Kokeilussa kahden hengen viikon valmis ruokakassi

Kaikki konstit on jo kokeiltu, mutta emme vaan mieheni kanssa opi ostamaan tarpeeksi vähän ruokaa. Ruokamäärä oli oikea, kun kaksi poikaamme asui kotona.  Nyt kun meitä on vain kaksi aikuista, ruokaa tarvitaan tietenkin vähemmän. Mutta kaupassa me edelleen keräämme kärryyn ruokaa neljälle. Molemmilla myös vatsa pömpöttää liikaa. Olisiko valmiissa ruokakassissa ratkaisu?

Tutustuin viestintätoimiston infossa Sannan ruokakassiin ja idea hurmasi heti. Kerran viikossa, maanantaina sovittuna kellonlyömällä kotin tulee kassi, jossa on tarvikkeet viikon pääaterioihin. Toki mausteita pitää olla omassa kaapissa valmiina.

Ruokakassin tarvikkeet. Kalaa, raakamakkaraa ja vihanneskeittoa. Kotikaapista tarvittiin mausteita ja riisiä.

 

Kassi tuli täsmälleen sovittuna aikana. Tarvikkeet olivat tuoreita, mutta jotenkin aika vähäiseltä määrä näytti. Mukana oli vihkonen, jossa on valmistusohjeet. Ne olivat tarkat ja ruuasta tuli maistuvaa. Ei ehkä aivan samannäköistä kuin ohjevihkosen kuvassa, mutta sehän on kokin taitamattomuutta. Ruuanlaitto ei ole intohimoni, vaikka siitä tykkäänkin. Olen enemmän innokas, kuin taitava. Mutta hyvin perhe pysynyt leivässä. Meillä on aina syöty ja syödään edelleen kotona itse laitettua ruokaa. Yhdessä.

Maukasta raakamakkaraa ja coleslowta. Tässä oli helppo ja kätevä kastike, joka jäi käyttöön.

 

Kiinnostavaa oli myös annoskoko. Se näytti ensin tosi pieneltä, mutta olikin juuri oikea. Itse asiassa tässä kokeilussa oli parasta, että näimme mikä on se ruokamäärä, jonka pitäisi riittää.  Hyvä opetus, kuinka vähän tarvikkeita makoisaan annokseen vaaditaan. Nämä itsestään selvät asiat ovat arjen hulinassa vuosien mittaan kadonneet. Olemmekin nyt kokeilun jälkeen ottaneet käyttöön pienemmät ruokalautaset. Isolle lautaselle tulee mätettyä aivan liian suuri annnos.

Kasviskeitto, tässä vielä maustamisvaiheessa, oli maukas ja riittoisa. Siitä riitti syötävää pariksi päiväksi.

 

Lopputulema: Jäin hieman koukkuun ruokakassiin. Opin käyttämään uusia mausteita. Kalaruoka oli niin herkullinen, että söimme sen ennen kuin muistin kuvata aterian. Kolme illallista kahdelle hengelle sisältävä kassi maksaa 50 euroa. Me söimme siitä vielä yhden lounaankin, sillä keitto/leipäannos oli sen verran runsas. Etenkin kiireisenä aikana tai näin flunssakautena on suorastaan luksusta, että joku on miettinyt valmiiksi viikon ateriat ja tuo tarvikkeet suoraan kotiin. Vaikka hinta voi tuntua korkealta, kassin etuna on, ettei osta mitään liikaa ja ruokakulut ovat ennakoitavissa.

Kun hehkutin ruokakassia jälkikasvulle, niin toinen pojista katseli minua ihmeissään. He ovat käyttäneet sekä kaupan verkkotilauksia että ruokakassipalveluita jo pitkään. Tajusin tulevani hieman jälkijunassa. Vaan en enää.

Ruokakasseja eri teemoilla on tarjolla monella yrityksellä. Aion tilata uudelleen Sannan ruokakassin, siinä oli hyvää arkiruokaa. Mutta kovasti kiinnostelee myös esimerkiksi Anton&Antonin kala-kasviskassi, jossa on sesongin herkkuja. Lapsiperheille näkyy olevan tarjolla muksukasseja, joissa on lasten lempiruokia.

Ruokakassi pitää tilata yleensä noin viikkoa ennen toimitusaikaa, joten hieman suunnitelmallisuutta sekin vaatii. Kannattaa myös tarkistaa, että asuu kassin toimitusalueella.

Sini

 

 

 

 

 

Eläköön naiset, sisaruus ja avoin kannustus! Onko kyseessä vain naistenpäivän huuma vai päästäänkö eteenpäin?

