Liikunta tökkii? Pakko ryhdistäytyä

Meitä kuvattiin blogia varten. Edellisenä iltana koin elämäni suurimman vaatekriisin. Mitä päälle kuvauksiin? Näytin kaikissa vaatteissa kamalalta. TUNSIN itseni lihavaksi, pullahtaneeksi ja turvonneeksi.

Ensin tunnustuksia:

– Aikoinaan olin superlaiska liikkuja: kyllähän autoon ja takaisin riittäisi liikunnaksi.

– Olen aina ollut herkuttelija: pullia, jäätelöä, karkkeja, tummaa suklaata on mennyt enemmän kuin ”laki sallii”.

– Lähes olemattomasta liikunnasta ja herkutteluista huolimatta pysyin sutjakassa kuosissa.

– Tämän kesän loma meni minimiliikunnalla. Helteellä ei huvittanut sali, ei sauvakävely ja ajatus nopeasta pyörälenkistä sai hien pintaan – ja pyörä jäi vajaan, ja minä sohvalle lukemaan.

Runebergintorttuja on tarjolla Porvoossa ympäri vuoden.

 

Ja sitten seuraus:

– Olen lähes koko aikuisikäni ollut samaa vaatekokoa. Vain raskausaikana en mahtunut minulle normaalin vaatekoon vermeisiin.

– Aloitin aikoinaan liikunnan ”pakon edessä”: selkä sanoi suhteensa irti. Tästä on yli 20 vuotta. Sen jälkeen olen harrastanut liikuntaa vaihtelevalla menestyksellä: välillä 4-5 kertaa viikossa, välillä kerran viikossa. Ja kuten tuossa hetki sitten tunnustin, kesäloma meni lähinnä muuta häärien kuin liikuntaa harrastaen (Ainahan voi sitä hellettä syyttää?)

Personal trainerini  innosti minut aikoinaan uudestaan salille.

 

Entäs sitten:

– Pakko on tunnustaa, että kesä on tehnyt ”tuhojaan” kropassani: olen turvoksissa jne. Syynä ei ole oluen juonti (en juo lainkaan olutta), ei samppanjan nauttiminen (kaiken kaikkiaan olen aika huono nauttimaan alkoholijuomia: voi mennä viikkoja ilman vettä väkevämpää). Sitä vastoin herkkuja on tullut popsittua. Ja tämä tietysti kostautuu varsinkin, kun liikunta oli niin vähäistä.

– Vaikka olen tietyllä tavalla kehopositiivinen: ei kaikkien tarvitse painaa 55 kiloa ja olla kokoa 36, en viihdy tässä olotilassa, turvonneena. Ja se on mielestäni tärkeää, viihtyykö ihminen siinä olotilassa, siinä koossa kuin on.

– Iän myötä aineenvaihdunta hidastuu. Nyt sen tuntee kropassa.

Ei enää tekosyistä olla liikkumatta.

 

Tästä eteenpäin:

– Lauantaiaamuna suuntasin (=pakotin itseni) salille, tänään on hot yin jooga ja maanantaina onkin liikuntaseuran ilmoittautumispäivä. Tästä se taas alkaa. Normaalirytmi: kuntosalia, gymstickiä, hot yin joogaa, sauvakävelyä (4 kilon vastuksilla) – ja nyt kiinnostelisi kokeilla kuntonyrkkeilyä. Ja pyörän kaivan taas uudestaan esille.

– Herkuttelu siirtyi nyt minimivaihteelle. En kiellä itseltäni sitä, mutta ei kai sitä tarvitse joka päivä herkutella.

– On pakko ottaa itseäni niskasta, jotta pääsen taas normaalikokoiseksi.

Mitenkäs sinulla on mennyt liikunnan kanssas, vähenikö vai lisääntyikö liikunta kesällä?

Ja miten sitten kävi kuvausvaatekriisin? Puin päälleni uuden nahkamekkoni. Kuvia näette myöhemmin.

Kaisa

 

Hyvinvointi

Näin syntyi Naiselon oma suihkusaippua!

