Lumikuningattaremme lumosi tanskalaiset

Palasin toissayönä Kööpenhaminasta, voipuneena elämyksistä, onnellisena kaikesta näkemästäni, iloisena suomalaisen Lumikuningatar-baletin menestyksestä! 

Michal Krčmář ja Hanako Matsune. Kuvaaja Mirka Kleemola.
Michal Krčmář ja Hanako Matsune. Kuvaaja Mirka Kleemola.

Olin mukana todistamassa, miten Suomen Kansallisbaletin upea Lumikuningatar lumosi viikonlopun aikana 6 000 tanskalaista baletin ystävää neljässä näytöksessä Kööpenhaminan Oopperatalossa.

Kansallisbalettimme vierailu Kööpenhaminassa oli yksi Suomen itsenäisyyden juhlavuoden virallisista kansainvälisistä huippuhetkistä ja siksi siihen liittyi tavallista enemmän odotuksia ja se saikin tavallista enemmän paikallista huomiota.

Vuonna 2005 vanhalle satama-alueelle valmistunut, arkkitehti Henning Larsenin suunnittelema Oopperatalo oli minulle jo itsessään nähtävyys.

Juhlavalaistu talo ja Suomen liput nostivat omassa seurueessani ensi-illan sähköistä tunnelmaa. Talo on kyllä sisältä vaikuttava, mutta taidan sittenkin pitää omaa oopperataloamme ja sen lämpiötiloja vieläkin onnistuneempina.

Ensi-illassa näköetäisyydellä paikaltani, ensimmäisen parven kukitetussa aitiossa, istui Tanskan kuningatar Margareeta puolisoineen.

Tanskalaisten toimittajien, valokuvaajien ja televisiokameroiden määrästä päätellen tilaisuudessa oli runsaasti tanskalaisia arvovieraita, ministereitä, diplomaatteja, kulttuurihenkilöitä, Suomen ystäviä. Ja tietenkin paljon innokkaita isoja ja pieniä baletin ystäviä.

IMG_0275
Kuningatar Margareetalle kukkia ojentamassa Lumikuningatar-baletin Pikku-Kai ja Pikku-Kerttu eli Eva Mustonen ja Rasmus Haavisto sekä baletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve sekä pääministeri Juha Sipilä. Kuvaaja Johanna Järventaus.

Kaikki neljä esitystä olivat loppuunmyytyjä.

Kiehtova satuspektaakkeli oli kerta kaikkiaan täysosuma ja sopi erinomaisesti tanskalaiselle yleisölle.

Tanskalaista olivat satu ja koreografia.

Kansallisbaletin taiteellisen johtajan, tanskalaisen Kenneth Greven luoman teoksen pohjana on Tanskan satusedän Hans Christian Andersenin samanniminen tarina.

Suomalaista taas olivat maisemat ja paikat. Greve on sijoittanut teoksen sadan vuoden takaiseen Suomeen. Katsojaa viedään esimerkiksi Helsinkiin Kauppatorille, hikiseen saunaan ja lumenvalkeaan Lappiin…

Erityisesti kauppatorikohtaus puhutteli vieressäni istunutta paikallista rouvaa. Hänen ystävättärensä taas ihasteli Lappi-kohtauksia. Ja kun pääsimme katsomaan tanssijoita saunan lauteilla, salista kuultiin varsinkin miesten riemunhuudahduksia ja hurrauksia. Lapsivieraat innostuivat tanssiosuuksista, jotka kertoivat Kertun matkasta maailmalla etsimässä Kaita.

Lumikuningatar6
Hanako Matsune. Kuvaaja Mirka Kleemola.

Ihastelimme naisporukassa pukusuunnittelija Eriika Turusen kaunista puvustusta ja mietimme, mitä kaikkea hänen tuleekaan miettiä suunnitellessaan liehuvia helmoja ja unelmankevyitä ballerina-pukuja Lumikuningattaren vaativiin tansseihin. Puhumattakaan miestanssijoiden asuista!

