”Vaatteen pitää olla mukava päällä.” ”Vaate ei saa ahdistaa.” Tällaisia määritelmiä kuulen jatkuvasti, kun käyn puhumassa pukeutumisesta sellaisille, jotka eivät ole muotialalla.

Olen samaa mieltä, että vaate ei saa olla ahdistava, mutta minä tarkoitan puristavaa tai väärällä tavalla kinnaavaa.

Väitän, että monilla suomalaisilla tämä mukavuudenhalu menee kaiken muun edelle: tyylin, mittasuhteisiin sopivuuden tai laadun. Ja se on harmi.

Ei siis ihme, että katukuvassamme näkee paljon leggingsejä, muodottomia trikoovaatteita, ylisuuria neuleita ja mittasuhteilta vääriä valintoja.

Mistä tämä meidän suomalaisten yletön mukavuudenhalu kumpuaa? Mihin on hävinnyt pukeutumiskulttuuri?

Kun katson vanhempien valokuva-albumien kuvia esimerkiksi 50-luvulta, ihailen ihan tavallisten ihmisten tyyliä: naisilla kauniit mekot päällä. En usko niiden olleen järkyttävän kalliita, arkivaatteita kun olivat. Niissä silmä lepää. Silmä lepää myös esimerkiksi italialaisten, tavallisten ihmisten pukeutumisessa: yksinkertaista, linjakasta ja tyylikästä.

Muistan joltain menneeltä Pariisin-matkalta, että silmäni havaitsivat pariskunnan, joka kulki niin kaukana minusta, etten kuullut heidän puhettaan. Arvelin heidän olevan suomalaisia. Parin korttelin jälkeen saavutin heidät ja kuulin heidän puheensa. Suomalaisiahan he olivat. Ja mistä tunnistin heidät: rennoista ja urheilullista vaatteista.

Kaisa