Kaiketon on uusi musta – vai onko?

Maidoton, gluteeniton, pähkinätön, viljaton ja ties mikä -ton alkaa olla niin arkipäivää, että keksittiin uusi sana – kaiketon. Vielä sitä en ole kuullut kosmetiikan parissa, mutta veikkaanpa, että aika pian kuuluu.

Mutta miksi ihmiset haluavat rajoittaa koko ajan elämäänsä? Onko se hyväksytty tapa yrittää ottaa omaa elämää haltuun vai silkkaa tietämättömyyttä? Minua mietityttää, käykö tässä samoin kuin allergia-asioiden suhteen.

Reilu parikymmentä vuotta sitten, jos pöly kutitteli nenää tai siitepöly aivastutti, kehotettiin välttämään niitä. Siivottiin joka päivä, mentiin siitepölyaikaan ulkomaille tai pysyteltiin sisätiloissa, joihin tuleva sisäilma suodatettiin tarkoin. Nyt tiedetään enemmän ja kehotetaan altistamaan ja siedättämään.

Marjastaja tankka huomaamattaan myös luonnon mikrobeja.
Marjastaja tankkaa huomaamattaan myös luonnon mikrobeja.

On terveellistä mennä metsään tai puuhailla pihoilla, joita ei ole peitetty asvaltilla. Juures- ja perunaostoksilla kannattaa valita lähialueella viljeltyjä multaperunoita ja juureksia. Jos mahdollista, pyykit on hyvä kuivattaa ulkona ja laittaa ne silittämättä vuoteisiin. Metsäkävelystä on jo tullutkin mieltä ja kehoa tasapainottava trendi.

Luonnossa olevista mikrobeista ja bakteereista 99 prosenttia on meille hyviä. Ne auttavat pitämään yllä kehon sietokykyä ja immuunipuolustusta. Luonnon mikrobiomi siis suojelee ihmistä. Se on osa ihmiskehoa.

Mikrobiomin merkitystä tutkitaan nyt kiivaasti myös kosmetiikassa. Ihon suotuisaa mikrobikantaa ylläpidetään esimerkiksi maitohappobakteereita sisältävällä kosmetiikalla. Kuulostaa varsin järkevältä, tuntuvathan maitohappobakteerit hyvältä myös suolistossa.

sied6
Muun muassa nämä asiat vähentävät mikrobien määrää, esitelmöi kosmetiikan mikrobeja tutkiva Trevor Steyn Esse Probiotic Skincarelta.

Samaan aikaa kosmetiikkamaailmassakin jyllää vahvana kuitenkin kaiketon-ajattelu. Nyt julistetaan ilosanomaa, kuinka meikit, sampoot ja voiteet ovat vegaanisia, gluteenittomia, eläinkokeettomia jne.

Itse olen innokas sallivuuden ja siedättämisen puolustaja. Jonkin yksittäisen asian rajoittaminen tuntuu turhalta näpertelyltä terveellä ihmisellä. Vaikka minulla on laktoosi-intoleranssi, en silti kieltäydy kaikista maitotuotteista. Toki niitä välttelen, mutta ei maailmani kaadu pieniin ilmavaivoihin tai vatsan pömpötykseen. Vakavasti allergiset tai suolistosairauksista kärsivät ovat asia erikseen.

sied5

Parhaillaan siedätän itseäni kissoille, sillä nämä ihanuudet ovat ovat löytäneet tiensä lähipiiriini. Vielä hieman aivastuttaa, mutta ei se estä näiden herrojen kanssa puuhastelua. Ainakin uskon ja toivon niin.

Sini

Himoshoppaaja on uusi tupakoija

Trendit ja asenteet alkavat olla ylenpalttista shoppailua vastaan.

Japanilaisen Mari Kondon opit ovat Suomessakin langenneet otolliseen maaperään. Ihmiset siivoavat kaappejaan ja yrittävät päästä eroon turhasta roinasta. Tavarapaljouden perkaaminen on joskus niin työlästä, että se toimii vieroituskuurina uuden tavaran ostamiselle.

