10 x asiaa helmikuulta

Helmikuun viimeisiä viedään! Vaikka voisi kuvitella, että helmikuu tuntuisi lyhyeltä, on se mielestäni ollut puuduttavan pitkä. Ylipäänsä tammi-helmikuu on kestänyt ikuisuuden ja tämä loputon syksy alkaa jo kieltämättä hieman painamaan. Toivon niin paljon, ettemme menetä lopullisesti selkeitä vuodenaikoja, sillä ne rytmittävät vuotta mukavasti. Vaikka talvi aikaisemmin toisinaan jopa ärsytti, nyt kun sitä ei kunnolla ole, on sen puuttumisen merkityksen tosissaan huomannut! Onneksi tänään paistaa kuitenkin aurinko ja saa siinä mielessä nauttia kevätsäästä. Toivon mukaan tällaisia päiviä tulee olemaan paljon jatkossakin, sillä valon määrä piristää kummasti!

On my way blogiOn my way blogiOn my way blogi

Tänään halusin koota yhteen helmikuulta random asioita – sekä hyviä että huonoja. Kävin nimittäin kuukautta mielessäni läpi ja seuraavia ajatuksia nousi pintaan viimeisten 28 päivän ajalta…

Päällimmäisenä kuukaudesta on jäänyt mieleen työt ja erityisesti niiden määrä. Tein nimittäin helmikuussa huomattavasti enemmän työtunteja konsulttina kuin normaalisti teen, ja tämä on näkynyt vapaa-ajassa, yöunissa, omassa jaksamisessa ja jonkin verran varmasti myös täällä. Tosin eilen huokaisin helpotuksesta, kun ns. pahin rupeama on takanapäin ja nyt on viimein tilanne, ettei agendalla ole niin paljon hoidettavaa. Huomaan, että silloin jos pöydällä on liikaa, alkaa esimerkiksi muistini pätkimään ja joudun kirjoittamaan kaiken ylös, jotten unohda asioita. Työt tulevat myös yöuniin ja nousen sängystä kirjoittamaan ylös muistilappuja. Huonot unet puolestaan vaikuttavat ihan kaikkeen jaksamisesta treenaamiseen ja tämän kuukauden aikana treenit ovat kulkeneet vaihtelevasti. Onneksi tällaiset tilanteet eivät kuitenkaan kestä loputtomiin, vaikka ne hetkittäin vaikuttavat. Jokaisen elämässä on kuitenkin toisinaan enemmän kuormitusta ja onneksi itse saan tilanteen aina aika nopeasti tasattua, kun hommat rauhoittuvat.

Toisaalta jos tammikuussa olin vähän erakkona ja vietin paljon aikaa yksin, olen helmikuussa ollut sosiaalisesti aktiivisempi. Joka viikonloppu olen nähnyt ystäviä ja tehnyt jo etukäteen viikonloppusuunnitelmia. Kävin tässä kuussa kerran ulkonakin ja se teki todella hyvää! Pakko sanoa, että vaikka viihdyn hyvin itsekseen, katkaisee viikonlopun menot mukavasti arjen rutiineja, jonka vuoksi aion myös jatkossa tehdä suunnitelmia aktiivisemmin. Herkästi nimittäin näin sinkkuna yksin ollessa homma menee siihen, että viikonloppuisinkin tekee töitä, ellei ole jotain muuta.

Helmikuulta ovat jääneet mieleen erityisesti Antti Tuiskun ja Paula Vesalan levyt! Molemmat äärimmäisen vahvoja ja mielenkiintoisia tulkitsijoita, jonka vuoksi levyt on puhki kulutettu.

Vietin helmikuussa säästeliästä kuukautta, joka meni loistavasti ensimmäiset pari viikkoa, kunnes en enää yksinkertaisesti jaksanut keskittyä rahan miettimiseen. Varmasti tähän vaikutti osittain juuri se, että töitä oli niin paljon, ettei ollut oikein energiaa käydä erikseen Lidlissä tai lähteä suureen kauppaan iltaisin. Sitten oli Changen kanta-asiakas alennukset (kaikki -50 %), joten en voinut vastustaa kiusausta ostaa uusia alusvaatteita (en siis käytä kuin VS ja Change) ja Reloven ohi kulkiessa, oli pakko mennä sisään ja sieltähän sitten löytyi niin makeat Buffalon kengät, etten mahtanut itselleni mitään… Mutta aina sitä ei onnistu ja sekin on inhimillistä. Tsekkasin juuri, niin olen käyttänyt helmikuussa ruokakauppaan 288 €, joten ehkä hieman vähemmän kuin aikaisemmin, mutta en todellakaan ole pysynyt siinä 400 € kuukausibudjetissa, jos mietitään kokonaisuutta.

