Uupunut
Väsyttää, mieli maassa ja vielä kerran väsyttää. Siinä ovat itseasiassa fiilikseni viimeisen parin viikon ajalta vaikken niitä ole blogissa halunnutkaan esille tuoda. Tuntuu etten ole oikein mihinkään elämäni osa-alueeseen tyytyväinen, tai tyytyväinen siihen paljonko niihin jaksan satsata. Miehen mielestä en ole läsnä, mulla ei ole enää aikaa ja touhotan kokoajan jotain ”turhaa”. Blogiin ei tunnu syntyvän enää tekstejä entiseen malliin. Kun ennen mulla oli sata ja yksi ideaa päässä, niin nyt niitä on nolla. Treeniin ei tunnu riittävän voimia ja hyvä, kun töissä jaksaa käydä. Katsoin itseäni eilen peilistäkin ja näytin todella kalpealle.
Olen nykyään todella usein stressaantunut ja väsynyt. Jotenkin tuntuu, että elämä on sellaista suorittamista päivästä toiseen. Olenkin miettinyt hyvin paljon viime aikoina mitä tältä elämältäni haluan ja sitä miten saisin siitä mieluisampaa. Ei sillä, mulla on hyvä elämä ja asiat kunnossa mutta jotenkin sellainen hetkistä nauttiminen on jäänyt yksinkertaisesti turhan stressin ja arjen pyörityksen alle. Kuten aikaisemminkin kirjoitin, jos pysähdyn tuntuu sille, että hukkaan aikaa. Itselleni tuli heti mieleen väsymys, joka on kasvanut tässä pikkuhiljaa.
Oikeastaan homma piilee varmaan siinä, että otan nykyään stressiä pikkujutuista. Musta on tullut joku ihme suorittaja, jollainen en ole aikaisemmin ollut. Tuntuu etten ole oikein mihinkään aikaansaannokseeni tyytyväinen ja haluaisin olla sellainen energiapommi, joka en ole ja johon energiani ei yksinkertaisesti riitä. En tiedä. Kyseessä voi myös olla alhainen hemoglobiini, josta olen joskus kärsinyt ja melkein anemian rajallakin liikkunut… Tai sitten se kevätmasennus mutta eikö sen pitäisi kesään mennessä olla jo tiessään?
Maanantaina lähden onneksi viikon lomalle ja on aikaa miettiä asioita, tai itseasiassa ehkä olla miettimättä. Mielestäni elämässä on tärkeintä olla onnellinen ja nauttia hetkistä. Jos tuo taito katoaa on syytä huolestua. En tahdo olla vanhana se ihminen joka toteaa, että olisi pitänyt tehdä vähemmän töitä, matkustaa enemmän ja ylipäänsä nauttia elämästä enemmän. Olenkin viime aikoina mietiskellyt mitä tulisi tehdä jotta en olisi tuollainen henkilö. Meillä on kuitenkin yksi elämä elettävänä ja se menee nopeaa!
Onko muilla ollut samanlaisia ajatuksia? Stressiä tai väsymystä? Vertaistuki olisi nyt enemmän kuin paikallaan. Olisi niin ihana kuulla, että joku sanoisi ettet ole outo, vaan tämä on ihan normaalia.