Uskallatko olla oma itsesi, erottua massasta, mennä rohkeasti unelmiesi perässä ja toteuttaa ne? Jaksatko, haluatko tai viitsitkö kannustaa toisia naisia ja olla puukottamatta selkään? Muun muassa näitä asioita pohditaan kahden suomalaismerkin eli Lumenen ja Stockmannin mainoskampanjoissa, jotka lanseerattiin tänään.

Olin eilen Lumenen Light The Way -kampanjan esittelytilaisuudessa. Kampanja julkistettiin tänään naistenpäivän kunniaksi. Tilaisuudessa kerrottiin itse kampanjasta ja sen keulakuvista. Kampanjan kasvoina toimii viisi omalla alallaan menestynyttä suomalaista naista. He ovat Saimi Hoyer, Meeri Koutaniemi, Janita Autio, Nooralotta Neziri ja Pihla Viitala.

Kuva: Jan Lehner

 

Lumenen mukaan ”he näyttävät esimerkkiä muille kanssasisarilleen kuinka uskallus, erottuminen, naisten puolien pitäminen, suunnan näyttäminen sekä pelottomuus avaavat elämässä uusia ovia ja tuovat eteen mahdollisuuksia.

Kaikkia kampanjan kasvoja yhdistää sisu, itsenäisyys ja rohkea usko itseensä. Lisäksi he uskaltavat rikkoa rajoja ja haastaa naiseuteen liittyviä stereotypioita sekä tuoda epäkohtia esiin omien kokemustensa kautta.”

Kampanjaan liittyen Lumene oli myös kartoittanut suomalaisten naisten käsityksiä itsestämme ja miten naiseus nykyisin koetaan.  Kiinnostavaa kuultavaa. Neljä viidestä uskoo, ettei sukupuoli ole este tai edellytys menestykselle. Naiset kuitenkin toivoisivat työelämään selvästi enemmän tilaa erilaisille persoonille ja johtamistavoille.

Vain reilu kolmannes suomalaisnaisista uskoo täysin siihen, että he voivat olla sekä menestyneitä että pidettyjä. 71 % tutkimukseen vastanneista myös uskoo, että kauneuskäsitykset tulevat monipuolistumaan. Näin varmaan tuleekin tapahtumaan ja se on tervetullutta. 

Ilahduin kampanjasta, idea on hyvä ja henkilöt mielestäni hyvin valittuja. Vaikka kaikki ovat suht nuoria, heissä on jotain, johon aikuisenkin on helppo samaistua. Itse liikutuin Saimi Hoyerin puheenvuorosta. Saimi on käynyt viime vuosina kovan mankelin läpi, silti jaksanut eteenpäin. Kunnioitan. Ja vaikka hän onkin ollut jääkuningattaren maineessa, niin on ihan oikein, että jää-sana on viivattu yli hänen yllään olleesta t-paidasta.

Tänä aamuna piipahdin Stockmannilla Helsingin keskustassa. Sielläkin oli naisten päivän innoittamana kampanjalanseeraus, joka kovin paljon muistutti Lumenen kampista. Siinäkin oli suunnannäyttäjänaisia, mutta mutta. Kaikki olivat nuoria bloggareita. Yksi heistä vieläpä sama kuin Lumenen kampanjassa. Kampanjan mainosfilmissä toki vilahti aikuisempikin nainen – puettuna päästä varpaisiin eläinkuosiin, voimakkaaseen meikkiin ja kissa-aurinkolaseihin. Näinkö meidät aikuiset naiset nähdään vai onko tämä tavisnainen, joka rikkoo rajoja? Ohi meni ainakin minulta.

Ärsyynnyin sen verran, että kysyin projektissa mukana olleelta stockmannilaiselta, että onko aikuiset naiset tarkoituksella unohdettu ja satsataanko tietoisesti nuorempaan kuluttajaryhmään. Vastauksena oli hämmästys, olihan mukana se leopardinainen filmissä. No, ehkä muussa materiaalissa on sitten meikäläisillekin verrokkihenkilöitä. Kaikkia kunnia näille IT-tytöille, mutta kovin helposti minä ainakaan en heiltä menisi kysymään elämänohjeita tai pukeutumis- ja meikkivinkkejä.

Olisin mieluusti nähnyt kummassakin kampanjassa edes yhden tyylikkään aikuisen naisen. Mekin haluamme kuulua  joukkoon, näkyä ja tulla nähdyiksi.

Taputan silti aidosti molemmille kampanjoille, tosin Lumene veti mielestäni pidemmän korren. Hyvä, että luodaan joukkohenkeä, kannustetaan, vahvistetaan ja voimaannutetaan.

Sini

PS Eniten Stockmannin kampanjassa ilahdutti, että tavaratalon nimi on pari seuraavaa kuukautta Stockwomann. Hauska sanaleikki. En ole koskaan ajatellut, että tavaratalon nimi olisi miehekäs.