Olipas mahtava kesä, liekö superlämmin sää osasyyllinen näihin lähes mahtipontisiin fiiliksiin. En muista milloin olisin palannut kaupunkiin niin vastentahtoisesti kuin tänä vuonna. Olisin halunnut jäädä maalle pitkälle syksyyn. No, tai ainakin kunnes sateet ja myrskyt saapuvat.

Lomalla tapahtui paljon ja toisaalta ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Mitään suunniteltua ei tarvinnut peruuttaa, joitain aikatauluja hieman muokattiin.

Olen jo aiemmin huomannut, että ensimmäinen lomaviikko menee nukkuessa ja väsymyksestä toipuessa. Niin nytkin. Nukuin aamupäiväunet, päiväunet ja vielä ruokaperräisetkin eli vartin nokoset aterian jälkeen.

Toisella viikolla päiväunet jäivät vähemmiksi, mutta täysin eroon niistä en päässyt. Kiitos siitä hoitokissojen Severin ja Santun, jotka säntäsivät syliin tai viereen aina kun asetuin pitkäkseni. Tiedättehän, lämmin, kehräävä pehmeä kisuli viekottelee hetkessä unten maille.

Olen tyytyväinen, että maltoin pitää verkkaista lomarytmiä koko loman. Osin pakosta, sillä 10 000 askeleen metsästys päivittäin jäi lomalla vain haaveeksi. Jalkani vanha vaiva esti pitkän kävelyn, joten siirryin pyöränselkään.

Kiertelin vailla suunnitelmia ja ilahduin asioista, jotka saivat minut ymmälleen. Yksi niistä oli Kantalan juna-asema.

Aurinkoinen sää sai luonnon värit loistoonsa. Nautin sen väriterapiasta ja istuin iltaisin auringonlaskuja katselemassa. Niin upeita pilvikuvia ja valosävyjä.

Piipahdin Punkaharjulla.

Luston asemalla on sekä omistajiensa kesämökki että taidenäyttely. Tänä kesänä oli esillä Nanna Suden maalauksia ja Miina Äkkijyrkän veistoksia.

Vierailu taidemaalari Johanna Oraksen taidekartanolla on aina voimaannuttava kokemus.

Tauluista saa aivan eri tavalla otteen, kun Johanna itse kertoo mitä kaikkea symboliikkaa taulut sisältävät. Tänä vuonna teemana on 25 vuotta paletin pinnalla eli 25-vuotisjuhlanäyttely.

Taiteilijan ateljee sijaitsee kartanon sivurakennuksessa.

Kesän ohjelmaan on jo vuosia kuulunut Savonlinnan Oopperajuhlat. Nyt näin Giacomo Puccinin säveltämän Turandot-oopperan. Ensimmäistä kertaa elämässäni koin niin sanotun da capon eli alusta uudelleen, kun Amadi Laghla lauloi upean Nessum dormo -aarian kolme, siis kolme kertaa! Yleisö taputti, tömisti ja huusi bravota minuuttien ajan. Myös loppukiitoksista ei meinannut tulla loppua. Upea kokemus.

Paluumatkalla poikkesimme Satulinnassa Hirvensalmella, jossa linnan herra itse esitteli linnaa ja kertoili tarinoita sen taustasta.

Satulinna on entinen vaivaistalo, jossa saattoi asua 10 henkeä samassa huoneessa. Nyt se toimii juhla-, kokous- ja bed&breakfestpaikkana. Yläkerrokseen on juuri remontoitu isot kokoustilat ja vapaa-aikana voi saunoa hiekkarannalla olevassa Vain elämää -ohjelmasta tutussa hulppeassa saunassa. Myös savusauna löytyy rannasta. Rannalla on myös neljä vuokrahuvilaa.

Maanantaina ajelin kotiin auto täynnä kukkia ja yrttejä. Kotipiha pursusi rikkaruohoja. Miten ihmeessä ne kasvavat ja kauniit kukat kuivuvat? Omenapuun sadosta puolet makoili pihamaalla, joten pikku puuhaa on riittänyt.

Nyt poden vieroitusoireita mökkilomailusta. Ilma tuoksuu erilaiselta ja vesi puuttuu näköpiiristä! Ehkä tähän taas tottuu.

Sini