Säveltäjä Tuomas Kantelisella  on kokeneena elokuvasäveltäjänä suorastaan maaginen taito saada katsojan mielialat vaihtumaan hetkessä haikeansurullisesta villiniloiseksi. Kauppatorikohtausta katsoin taas kerran musiikin johdattelemana pala kurkussa. Jokin siinä joka kerta vihlaisee niin ihanasti.

Musiikki kuultiin tässäkin esityksessä niin kuin Helsingissä äänitteenä Suomen Kansallisoopperan orkesterin soittamana.

Kööpenhaminan esityksissä vakuuttavana ja levollisena kertojana nähtiin tanskalainen näyttelijä Vibeke Hastrup, joka on 30 vuotta jatkuneen uransa aikana näytellyt  elokuvissa ja teatterissa. Viime vuosina Hastrup on vieraillut mm. tv-sarjoissa Vallan linnake ja Petos.

Salla Eerola ja Michal Krčmář. Kuvaaja Mirka Kleemola.
Salla Eerola ja Michal Krčmář. Kuvaaja Mirka Kleemola.

Kertun roolissa tanssivat Salla Eerola ja Tiina Myllymäki sekä Kain roolissa Michal Krčmář ja Sergei Popov. Teoksen nimiroolissa nähtiin Hanako Matsune ja Yimeng Sun. Hengästyttävän taitavia tanssijoita!

Ei siis ihme, että esityksen loputtua yleisö nousi seisaalleen ja osoitti myrskyisästi suosiotaan koko Lumikuningattaren tekijäjoukolle !

Ja koska kuningattaren valtakunnassa oltiin, näimme senkin, miten kaikki tanssijat kumarsivat vuorollaan kunnioittavasti ensin kuningattaren suuntaan ja vasta sitten yleisölle. Uudelleen ja uudelleen.

Sadun Lumikuningattaren taianomainen tunnelma oli villinnyt koko katsomon, ”oikeaa” kuningatarta myöten.

Leena Karo

Toimittaja, työskentelee Harmaa Entertainment pr- ja viestintätoimistossa.

Kuvat Suomen Kansallisbaletti.

 

 

Toipilaan tilanneraportti

Säätila sahaa pakkasen ja lämpöasteiden välillä. Kaduilla on nyt todella liukasta, joten olkaa varovaisia. Juuri tällaisilla keleillä pyllähdin itse ja loukkaisin jalkani.

Pyllähdyksestä on kulunut kuusi viikkoa. Olin eilen tilannetarkastuksessa sairaalassa, jossa polvilumpio leikattiin ja kursittiin kasaan. Röntgenkuvissa näkyy aikamoinen rautahässäkkä. Polvilumpio on kurottu kasaan titaanilangasta tehdyllä silmukalla ja parilla pitkällä ruuvilla.

Nyt katsastettiin, miten toipuminen etenee vai eteneekö ja mitä on odotettavissa.

Alkuun jalka oli kipsissä nilkasta nivusiin. En jaksanut edes nostaa jalkaa, vaan hilasin sitä hihnalla tuolille, sängylle jne. Jouluaattona koristelin kipsin jouluvaloilla. Joulupäivän juhlaa oli jalkahoito, joka toteutettiin pientä luovuutta käyttäen. Jalkakylpy korvattiin kuumilla pyyhkeillä ja Lidlin muovipussilla. Ei nyt ihan kaunein viritelmä, mutta hyvin toimi. Hellästi hierotut ja hyvin hoidetut jalat tuntuivat ihanilta, kiitos Elina Koskinen Kauneushuone Noomista!

Ja4

Parin viikon päästä kipsi vaihtui kuvan ortoositukeen. Mikä helpotus, sillä iho pääsi hengittämään ja minä saunaan! Saunan nautinnon huomaa, kun siitä jää paitsi jonkin aikaa. Olen katsellut paljon telkkaria, mitä en yleensä harrasta kuin muutaman tunnin viikossa. Nyt olen taas kartalla Netflixin sarjoista, urheilukilpailuista jne.