Yhä useampaa hävettää tunnustaa, että turhaa tavaraa on liikaa ja että tavarakaaoksen hallitseminen on liki ylivoimaista.

Vain muutama vuosi puhuttiin shoppailuterapiasta ahdistuksen lievittäjänä. Nyt shoppaileminen itsessään aiheuttaa ahdistusta ja syyllisyyttä. Shoppailu voi myös lähteä kokonaan lapasesta niin, että henkilökohtainen talous romuttuu tai sitten kuluttaja muuttuu himohamstraajaksi, jonka kodissa tavara täyttää kaiken tilan vaaraksi asti.

Ylenpalttisen ostelun välttämiseen on muitakin syitä kuin pursuilevat kaapit.

Ympäristötietoisuus leviää. Raaka-aineiden ja energian rajallisuus, lisäaineet ja epäeettiset valmistustavat saavat yhä useamman pohtimaan ostamisen mielekkyyttä. Lisäksi useimpia kulutustuotteita valmistetaan kaukana ostopaikoista, joka merkitsee kasvavaa hiilijalanjälkeä.

Halpa ostohinta merkitsee halpoja tuotantokuluja,

mikä muistuttaa länsimaisia kuluttajia aasialaisista hikipajoista eli myös humanitäärinen vastuuntunto toimii shoppailurajoitteena.

Shoppailun nurjat puolet tiedostavien kuluttajien määrä kasvaa ja tämä on selkeä trendi niin nuorempien kuin vanhempienkin kuluttajien joukossa. Ennen ikäihmisten shoppailu oli suorastaan tuomittavaa. Eräskin 60-vuotisjuhliaan valmisteleva nainen vastasi lahjatoivomusuteluihin ykskantaan: “En mie mittään tarvihe, mie olen tullut poispitoikään.”

Jos shoppailusta tulee toimintaa, joka nähdään eettisesti arveluttavana, ympäristöä kuormittavana ja ilmastonmuutosta edistävänä, siihen aletaan suhtautua kuten nyt tupakointiin. Himoshoppaaja on uusi tupakoija, joka on jo kielloin ja rajoituksin ajettu paarialuokkaan. Halvan krääsän ja kertatäyttötuotteiden ostamisesta tulee tupakoinnin lailla myös luokkakysymys. Koulutetettujen ja varakkaiden joukossa tupakointi alkaa olla harvinaista, mutta kouluttamattomien ja vähävaraisten joukossa tupakointi vähenee huomattavasti hitaammin. Asenteet tupakointia kohtaan ovat jopa tylymmät kuin viinanjuomiseen. Moni nimittäin pitää alkoholismia sairautena, mutta tupakointi on selvää selkärangattomuutta ja tupakoija on itse vastuussa paheensa aiheuttamista harmeista ja sairauksista.

Brittitoimittaja John Naish pohti jo vuonna 2008 ylenpalttisen kuluttamisen järjettömyyttä vallan mainiossa kirjassaan Riittää jo – irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa.

Naish muistuttaa, että ihminen on perimmäiseltä luonteeltaan keräilijä, ja ainoa luomakunnan olento, jolla on himo tavaroihin. Tämä selittää suuren osan liikakulutuksesta. Ihminen on myös olento, joka haluaa samaistua heimonsa kärkihahmoihin ja imitoida muita, myös kuluttajana. Tämän vuoksi brändimainonta käyttää mielellään eri alojen julkkiksia mainoskasvoinaan.

Mutta liika on liikaa, mistä on kiittäminen myös tarjonnan räjähdysmäistä lisääntymistä toisen maailmansodan jälkeen ja lamakausista huolimatta pitkällä tähtäimellä jatkuvaa talouskasvua. Tässäpä onkin dilemma: jos kulutus romahtaa, mistä talouskasvu sitten syntyy?

Irmeli Salo

kirjoittaja on tupakoinut jo 50 vuotta