Kosmetiikka on intohimon ja bisneksen, tieteen ja huuhaan sekametelisoppa. Siksi onkin hyvä aika ajoin päivittää omaa tietotaitoaan. Siihen meillä oli kesäkuussa mainio tilaisuus, kun osallistuimme Teknokemian yhdistys ry:n järjestämään kosmetiikan workshoppiin, jonka aiheena oli kosmetiikan säilöntäaineet. Nehän ovat viime aikoina olleet kosmetiikan mediaseksikäs kuumaperuna.

Kuulimme tiiviin koosteen siitä, miten kunkin tuotteen säilöntäaine valitaan, mitkä muut tekijät siihen vaikuttavat.

Tilaisuuteen osallistui kauneustoimittajia ja suosittuja, kosmetiikasta kirjoittavia bloggareita.

 

Luennoitsijoina toimivat vasemmalta tuotekehityskemistit Juha Issakainen, KiiltoClean ja Laura Martikainen, Berner, Teknokemian Yhdistyksen asiantuntijat, kemian DI:t  Eeva-Mari Karine ja Sari Karjomaa ja tohtorikoulutettava, farmaseutti ja estenomi Päivi Kousa Helsingin yliopistolta.

 

Kuulimme faktatietoa tekijöistä, jotka vaikuttavat säilöntäaineen valintaan ja määrään. Säilöntäaineilla taataan tuotteen turvallinen käyttö koko sen elinkaaren aikana ja minimoidaan tuotteen pilaantuminen. Myös tuotantoprosessi ja pakkaus vaikuttavat. Esimerkki ilmatiiviiseen pumppupakkaukseen pakattuun voiteeseen tarvitaan vähemmän säilöntäaineita kuin laakeaan avosuiseen rasiaan pakattuun tuotteeseen.

Oli hieman yllättävää kuulla, että jo ilmankosteus voi käynnistää bakteeri- ja homekasvun. Olin aiemmin luullut, että siihen tarvitaan vettä tai öljyä.

 

Vaikka säilöntäaineita morkataan, säilöntäaineeton tuote on isompi riski, sillä jo kolmessa viikossa tuote alkaa pilaantua, kuten kuvassa näkyy.

 

Säilöntäaineet ovat siitä jännä juttu, että on myös paljon ainesosia, joilla on säilöviä ominaisuuksia, mutta joita ei ole listattu säilöntäaineiksi. Silloin tuotetta saatetaan markkinoida säilöntäaineettomana, vaikka aivan tarkalleen näin ei olekaan.

Ja sitten olikin aika siirtyä laboatorion puolelle, pukeutua valkoiseen takkiin ja aloittaa suihkusaippuan valmistus. Se meille selvisi, että olemme aivan liian malttamattomia ja suurpiirteisiä kemian puuhissa. Meillä oli hyvinkin tarkat kirjalliset ohjeet, mutta olipa tuskattuvan tarkkaa puuhaa saada juuri se oikea määrä.

Ensin miinustetaan maljan paino ja sitten lisätään tippa tai minimaalinen murunen kerrallaan jne….

 

 

Meidän tuote on NiceLife – kiva elämä. Siis vähän niin kuin Naiselo.

 

Tavoite oli, että tuotteen tuoksu, väri, nimi ja etiketti pelittävät yhteen, ja tuote myy itse itsensä hyllystä. Meidän tuotteen väri ei ehkä mennyt nappiin ainakaan etiketin hennon naisellisen tyylin kanssa. Mutta itse tuote on ok, kyllähän se hyvin pesee!

Kaikkien osallistujien valmistamat tuotteet.

 

Hauska iltapäivä muistutti jälleen, kuinka vaativaa ja tarkkaa kosmetiikan valmistaminen ja markkinointi ovat. Usein unohtuu, että kaiken kosmetiikan tuotekehitystä tekevät yliopistotason koulutuksen saaneet kemistit ja tutkijat.

Sini ja Kaisa

Hyvinvointi