Aarrekartta laittaa miettimään toiveita

Aarrekartta on mainio teema ystäväiltaan. Kutsuin kolme ystävääni luokseni ja teimme aarrekartat.

Minulla on tapana kutsua vierailulle ystäviä, jotka eivät välttämättä tunne toisiaan joko lainkaan tai hyvin pintapuolisesti. Siten mm. keskustelut saavat aivan uutta suuntaa, ja tietysti ihmiset myös tutustuvat toisiinsa. Naistenilloissa on usein jokin teema, jonka olen miettinyt. Tämä teema oli aarrekartan teko.

Aarrekarttailta ruoka
Ennen kuin aloitimme koota aarrekarttoja söimme haukipataa.

Tein ensimmäisen kerran aarrekartan joskus kolmisen vuotta sitten osallistuessani pienelle naisporukalle tarkoitettuun viikonloppuun Forssassa. Siellä kutsuja, ammatiltaan terapeutti, teetätti meillä vierailla aarrekartat.

Kun tulin Forssasta, teippasin aarrekarttani työhuoneeni kaapin oveen. Siinä se on ollut, mutten ole useinkaan katsellut sitä.

Joululoman aikaan kävin läpi aikakausilehtikasaa. Lehtiä oli kerääntynyt aikamoinen määrä. Siitä sain idean: kutsun kolme ystävääni tekemään aarrekartat. Sitten vain kutsut vieraille. Kaikki kutsutut olivat innoissaan illan teemasta.

Kutsujen jälkeen katsoin, millainen oli aikaisempi aarrekarttani. Olin yllättynyt, miten moni asia / toive oli toteutunut.

Aarrekartan teko

Aarrekarttoja varten tarvitaan:
– jokaiselle isot kartonki, johon aarrekartta tehdään
– saksia
– liimapuikkoja
– paljon aikakausilehtiä

aarrekartta työvälineet
Aarrekarttoja varten tarvitaan riittävästi lehtiä, saksia, liimapuikkoja ja kartongit. Pöytä kannattaa suojata, jottei liimaa ole pöydässä tai pöytäliinassa.

Jokainen vieras sai määritellä aikajanan, jonka aikana haluaisi toiveiden toteutuvan. Sitten vain lehtiä selailemaan ja etsimään kuvia ja tekstejä, jotka kuvailevat toiveita.

Aarrekarttojen valmistuttua aikaa oli kulunut yli tunnin, kun moneen kertaan katselimme samoja lehtiä, jotta löysimme mieleiset fiiliskuvat ja -tekstit.

Kun kuvat ja tekstit oli liimattu, jokainen vuorollaan esitteli karttansa. Siitähän ne keskustelut vasta alkoivatkin.

Aarrekartta
Tältä näyttää uusin aarrekarttani.

Oletko sinä tehnyt aarrekartan?

Kaisa

Lue lisää aarrekartasta

Puheenaiheet Ystävät ja perhe Hyvä olo Ajattelin tänään

Sinun, Margot -näytelmä on teatteria parhaimmillaan

Mainos / lippu saatu Helsingin Kaupunginteatteri

Meri Valkaman Sinun, Marjot -kirja teki minuun ison vaikutuksen. Odotin innolla ja ehkä hieman jännittyneenäkin Helsingin Kaupunginteatterin kirjan näytelmäversiota. Voisiko näytelmä yltää kirjan tasolle? Kyllä voi ja osittain se oli jopa parempi.

Tarina lyhyesti

Vilja Siltasen isä on kuollut. Vilja ja äitinsä Rosa tyhjentävät isän asuntoa, josta löytyy nippu vanhoja kirjeitä. Viljaa alkaa kiinnostaa, kuka on Margot, joka on kirjoittanut kirjeet. Entä kuka on Kastanja-tyttö? Äiti ei suostu puhumaan asiasta. Vilja alkaa penkoa asiaa.

Sinun, Maragot Satu Tuuli Karhu
Helsingin Kaupunginteatteri – Sinun, Margot – Kuvassa – Kuva Mitro Härkönen

Jäljet johtavat Berliiniin, jossa Viljan perhe asui 1980-luvun alussa, kun Berliini oli jaettu kahtia. Viljan isä Markus oli ulkomaankirjeenvaihtajana DDR:ssä.

Vilja oli vain parivuotias, kun perhe muutti Berliiniin. Hän ei muista siitä ajasta juuri mitään. Sinnikkyys palkitaan, ja Vilja pääsee Margotin jäljille.

Yksittäisen ihmisen ja perheen tarina kietoutuu suurempaan kuvaan: Berliinin muurin kaatumiseen, ja Siltasen perheen ihannevaltio oli mennyt. Myös onnellinen perhe-elämä on jäänyt taakse.

Satu Tuuli Karhun tähtihetket

Viljan roolissa on Satu Tuuli Karhu, joka näyttelee roolinsa loistavasti parivuotiaasta aikuiseksi naiseksi. Satu Tuulin tulkitsemat riipaisevat kohtaukset saavat ihon kananlihalle. Satu Tuuli Karhu on näytelmän tähti, vaikka muidenkaan suorituksissa ei ole mitään vikaa. Äitiä näyttelevän Sanna-June Hyden muutos välittävästä äidistä kostavaksi naiseksi tulee näyttämöllä enemmän esille kuin kirjasta muistin. Martin Bahnen tulkitsee hyvin DDR:n ihannevaltioon uskovaa Markus Siltasta, joka hullaantuu Luise Seideliin (Sara Soulié). Sara Soulién Luise on alussa elämäniloinen, mutta loppukohtauksessa hänet nähdään aivan toisenlaisena naisena.

Sinun, Margot rannalla
Helsingin Kaupunginteatteri – Sinun, Margot – Kuvassa Sara Soulié, Martin Bahne – Kuva Mitro Härkönen

Loppukohtaus on riipaisevan herkkä. Yksinkertaisesti hieno.

Meri Valkaman kirjan dramatisoinnista vastaa Tuomas Timonen, joka ansaitsee isot kiitokset työstään. Samoin ohjaaja Riikka Oksanen, joka oli oivaltavasti ratkaissut kahden eri aikajanan tapahtumien kietomisen. Pidin myös Antti Mattilan pelkistetystä lavastuksesta.

margot hyde
Helsingin Kaupunginteatteri – Sinun, Margot – Kuvassa Sanna-June Hyde – Kuva Mitro Härkönen

Kaiken kaikkiaan näytelmä on upea, hieno, vaikuttava ja sykähdyttävä. Teatteria parhaimmillaan. Pidin esityksestä aivan valtavasti.

Kaisa

Sinun, Margot näyttää olevan suosittu, sillä monet esitykset ovat täyttymässä tai loppuunmyytyjä.

Kulttuuri Teatteri