Matkalle ilman poikaystävää

0anteissa epämukava olo ja joutuu kauheana selittelemään tätä valintaa. Joka ei sinällään ole mikään sen kummempi valinta kuin, että satuin nyt vaan varaamaan viikon matkan ystäväni kanssa, kun tilanne sattui sen sallimaan. Itseasiassa poikaystävänikin on tällä hetkellä Thaimaassa ja minä, kappas kappas täällä. 😀

Itse suhtaudun ilman puolisoa matkustamiseen hyvin positiivisesti ja mielestäni siinä ei ole mitään outoa. Se, että on parisuhteessa ei tarkoita ainakaan itselleni sitä, että pitäisi olla toisessa kiinni 24/7. Meillä on todella joustava suhde ja ollaan molemmat myös hyvin itsenäisiä. Kumpikaan ei ole mitenkään erityisen mustasukkainen ja luottamuskin on kohdillaan. Itse en nää mitään outoa siinä, että välillä matkattaisiin omia reittejä. Monesti myös lomat menevät yksinkertaisesti hieman ristiin. Mieheni on yrittäjä ja hänellä on vapaus matkata silloin, kun mieli tekee. Itselleni tuollainen ei taas ole mahdollista.

Mielestäni ystävän ja miehen kanssa matkustaminen on aika erilaista. Itse rakastan altaalla makoilua, shoppailua, auringon ottoa ja ihan vaan rentoa chillausta. Poikaystäväni taas on menevää tyyppiä, hän inhoaa auringossa makoilua ja haluaisi kokoajan tehdä jotain. Meillä yhteiset reissut ovat siis aika pitkälle kompromissien tekemistä, puolin ja toisin. Tyttöystävän kanssa matkalla taas voi harrastaa juurikin kaikkia noita edellä mainitsemiani, vapaasti. Eli on siinä aikamoinen ero millaisia nämä kahdenlaiset matkat tulevat olemaan. En kuitenkaan sano, että toinen olisi huonompi tapa viettää loma kuin toinen, ne vaan ovat erilaisia.

Vaikka täällä ollaan nytkin tosiaan matkaleskenä, en vietä päiviä sisällä itkeskellen vaan nautin elämästä ja teen asioita joihin mulla ei välttämättä olisi normaalisti aikaa. Vastaavasti haluan, että se toinen osapuoli siellä matkalla nauttii. En halua viestiä hänelle jatkuvasti kuinka ikävä on jne. koska tahdon, että hän voi nauttia matkastaan. Tottakai ikävöin ja toivon, että aika kuluu nopeasti mutta tasapainoinen suhde mielestäni perustuu myös siihen, että pystyy olemaan iloinen toisen puolesta vaikka kaikkea ei yhdessä jaetakaan. Ja pystyy nauttimaan myös siitä ajasta, joka vietetään erossa.

Haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne asiaan. Matkustatteko koskaan ilman kumppanianne? Onko mielestänne jotenkin outoa lähteä reissuun ystävän kanssa, vaikka suhteessa onkin?