Kaiketon on uusi musta – vai onko?
Maidoton, gluteeniton, pähkinätön, viljaton ja ties mikä -ton alkaa olla niin arkipäivää, että keksittiin uusi sana – kaiketon. Vielä sitä en ole kuullut kosmetiikan parissa, mutta veikkaanpa, että aika pian kuuluu.
Mutta miksi ihmiset haluavat rajoittaa koko ajan elämäänsä? Onko se hyväksytty tapa yrittää ottaa omaa elämää haltuun vai silkkaa tietämättömyyttä? Minua mietityttää, käykö tässä samoin kuin allergia-asioiden suhteen.
Reilu parikymmentä vuotta sitten, jos pöly kutitteli nenää tai siitepöly aivastutti, kehotettiin välttämään niitä. Siivottiin joka päivä, mentiin siitepölyaikaan ulkomaille tai pysyteltiin sisätiloissa, joihin tuleva sisäilma suodatettiin tarkoin. Nyt tiedetään enemmän ja kehotetaan altistamaan ja siedättämään.
On terveellistä mennä metsään tai puuhailla pihoilla, joita ei ole peitetty asvaltilla. Juures- ja perunaostoksilla kannattaa valita lähialueella viljeltyjä multaperunoita ja juureksia. Jos mahdollista, pyykit on hyvä kuivattaa ulkona ja laittaa ne silittämättä vuoteisiin. Metsäkävelystä on jo tullutkin mieltä ja kehoa tasapainottava trendi.
Luonnossa olevista mikrobeista ja bakteereista 99 prosenttia on meille hyviä. Ne auttavat pitämään yllä kehon sietokykyä ja immuunipuolustusta. Luonnon mikrobiomi siis suojelee ihmistä. Se on osa ihmiskehoa.
Mikrobiomin merkitystä tutkitaan nyt kiivaasti myös kosmetiikassa. Ihon suotuisaa mikrobikantaa ylläpidetään esimerkiksi maitohappobakteereita sisältävällä kosmetiikalla. Kuulostaa varsin järkevältä, tuntuvathan maitohappobakteerit hyvältä myös suolistossa.
Samaan aikaa kosmetiikkamaailmassakin jyllää vahvana kuitenkin kaiketon-ajattelu. Nyt julistetaan ilosanomaa, kuinka meikit, sampoot ja voiteet ovat vegaanisia, gluteenittomia, eläinkokeettomia jne.
Itse olen innokas sallivuuden ja siedättämisen puolustaja. Jonkin yksittäisen asian rajoittaminen tuntuu turhalta näpertelyltä terveellä ihmisellä. Vaikka minulla on laktoosi-intoleranssi, en silti kieltäydy kaikista maitotuotteista. Toki niitä välttelen, mutta ei maailmani kaadu pieniin ilmavaivoihin tai vatsan pömpötykseen. Vakavasti allergiset tai suolistosairauksista kärsivät ovat asia erikseen.
Parhaillaan siedätän itseäni kissoille, sillä nämä ihanuudet ovat ovat löytäneet tiensä lähipiiriini. Vielä hieman aivastuttaa, mutta ei se estä näiden herrojen kanssa puuhastelua. Ainakin uskon ja toivon niin.
Sini
