171 cm ja ? kiloa
Täällä FitFashionin blogiportaalissa on lähiaikoina pyörinyt useampikin postaus, joissa bloggaajat paljastavat painonsa ja pituutensa. Mielestäni kiva idea ja se todella avaa silmät sille, että paino ei kerro vartalon muodosta, mallista, koosta tai oikeastaan yhtään mistään mitään. Kaksi samankin verran painavaa ihmistä saattavat näyttää täysin erilaisilta.
Itsehän olen tosiaan 171 cm pitkä, tai olin sitä ainakin vuonna 2008, kun minut viimeksi mitattiin. Painosta sen sijaan minulla ei ole hajuakaan, sillä puntarilla en ole käynyt ainakaan pariin vuoteen. Veikkaisin, että jossain 55-58 kg välimaastossa liikutaan, sillä silloin, kun vielä puntarilla kävin painoin lähes aina jotain tuolta väliltä. Pidän painoa kuitenkin täysin turhana tietona. En tee sillä mitään, enkä näe syytä sille, miksi minun tulisi edes tietää paljonko painan. Jos jotain mittaria tahdon käyttää, niin sitten se on peili ja vaatteet.
Olen ylipäänsä sitä mieltä, että ihmisten keskittyminen painoonsa ja lukuihin mitä tulee ruokailemiseen tai muuhun terveyteen liittyen on loppupeleissä täysin turhaa. Tieto lisää tuskaa ja sitä rataa. Olen kuullut aika monta tositarinaa siitä, kuinka kaloreiden tiedostaminen saattaa muuttua tahtomattaan ahdistavaksi ja painon kyttääminen puolestaan pakkomielteiseksi. Usein ihmismieli vaan toimii niin, on huolettomampaa, kun ei tiedä. Vaikka en ole itse koskaan sairastanut syömishäiriötä, oli minullakin joskus vuosia sitten painoon keskittyvä ote treenaamisessani (tuolloin en siis treenannut ollenkaan lihaskuntoa). Kävin lähestulkoon jokaisen treenikerran yhteydessä puntarilla, sillä halusin pysyä selvillä, paljonko painan. Monesti ihmettelin kuinka saatoin painaa vaikka pari kiloa enemmän sillä viikolla, jolla olin syönyt mahdollisimman terveellisesti? Niinpä niin, ihmiskeho on juurikin tuollainen – ihmeellinen ja arvaamaton. Mielestäni onkin täysin turhaa seurata painoaan, sillä se ei kerro oikeasti loppupeleissä sinulle yhtään mitään kunnostasi, ulkomuodostasi tai siitä kuinka hyvä ihminen olet. Paino on vaan numero.
Tänä päivänä elän tosiaan täysin puntaritonta elämää, enkä koe edes salilla houkutusta kivuta vaa`alle. Minun on hyvä näin ja tämä on tietysti oma valintani. Ymmärrän kyllä, että jos ylipainoinen ihminen lähtee pudottamaan rasvaa kropastaan, niin puntari saattaa antaa kivoja välitavoitteita ja motivoida. Toisaalta joskushan se saattaa myös lannistaa. Vaaka ei näytäkään sitä mitä toivotaan ja lukemat jäävät junnaamaan. Itse kuitenkin toivoisin, että mahdollisimman moni löytäisi jonkinlaisen vapauden painonsa suhteen. Vaikka juuri sellaisen asenteen, kuin itse olen löytänyt. Ettei vaan kiinnosta tietää. Että onni löytyy ihan muualta, kuin niistä numeroista. Terveestä ja hyvinvoivasta kehosta, joka on kivassa kunnossa!
Ja jos vielä alkuun palatakseni, niin se paino ei tosiaan kerro myöskään siitä oletko hyvässä vai huonossa kunnossa. Meillä jokaisella on eri painoinen luusto, toisilla kevyempi kuin toisilla. Myös lihas painaa enemmän, kuin läski ja sen kasvu luonnollisestikin nostaa hieman painoa. Sen lisäksi lihas kuitenkin muuttaa myös vartalon muotoa ja joskus jopa mallia. Vaikken tosiaan tiedä mitä nyt painan, niin vaatekokoni on edelleen sama, kuin vaikka kolme vuotta sitten. Se mikä on kuitenkin kokenut muutosta, on vartaloni muoto. Vaikken mikään lihaskimppu olekaan enkä edes halua olla, olen silti saanut kroppaani sellaisia muotoja, joista pidän. Näistä mainittakoon muutamana esimerkkinä parempi ryhti, hartioiden pyöreys ja tiukempi keskivartalo. Nämä kolme seikkaa ovat tulleet täysin treenien tuloksena ja ilman sitä tietoa, mikä on painoni.
Veikkaan, että koko painoasia herättää mielipiteitä niin puolesta, kuin vastaankin. Oma viestini on se, että toivoisin mahdollisimman monen löytävän hyvän balanssin tämänkin asian suhteen. Onneksi nyky-yhteiskunnassa hyväksytään vapaammin erilaiset vartalomallit ja trendit vievät meitä kokoajan rennompaan hyvinvointilähtöiseen suuntaan.
Seuraatteko te painoanne vai koetteko sen turhaksi? Heräsikö ajatuksia?