J9

Autoon pakkautuminen oli hieman haasteellista, kun koipi sojotti suorana. Ensimmäinen autoajelu oli juhlaa, näki ihmisiä ja pääsi ulos pienelle kävelylle. Kuinka kauniilta Helsinki näyttääkään iltavalossa.

Eilen todettiin, että toipuminen näyttäisi sujuvan suunnitelmien mukaan. Olen saanut koko ajan laittaa painoa loukkaantuneelle jalalle, kunhan polvi on pysynyt suorana. Olen päässyt hieman liikkeelle, mutta enpä ole pitkälle jaksanut kävellä.

Nyt saan koukistaa polvea jo 90 astetta. Se ei ole helppoa, sillä arpi kiristää (onko kenelläkään pehmennysvinkkejä?) ja jalka on aamuisin kuin rautakanki. Mutta onneksi se päivän mittaan vetreytyy.

ja5

Opettelen nyt kävelemään jalalla. Askeltaminen jalkaterä rullaten ja polvea koukistaen tuntuu yllättävän oudolta. Treenaan kävelyä kuvan tuen ja keppien kanssa pari viikkoa. Sitten pitäisi pärjätä ilman molempia.

Ei tämä löhöilyä ole, sillä jumppaan kotona ainakin viisi kertaa päivässä. Välillä tuntuukin, ettei muuta ehdi tehdä. Toisaalta onhan jumppaaminen kivaa ja lihasvoiman paranemisen kyllä tuntee.

Vaikka yritän olla murehtimatta kaatumista, edelleen harmittaa vietävästi. Polvesta ei tule koskaan enää yhtä hyvää kuin se oli. Päinvastoin, rautoja poistellaan, kun alkavat hiertää eli joko keväällä, kesällä tai syksyllä. Tiedossa siis uusi leikkaus jne.

Jotta polvi kestää paremmin, reisilihakset kannattaa pitää hyvässä kunnossa ja paino kurissa. Hyvä vinkki meille kaikille!

Ja totta, taas kehotettiin pudottamaan painoa! Jonkin verran se on jo tullutkin alas, kun olen nukkunut niin paljon ja välttynyt ylimääräisiltä herkuilta. Vielä on urakkaa jäljellä ja motivaatiohan on siihen mitä parhain.

j8

Vaikka nyt ei tule mieleenkään laittaa korkkareita jalkaan, pohdin voinkohan koskaan käyttää näitäkään saapikkaita?

Jalkapotilaana joutuu ratkomaan pieniä ja isompiakin pulmia: kuinka rasvata jalat, leikata varpaiden kynnet tai laittaa sukka suorana sojottavaan jalkaan, kun kädet eivät varpaisiin saakka yllä. Apuvälineitä en ole hankkinut, mutta keittiöpihdeilläkin saa paljon aikaan. Apuakin kannattaa pyytää. Useimmat ovat avuliaita, kuten eräs lähetti, joka toi kosmetiikkapussukkaa ovelle. Ihan kiltisti hän avusti sukan jalkaani, kunhan ensin pyynnön tajusi.

Olen myös kiteyttänyt takaraivooni ajatuksen ”vie mennessä, tuo tullessa”. Kotimme on kaksikerroksinen, aivan turhaan en viitsi rampata kerroksesta toiseen. Kun keskittyy tekemisiinsä, selviää edestakaisin poukkoilulta.

Nyt olen päässyt myös ajamaan autoa, kun mahdun ratin taakse. Ajelin ensitöikseni kampaajalle.

Ja3

Kyllä se niin on, että kaikki on hyvin kun tukka on hyvin. Kampaajalla käynnin jälkeen tuntui kuin ryhtikin olisi suoristunut ja pituutta tullut lisää. Hyvä kampaaja on yksi naisen parhaista tukijoukoista! Minulla hän on Riia Koivisto.

Eli summa summarum, valoa ja kevättä kohti mennään suunnitelmien mukaan! Auringonpilkahdusta toivoen.

Sini

Pyllähdysjutun löydät täältä.