On my way blogiOn my way blogiOn my way blogi

Helmikuussa kärsin pitkästä aikaa ahdistuksesta. En oikeastaan tiedä miksi, mutta tässä kuussa olen miettinyt taas enemmän ihmissuhdekuvioita ja varmasti osittain siksi myös ahdistuin. Aihe, kun ei ole itselleni mitenkään kristallin kirkas, vaan enemmänkin sekamelska, johon liittyy paljon kaikkea peloista ja pettymyksistä siihen, etten enää oikein tiedä mihin uskon. Varmasti olisi terapian paikka, sillä olen aika solmussa omien tuntemuksien kanssa, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Ehkä sekin on jonkinlaista pakenemista – toivoo että asiat unohtuvat, kun ne laittaa taka-alalle?

Tässä kuussa tein rohkean päätöksen, eli leikkasin otsatukan ja kevensin muutenkin hiusteni mallia aika reilusti. Monelle tällaiset ovat varmasti pikkujuttuja, mutta itsehän olen tosiaan ollut samalla tukkatyylillä viimeiset kymmenen vuotta… Oli siis korkea aika uudistua ja otsatukkaa aion ylläpitää nyt ainakin toistaiseksi. Alkuun leikkautin tosiaan otsaverhot, kunnes tällä viikolla kävin siistimässä ylipitkää otsista ja siitä tuli sitten lopulta aivan auttamattoman lyhyt! Onneksi tukka kasvaa nopeasti ja näin viisi päivää myöhemmin otsis pysyy tarvittaessa jo kivasti sivuilla ja on ns. asettunut paikoilleen.

Helmikuussa kävin pitkästä aikaa myös Leffassa katsomassa Pikku naisia. Elokuva oli mielestäni lempeällä tavalla hyvä ja jokseenkin myös koskettava. Pääasiassa elokuva oli kuitenkin hyvän mielen elokuva, jossa oli onnellinen loppu ja josta välittyi vahva tyttöenergia. Viikonloppuna olen menossa siskoni kanssa katsomaan Parasiten, joka lienee sitten omalla tavallaan puhutteleva. Leffat ovat muuten aivan loistavaa ajanvietettä näin talvisin, joten pitää ehdottomasti mennä useammin! Ei leffassa käymisen tarvitse olla mikään pariskuntien juttu…

Helmikuussa kirjoitin tekstin, jota kommentointiin ennätysmäärä – kiitos siis kommenteista teille! Ihana saada lukijapalautetta, jotta tiedän taas, mitä odotatte ja toivotte minulta. Toki tärkeintä on olla oma itsensä aidolla tavalla, mutta onhan se kiva saada myös teiltä toiveita siitä, mitä haluatte lukea. Ja onhan se niinkin, ettei kaikkia ole mahdollista miellyttää ja ne, joita blogini ei kiinnostaa enää, voivat lopettaa seuraamisen. Osan mielestä sisältö on silkkaa paskaa, kun osa taas selkeästi tykkää. Elämän realiteetit.

Tässä kuussa olen funtsinut, miten paljon välitän, mitä muut ajattelevat elämästäni tai valinnoistani ja miten paljon itse ihmettelen muiden valintoja. Jälkimmäinen tapahtuu välillä kuin huomaamatta, eli löydän itseni ihmettelemästä yhtä jos toista. Tuosta kun saa itsensä kiinni, on syytä miettiä, onko tehtäväni ihmetellä? Kaikki meistä eivät halua elämältä samoja asioita ja se on täysin luonnollista. Se, ettei toinen halua samaa kuin minä, ei tee toisesta huonompaa ihmistä, eikä voivotteluni auta. Välillä ehkä harmittaa ihmisten luontainen tapa olla jokseenkin naiiveja ja katsoa asioita omasta näkökulmasta. Kun minulla on sitä tai tätä, niin miten ihmeessä tuolla toisella ei ole ja jo tämän ikäisenä? Me tehdään todella paljon täysin turhaa ihmisten arviointia ja spekuloidaan asioita, jotka eivät meille edes kuulu. Tämä nyt siis helmikuisena huomiona, niin itselleni kuin muille.

Kuukaudelta on jäänyt mieleen lisäksi ystävänpäivä, vihdoin parantunut korvaruston lävistys ja uusi kasvi, jonka ostin tarjoushinnalla. Niin ja keittiöremontti, joka on suunnitteilla ja tulee toteutumaan kesäkuun alussa!

Monipuolinen kuukausi takana, kaikin puolin. Onko teille tapahtunut mitään erityistä kuukauden aikana, tai oletteko miettineet jotain asioita aivan erityisellä tavalla?

Aurinkoa perjantaihin ja ihanaa alkavaa viikonloppua!

Kuvat: Pinja Tuominen

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *