8 vinkkiä herkän hyvinvointiin

Me ihmiset ollaan eri tavalla herkkiä. Toiset loukkaantuvat hyvin pienestä, imevät muiden tunnetiloja itseensä ja reagoivat koko kehollaan niin iloon kuin suruun. Sitten on ihmisiä jotka eivät tunne niin vahvasti. He pystyvät toimimaan elämässä vähemmän tunteella ja heitä ei kovin helpolla satuteta. Voisin kuvitella että jos on vähemmän herkkä, on elämä huomattavasti helpompaa? Tästä tosin en tiedä, sillä olen itse sen verran herkkähipiäinen – olen aina ollut ja vanhemmiten vihdoin hyväksynyt kyseisen ominaisuuden osaksi itseäni. Jossain kohtaa yritin peitellä herkkyyttäni kovuudella ja suojakuorella, mikä teki minusta ainoastaan onnettoman. Herkän ihmisen suojakuori kun ei suojele todellisuudessa herkkää sydäntä, vaan se on kilpi ainoastaan ulkopuolisille. Sisimmässä se kaikki tuntuu – ennemmin tai myöhemmin ja jos olet ottanut iskuja vastaan ollen kova, tapahtuu lopulta totaalinen romahdus.

Itselleni herkkyys on sitä että ahdistun helposti, imen muiden tunnetilat itseeni, kärsin stressi- ja jännitys päänsärystä/vatsakivuista tai saatan jopa oksentaa jos voin henkisesti pahoin. Liian kovat äänet, hälinä, hajut ja väenpaljous myöskin häiritsevät ja viimeisestä saan jopa fyysisiä oireita, kuten päänsärkyä ja uupumusta. Loukkaannun herkästi, eli ilkeät sanat osuvat vaikka en näennäisesti sitä näyttäisi. Tunnen tunteet vahvasti vaikka en niitä välttämättä osaa niin hyvin ulospäin ilmaista, eli suru vie kirjaimellisesti sängyn pohjalle ruokahaluttomuuden kera kun taas ilo tuntuu suorastaan nousuhumalalta. En kykene käyttämään pisteleviä neuleita, pyykinpesusta koppuraiset vaatteet tuntuvat iholla ällöttäviltä ja hiukset auki nukkuminen on sula mahdottomuus. Siinä siis muutama esimerkki, joiden perusteella määrittelen itseni herkäksi. Veikkaan että useampi teistäkin voi allekirjoittaa kohdista edes jonkun tai sitten kokee herkkyyttä jollain täysin päinvastaisella tavalla kuin itse koen.

Olen oppinut ymmärtämään herkkyyttäni vasta vanhemmiten vaikka aina olenkin tiennyt olevani herkkä. Nuorempana sen koki jotenkin häpeällisenä asiana ja Helsinkiin muutettuani halusin vain selviytyä – en olla mikään porukan nössö joka jää alakynteen tai itkee herkästi. Sanotaanko näin että vasta viime vuosina olenkin oppinut sen, mitä herkkyys kohdallani tarkoittaa ja miten se elämääni vaikuttaa. Tällä hetkellä kun tiedostan ja tunnen itseni sen verran hyvin, osaan myös käsitellä sisintäni paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Herkkyys ei enää ole minulle mikään nolo juttu vaan ennemminkin yksi osa minua – samanlainen piirre kuin vaikka temperamenttisuus. Herkkyys ja sen kuunteleminen onkin iso osa hyvinvointiani. Jos en huomioi herkkyyttäni, en yksinkertaisesti voi hyvin.

Keräsin tänään yhteen muutamia hyväksi kokemiani vinkkejä, joiden avulla herkkä voi opetella pitämään parempaa huolta itsestään. Voi olla että joukossa on sinulle herkkänä tuttujakin juttuja mutta näistä on aina hyvä muistutella! Itse pyrin noudattamaan kohdista jokaista parhaani mukaan vaikka se toisinaan aikamoista trapetsitaiteilua onkin!

Vältä stressiä ja anna asioille aikaa

Herkkä ihminen on usein hyvin altis stressille, jonka vuoksi stressiä onkin hyvä opetella välttelemään. Itse allekirjoitan tämän täysin ja siksi olenkin pikkuhiljaa pyrkinyt siihen, etten aiheuttaisi itselleni turhaa stressiä. Arjessa pyrin hoitamaan asiat ajoissa sen sijaan, että jätän ne viime tippaan (on muuten hemmetin haastavaa) ja noin muutenkin pyrin siihen etten täytä kalenteriani tukkoon. Tarvitsen asioille aikaa ja koska teen luovaa työtä, ei hommat hoidu koskaan minuuttiaikataululla. Moni ei ehkä tätä tyyliäni työskennellä ymmärrä mutta minä tiedän mitä teen ja se on tärkeintä. Olen huomattavasti tuotteliaampi silloin kun kiire ja stressi eivät paina päälle vaan tiedän, että okei minulla on vaikka koko päivä aikaa tehdä tämä homma loppuun. Myös ihmissuhteissa stressaan ja etenkin siinä kohtaa jos kaikki on epävarmaa. Pelkään todella paljon särkymistä ja sitä tunnetta että romahdan. Siksi omalla tavallaan koenkin yksin olemisen helpommaksi, sillä silloin kukaan toinen ei voi sinua särkeä. Toisaalta se kaikista idyllisin tilanne on kuitenkin toimiva ja luotettava parisuhde, jossa voin kokea oloni turvalliseksi.

Opettele kuuntelemaan itseäsi ja etenkin tunteitasi

Itsensä kuunteleminen on herkälle tärkeää. Herkän tunne-elämä on usein moninainen verrattuna vähemmän herkkiin ja paha mieli tai ahdistus saattaa tulla hyvinkin pienestä. Itse olen vasta vuosien mittaan oppinut kunnioittamaan omia tunteitani ja sitä, etten edes yritä tehdä mitään sellaista mikä ei minusta hyvältä tunnu. Suojakilpi on tyypillinen herkän ihmisen lisävaruste mutta kuten jo alussa mainitsin, jos toimii vastoin omia tunteitaan, sattuu jossain kohtaa kahta kauheammin. Omaa herkkyyttään vastaan on turha taistella, vaan sitäkin tärkeämpää on opetella hyväksymään herkän tunnemaailma osaksi itseään. Herkkä ei ole millään tavalla huonompi kuin muut vaan itse asiassa herkkä on monin tavoin idyllinen kumppani, työntekijä ja ystävä.

Itku ei ole pahasta

Herkkä ihminen itkee milloin mistäkin ja saattaa herkistyä katsoessaan televisiota tai nähdessään jotain kaunista. Olen inhonnut tuota piirrettä itsessäni aina, sillä olen itkulle niin herkkä. Monesti kyyneleitä tuleekin nieltyä koska tilanne ei vaan aina tunnu soveliaalta itkulle. On surullista, miten yhteiskunnassamme kyyneleet mielletäänkin sellaiseksi häveliääksi asiaksi ja jos joku porukasta alkaa itkemään, siitä tulee hirveä haloo. Tuo on ajanut itseänikin siihen että usein pidättelen kyyneleitäni koska en halua asian tiimoilta erityishuomiota. Tietenkin on tilanteita etten siihen pysty ja no, viimeisen vuoden aikana olen huomannut että olen vielä entisestään herkistynyt itkemisen suhteen. Opettelen parhaimmillaan hyväksymään sen tosiseikan että itku ei ole heikkouden merkki, vaan osa ihmisistä nyt sattuu yksinkertaisesti olemaan herkempiä myös kyynelehtimään.

Huolehdi että syöt hyvin ja liikut sopivasti

Herkälle ihmiselle tasapaino on merkittävä juttu – niin henkinen kuin fyysinenkin. Jos jompikumpi osa-alue järkkyy, saattaa se sekoittaa koko pakan. Itse olen esimerkiksi huomannut että jos syön useamman päivän ajan huonosti, saattaa kurkku tulla kipeäksi tai olo olla erityisen uupunut. Toisaalta taas liiallinen treenaaminenkin herkistää sairastumiselle, eli kehoni stressitasot kohoavat nopeasti. Herkillä on usein myös herkkä ja reagoiva vatsa, joka saattaa vaatia huomiointia. Toisinaan voi olla hankalaa erottaa mikä johtuu jostain ruoka-aineesta ja mikä taas tunteista, sillä molemmat saattavat vaikuttaa. Itse olen hyvä esimerkki koko keholla reagoivasta henkilöstä ja siksi esimerkiksi vatsakivun hiipiessä tiedostan aina, että nyt on jotain pielessä – joko olen syönyt jotain väärää tai oivallan stressaavani jostain tulevasta.

Ota omaa aikaa ja tilaa aina kun sitä tarvitset

Tämä on ehkä yksi tärkeimmistä kohdista! Herkän voi olla hankalaa hyväksyä ettei jaksakaan samalla tavalla kuin muut jaksavat. Olisihan se upeaa olla ihminen joka painaa jatkuvasti tien päällä mutta itse en vaan henkisesti jaksa. Tarvitsen palautumisaikaa ja omaa tilaa. Tämän seikan hyväksyminen on vienyt vuosia ja edelleen välillä olen tilanteessa, että todellisuudessa haluaisin jäädä kotiin mutta lähden koska ”kyllähän minun kuuluu lähteä”. Se että rohkenee kieltäytyä jostain jos resursseja ei ole, on minusta kuitenkin ainoastaan itsensä kunnioittamista. Vaikka aktiivisuutta katsotaan tässä ajassa pelkästään positiivisella silmällä, tulisi mielestäni myös omaa tilaa kaipaavia ihmisiä kunnioittaa. Itse koen tässäkin hyväksi sellaisen tasapainoin, eli sopivasti sosiaalisia suhteita mutta myös sitä omaa aikaa. Kumpaakaan ei kannata täysin pudottaa pois elämästä vaan ennemminkin hakea sitä omaa tasapainoa.

Opettele rajasi ja tiedosta missä ne menevät

Hieman edelliseen liittyen, omien rajojen tunnistaminen ja vaaliminen on herkille hyvin tärkeää. Jotta huonoa oloa tai stressiä ei syntyisi, kannattaa herkän opetella tiedostamaan omat rajansa niin ihmissuhteissa, vapaa-ajalla kuin työelämässäkin. Tämä on usein haastavaa, sillä useampi herkkä on samaan aikaan myös täydellisyyden tavoittelija sekä suorittaja. Ei -sanan sanominen tilanteissa, joissa tiedostaa ettei pysty tähän ilman oman hyvinvoinnin horjumista, on mielestäni täysin oikeutettua! Usein tähänkin asiaan vaan havahtuu liian myöhään, siinä kohtaa kun burn out kolkuttelee ovella tai sairastuu masennukseen.

Vietä aikaa ihmisten seurassa, jotka kunnioittavat herkkyyttäsi

Koska herkkä pahoittaa mielensä herkemmin ja imee toisten tunnetiloja itseensä, kannattaa hänen olla tarkkana siitä millaisessa seurassa aikaansa viettää. Jatkuva negatiivisuus vie nopeastikin herkän ihmisen energiat ja pienessä hetkessä hän saattaa huomata voivansa itsekin huonosti. Toinen asia jota olen itsekin kohdannut, on toiselle ihmiselle roskakorina oleminen, sitä ei tule hyväksyä missään olosuhteissa! Ihmissuhteissa vastavuoroisuus onkin tärkeää – se että myös minua kuunnellaan ja saan tilaa puhua minulle vaikeista asioista. Henkilökohtaisesti koen myös niin, etten halua lähelleni ihmisiä jotka pahoittavat mieleni tai loukkaavat minua jatkuvasti. Joskus tuollaiseenkin alennuin mutta en enää koska tiedän kuinka negatiivisesti se minuun vaikuttaa.

Opettele hyväksymään herkkyytesi

Se että on herkkä, ei ole mitenkään häpeällistä vaan päinvastoin. Joskus luin jostain että jopa joka viides väestöstä olisi herkkä, eli kyse ei ole edes mistään oudosta ilmiöstä. Itse pidän ihmisissä herkkyydestä, sillä se on mielestäni kaunista. Ylipäänsä kyky olla haavoittuvainen – eli toisin sanoen aito ihminen, on hienoa. Herkkyys kannattaakin opetella hyväksymään osaksi itseään koska hyväksynnän kautta voimme niin monin tavoin paremmin. Herkkyyttä on turhaa peitellä, koska silloin peittää itsestään jotain merkityksellistä.

Oletteko te herkkiä? Olisi mielenkiintoista kuulla muiden herkkien ajatuksia. Miten herkkyys teissä näkyy vai näkyykö se mitenkään ulospäin?

 

Kuvat: Iines / edit: minä