pika pikaa kuntoon apteekeissa myytävällä Avène Cicalfate Lips Repair Balmilla, maksaa kympin. Toinen josta pidän, on Lumene Arktis Tehokosteuttava&rauhoittava huulivoide, noin kahdeksan neuron hintainen.

Ja kun huulialuetta hoitaa, kannattaa voiteita levittää ylähuulen yläpuolellekin. Haluan uskoa, että se hidastaa alueelle ilmestyneen viivakoodin pahenemista. Kosteushan turvottaa ihoa, joten ainakin iho näyttää kimmoisammalta.

Käytän myös huulipunaa päivittäin, sillä sekin auttaa estämään kosteuden haihtumista huulilta. Talvella kannattaa valita hoitava tai kosteuttava laatu. Myös väriä sisältävät huulirasvat ovat käteviä ja väri pysyy yllättävän hyvin. Yksi suosikeistani on Labello Crayon Lipstick, noin seitsemän euroa. Pidän myös Isadoran huulipunakynistä.

 

Olen opetellut tekemään kerran viikossa tehohoidon. Nyt testailussa ovat nämä, jotka tuntuvatkin varsin hyviltä.

Huulihuollon työkalupakkiin kuuluu kuorinta ja hoitovoide.

Vasemmalta: Janssen Cosmetic Lip Mask -naamio, joka hoitaa ja kosteuttaa huulia täyteläisemmäksi yön aikana, 37 e. Ruusuntuoksuinen Henné Organics Rose Diamonds Lip Exfoliator -kristallikuorinta, 26 e. Dermalogica Rightly Lip -huulihoitoa hierotaan huulirajaan ja huulille illalla, kosteuttaa ja kiinteyttää, 66 e. Pienemmän karheuden silotukseen voidemianen Bybi Beauty Buffer Lip Scrub, 13 e.

Kun huulet eivät enää kaipaa tehohoitoa, kannattaa ylenpalttinen rasvaaminen lopettaa. Huulet pärjäävät normisäällä ihan vain parilla rasvauskerralla päivässä. Jos joudut rasvaamaan huulia jatkuvasti pitkin päivää kuivuuden tunteen vuoksi, kyseessä saattaa olla huulten herkistyminen jollekin tuotteen raaka-aineelle.

Aiemmin asiaa nimitettiin huulirasvakierteeksi, mutta ihotautilääkärit ovat kumonneet tämän urbaanin legendan, jonka mukaan rasvaaminen aiheuttaisi kroonisen rasvaustarpeen.

Ratkaisu piilee tuotteen vaihtamisessa. Koska jokainen reagoi raaka-aineisiin omalla tavallaan, yleisherkistäjää on vaikea nimetä. Yleisimpiä ärsyttäjiä ovat hajusteet ja säilöntäaineet, kuten muussakin kosmetiikassa. Kokeile vaihtaa tuotetta joksikin aikaa. Jos rasvaustarve vähenee, älä käytä enää ärsytystä aiheuttanutta tuotetta.

Huulet voivat kuivua aiempaa enemmän myös flunssan vuoksi. Kun nenä on tukkoinen, hengitys kulkee suun kautta, ja se lisää huuulten kuivumista.

Ja mikä tärkeintä, huulia ei kannata kostutella syljellä. Sekin lisää kuivumista.

Pehmeitä huulia

Sini

Kuvassa olevat tuotteet saatu pr-näytteinä.

Hyvinvointi