Vietin pitkän viikonlopun äiti-tytär -matkalla Islannissa. Molemmille se oli ensimmäinen kerta tuossa saagojen maassa, mutta ei varmaankaan viimeinen.

Vaikka lensimme Reykjavikiin, emme oikeastaan ehtineet tutustua pääkaupunkiin: vain hotelli ja kolme ravintolaa tulivat tutuiksi. Vuokrasimme auton, jotta pääsimme vapaasti liikkumaan paikasta toiseen – ja kyllähän me ajattiinkin, 1200 kilometriä. Islanti teki minuun vahvan vaikutuksen. Ennen kaikkea luonto on ainutlaatuinen.

Lisäksi Islannin-matkalla muutamat termit saivat aivan uuden merkityksen.

Harvaanasuttu maa: Näinhän sanotaan Suomesta. Ja kyllähän meillä on ruuhka-Suomen ulkopuolella asutusta harvassa. Silti tuntui, että Islannissa – Reykjavikin ulkopuolella – ei ole senkään vertaa asutusta. Saatoimme ajaa kymmeniä kilometrejä näkemättä ainuttakaan taloa!

Tuuli: Olen lukuisia kertoja päivitellyt, miten Helsingissä nykyisin aina tuulee. Tämä ei kuitenkaan ole mitään Islannin tammikuisiin tuuliin verrattuna. Lähtölentomme myöhästyi kolmisen tuntia, koska Islannissa oli nopeasti noussut myrskytuuli, 35-40 metriä sekunnissa! No, Islannissa sää vaihtuu hetkessä. Onneksi tuokin tuuli laantui siedettäväksi, ainakin hetkeksi. Toisena päivänä kävimme ”timanttirannalla”, ja yhtäkkiä alkoi tuulla aivan jäätävän kovaa ja sataa jäisiä rakeita niin, että poskiin koski. Turisteille annetaan tärkeä ohje: kun avaat auton oven, pidä siitä kiinni, ettei tuuli vie sitä. Tämän jälkeen en valita Helsingin tuulista – ainakaan viikkoon (sen pidempäähän en kuitenkaan muista tällaista lupausta).

Videoklipin ensimmäinen pätkä on kuvattu vähän ennen kello kymmentä järkyttävän kovassa tuulessa (selittää huonon äänen laadun) keskellä ei mitään. Löysimme sieltä sentään kahvilan. Toisessa klipissä jää rahisee auton renkaiden alla ja viimeisessä kello onkin hieman ennen kello viisi iltapäivällä. Pimeää on.

Pimeä: Meilläkin valon määrä on minimissä talvella, mutta niin on Islannissakin. Tammikuussa aurinko nousee klo 11 ja laskee klo 16. Näin ainakin teoriassa. Valitettavasti taivas on umpipilvessä, joten pimeä kohtaa hämärän. Lähdimme ajelemaan retkikohteisiimme klo 8 säkkipimeässä. Vielä klo 10 oli niin pimeää, ettei maisemasta nähnyt mitään. Kun vielä muistetaan, että asutusta on äärimmäisen vähän, näkyvillä ei ollut edes valonpilkahduksia. Ja kukas sitä mitään katuvaloja tarvitsee, kun ei ole asutustakaan.

Säänvaihtelu: Kyllähän meilläkin saman päivän aikana sää vaihtuu sateisesta poutaan ja päinvastoin. Islannissa tämäkin on nopeaa. Minulle oli sanottu, että sää voi vaihtua puolessa tunnissa. Se on ylimainostettu: sää nimittäin vaihtui jopa viidessä minuutissa aivan laidasta toiseen. Puolen tunnin ajon aikana näimme lumipyryn, vesisateen, kuivan kelin – ja kaikkea siltä väliltä.

Kaikesta huolimatta haluan uudestaan Islantiin! Se maa on maaginen ja erilainen.

Kaisa