Mikä ihme siinä on, että kun vaatekaupassa myyjä kysyy voiko palvella, useimmiten tulee vastanneeksi että kiitos, mutta katselen itse. Miksi avun vastaanottaminen on niin vaikeaa? Eihän sitä muuallakaan ammatti-ihmisen apua torju. Vai onko syynä se, että liian usein saa myyjän, joka on vain töissä paikassa, eikä ole kiinnostunut siitä, miksi siellä on.  

Erityisen kyllästynyt olen nokkansa vartta pitkin asiakasta mittaileviin myyjiin. Melkein voi kuulla myyjän pohdiskelut siitä, onko tuolla nyt varaa tai eihän meidän brändit ole tarkoitettu tuon ylle.  Tosin ole nähnyt yhdessäkään vaatteessa ikärajoituslappua!

Minun mielestäni myyjän tehtävä on saada kassaan rahaa, jotta bisnes pyörii ja hän saa palkkansa. Mitä paremmin myy, sen iloisemmin kassa kilahtaa. Tässä kaksi esimerkkiä hyvästä palvelusta ja kuinka ne päättyivät onnistuneisiin ostoksiin.

Olimme Kaisan ja ystäväni Sannan kanssa Massimo Dutti -myymälän avajaisissa syksyllä. Kiertelimme ja katselimme. Minä hiplasin huivia ja pohdin sopisiko väri. Myyjä huomasi tilanteen, tuli katsomaan ja kehumaan huivia ja värin sopivuutta minulle.  Tutkimme monien vaatteiden materiaaleja, malleja jne.

Kaisa konsultoi Sannaa mittasuhteissa ja Sanna sovitteli mekkoja. Myyjä kantoi lisää kokeiltavaa Sannan itsensä valitsemien lisäksi. Meillä oli todella hauskaa, nauru raikui.

Kun sopivaa ei meinannut löytyä, myyjä maanitteli Sannaa kokeilemaan vielä yhtä mekkoa. Sanna torppasi, mutta myyjä vain jatkoi ja viimein Sanna antoi periksi. Onneksi. Mekko näytti täydelliseltä yllä ja päätyikin kassan kautta mukaan. Nyt mekko on yksi Sannan luottovaatteista.

Toinen keissi tapahtui viime kuussa COS-myymälässä, jonka yksinkertainen ja trendikäs mallisto miellyttää minua. Olkoonkin, että kyseessä on nuoremmalle väelle kohdistettu myymälä. Mutta täällä eivät nuoret myyjät nyrpistele nokkaansa ei-kohderyhmään kuuluvalle asiakkaalle. Päinvastoin. Monta mielenkiintoista keskustelua on käyty ostosten lomassa.

Taas etsin mekkoa ja menin sovittelemaan muutamaa. Eräällä hoikalla myyjällä oli kaunis mekko. Huokaisin, että tuollainen olisi ihana, mutta ei taida ihan minun vartalolleni sopia. Myyjä vastasi, että tottakait sopii ja haki mekon. Toi M-kokoisen. Sanoin olevani isompi. Myyjä vastasi, että et ole, pue päällesi. Puin ja totesin hänen olevan oikeassa. Kiinnostuin myös housuista, jotka hän toi naapurikoppiin. Valitettavasti ei ollut aikaa enää sovitella, mutta housut jäivät kaihertamaan.

Menin viikon päästä uudelleen myymälään ja kerroin asiani. Suosikkimyyjäni oli vapaalla, mutta homma hoitui. En osannut tarkalleen kuvailla housuja, joten myyjä lupasi ottaa yhteyttä minua aiemmin palvelleeseen ja lähettävänsä tekstiviestillä housujen tiedot. Jo iltapäivällä sainkin tiedon, että kyseiset housut odottavat minua myymälässä.

Menin sovittamaan, housut olivat yllättäen isot. Pienempiä ei ollut, mutta hän vinkkasi että verkkokaupassa saattaa olla. Myyjän olisi ollut helppoa jättää minut tuon tiedon varaan, mutta hänpä opasti samalla minua verkkokauppaan ja varmisti, että löydän sieltä nopeasti kyseiset housut. Ja kertoi vielä mitä eroa milläkin toimitustavalla on.

Oli ihanaa löytää myyjä, jonka ”silmään” saatoin luottaa ja joka sanoi suoraan, älä ota tuota, tuo on parempi ja perusteli miksi.

Voitte vain arvata, minkä kauppojen saranoita kulutan vastaisuudessakin.

Jos sinulla on hyvän palvelun vaatekauppa tiedossasi, kehu sitä kommenttiosiossa. Laitetaan hyvä kiertämään, eikä tyydytä enää huonoon tai olemattomaan palveluun.

Sini