Tätä et tiennyt minusta
- Minulla oli lapsena aika paljon hammasongelmia. Etuhampaiden välissä oli suuri rako, jota koitettiin kuroa yhteen. Tämän lisäksi erinäisiä ongelmia oli myös sivu- ja alahampaissa. Olenkin omistanut raudat, jossain vaiheessa etuhampaideni välissä oli pieni rautapala ja sitten taas purin jäätelötikkua jotta hammas saatiin liikkumaan eteenpäin jne. Ravasin hammaslääkärillä todella paljon ja en onneksi turhaan! Olen todella tyytyväinen, että ongelmiin puututtiin ajoissa. Tiedän meinaan ihmisiä, joille ei ole laitettu rautoja siinä iässä, kun olisi pitänyt… Ikävää kärsiä moisista ongelmista vielä aikuisenakin.
- Valkoiset ruusut ovat lemppareitani. Vaikka niin kovin ”perus”, rakastan niitä.
- Vaikka inhoankin tätä termiä, taidan olla erityisherkkä. Koen kaikki tuntemukset niin voimakkaasti ja kehossani on kokoajan erilaisia olotiloja. Milloin paita tuntuu päällä epämukavalle, milloin on outo fiilis, milloin taas hyvä, milloin hiuksien ja paidan yhdistelmä saa aikaan kylmiä väreitä ja milloin taas saan yhtäkkisen pahan olon syödessäni lempi ruokaani. Välillä ihmettelen mistä tämä kaikki johtuu mutta olen oppinut elämään näiden tuntemusten kanssa.
- Omaan valikoivan muistin. Muistan nimittäin aina ne epäoleellisimmat asiat ja unohdan ne tärkeimmät. Niin ärsyttävää!!
- Stressaannun helposti. Mutta tähänkin pätee se, että stressaan niistä asioista joista ei tarvisi stressata. Oma stressaaminen on hyvin fyysistä. Palan tunne kurkussa, ahdistava fiilis, hektinen olo, nukun huonosti ja mitä vielä.
- Tykkään todella paljon väreistä mutta olen huono käyttämään niitä. Valkoinen, musta, harmaa ja beige ovat varmaan ne eniten suosimani värit, oikeastaan kaikessa.
- Olin ennen oikea tuhlari ja saatoin kuluttaa palkkani muutamassa päivässä. Nykyään olen onneksi oppinut säästämään. Tuntuu niin hyvältä, kun palkasta jää mukavasti sivuun ja voi palkita itseään näillä rahoilla myöhemmin.
- Olen todella eläinrakas ja viime aikoina mielessäni on pyörinyt enemmän ja vähemmän kisulin hankkiminen. Eniten mietityttää se jos eläin joutuu olemaan yksin työpäivät, olisi parempi siis ottaa kerralla kaksi. Kahta ei kuitenkaan mahdu tämän hetkiseen asuntoomme… Mua myös pelottaa se, että mitä jos tämä ottamani kissa ei olisikaan kiltti ja ihana, vaan ylivilli tuholainen? Koskaan, kun ei voi tietää jos ei tutustu ensin eläimeen… Hankalia päätöksiä!
- Mietin aika vähän tulevaisuutta. Toiset tekevät suunnitelmiaan vuosia eteenpäin, minä porhallan tässä hetkessä. Toivon tulevaisuuteeni kuitenkin paljon hyviä asioita, onnellisuutta, rakkautta ja seikkailuja. Mulla pyörii välillä mielessä jopa jotain todella ”hasardeja” ajatuksia, kuten vaikka ulkomaille lähestystyöhön tai muuhun avustustyöhön lähteminen mieheni kanssa. Kun loppupeleissä miettii elämää, onko meidän tarkoitus elää vain itsellemme? Miten hienoa olisi auttaa muita ja mennä kertomaan ihmisille hyvästä? Oppisi varmaan näkemään onnellisuudenkin aika eri tavoin, kun täällä länsimaisessa elämässä.
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.