Ihannevartaloni

Ristiriitaiset tunnelmat. Heti alkuun ensinnäkin kiitokset kaikille eiliseen tekstiin kommentoineille, olette aivan ihania!! Kaiken tämän maailman pahuuden keskellä on oikeasti mahtavaa huomata kuinka jalosydämisiä tyyppejä sitä löytyykään, niin ihan mun läheltä kuin sieltä ruudunkin takaa.  Toisekseen, Pariisi. Muistan tuota kaupunkia rukouksin ja otan osaa jokaisen omaisensa menettäneen suruun. Tuli niin paha mieli! Yhtäkkiä ne omat elämän kiemurat tuntuvatkin aika pieniltä, jossain taistellaan elämän ja kuoleman rajamailla. En kuitenkaan tahdo synkistellä tämän enempää täällä, vaan aloitan postauksen uudestaa otsikon aiheella.

Ihannevartalo, se on meille jokaiselle jonkunlainen käsitys siitä millaista kroppaa pidämme kauniina. Nuorempana tuo skaala saattaa olla aika suppea, kun taas vanhetessa sitä oppii näkemään monenlaiset vartalot upeina. Muistan kuinka joskus itsekin 19-vuotiaana halusin näyttää joltain tietyltä. Mua ärsytti, että en omaa pitkiä gasellinsääriä ja tuijotin vaan vartaloni ongelmakohtia. Treenasin mutta pelkäsin niin kovin suuria lihaksia, että treenaamiseni oli todella yksipuolista. Tänä päivänä, kun koen olevani vartaloni kanssa hyväkin ystävä on mun paljon helpompi puhua asiasta. Koen löytäneeni sen oman ”ihannevartaloni” jossa oikeasti rakastan olla. Minua ei enää hetkauta ilkeät kommentit liittyen kroppaani, koska se on mun ja tämän kanssa me bondaillaan lopun elämää.

Se, että oppii hyväksymään oman vartalonsa, ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö sen eteen tarvisi tehdä duunia. Oman vartalonsa rakastaminen tarkoittaa myös sitä, että vartaloa laittaa välillä vähän kovillekin. Ihminen on luotu liikkumaan eikä makaamaan sohvalla. Esimerkiksi ihmiset, jotka eivät liiku laisinkaan huolestuttavat itseäni todella paljon. Ihan sama onko kyseessä vaikka hyvin hoikka ihminen mutta jos et harrasta liikuntaa, on yleiskuntosi huono. Täten vaikket asiaa tiedostaisikaan, on suoritustehosi kaikessa heikompi kuin liikkuvilla ihmisillä. Jokainen meistä tietää myös sen, että liikunnan avulla kehon muotoa on mahdollista muuttaa. Toki fysiikka on mikä on ja geeniperimänä saatua, mutta liikunnan avulla kehostaan voi muokata enemmän omaan ihanteeseensa sopivan. Tässä tullaan kuitenkin siihen vaaralliseen alueeseen, kun mikään ei riitä. Helposti paljon treenaavat tyypit vaan näkevät mistä pitää kiristää lisää, tai mihin saada vähän lisää lihasta. Ei olla enää tyytyväisiä missään kohtaa ja silloin liikutaan vaarallisilla vesillä. Oma kehonkuva vääristyy ja tämä on henkinen ongelma jo siinä vaiheessa. Terve vartalonsa muokkaaminen treenien avulla on kuitenkin se mitä itse ajan takaa. Liikuntaa sopivassa suhteessa yhdistettynä perusterveelliseen ruokaan niin varmasti olet tyytyväisempi vartalossasi!

Kuten sanoin, itse olen jo pitkään viihtynyt vartalossani. Omaa silmääni miellyyttää sirompi naisellinen mutta sporttinen look. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettenkö pitäisi muitakin vartaloita kauniina mutta omassa vartalossani viihdyn parhaiten silloin, kun se on juurikin vähän urheilullinen ja reisissä, sekä pyllyssä on naisellista pehmeyttä. Tykkään, että naisen erottaa miehestä. Oli itseasiassa mielenkiintoista huomata, kun olin tässä syksyllä sen viisi viikkoa täysin treenaamatta flunssan takia, niin kuinka loppuvaiheessa aloin tosiaan huomata miten vartaloni muodot alkoivat pikkuhiljaa ehtymään. Käsien muodokkuus katosi ja hartiat painautuivat eteenpäin. Joskus olisi ollut paniikissa moisesta, mutta nyt kaipasin vaan sitä liikunnan tuomaa hyvää oloa. En minä kriiseilly käsivarsieni kanssa, vaan ennemmin naureskelin heiluville alleilleni. 😀 Tämä on se tila johon olen pyrkinyt ja täällä sitä ollaan. Omaa vartaloaan ei tarvitse ottaa niin haudan vakavasti. Peli ei ole koskaan menetetty.

Tärkeintä on se, että voi päivittäin katsoa itseään pelistä hymyssä suin. Jos näin et voi tehdä on asialle tehtävä jotain. Ja kukaan muuhan ei tälle asialle mitään voi tehdä kuin sinä itse. Vartalosi on sinun ja sinä sen kanssa bondaat lopun elämää. Jos olet ylipainoinen ja tyytymätön, ei ole muuta tietä kuin muuttaa elintapojaan. Jos taas olet jo hyvässä kunnossa mutta siltikään et tyytyväinen, niin on aika pysähtyä. Monesti asioita ei näe itse samalla tapaa kuin vaikka ystävä, joten vääristyneeseen minäkuvaan kannattaa hakea apua. Toisaalta asiat monesti muotoutuvat myös pikkuhiljaa, kuten itselleni on käynyt. En tarvinnut kriiseihini terapiaa, vaan ehkä nämä mukanaan tulleet ikävuodet ovat muuttaneet ajatusmaailmaani? Veikkaan myös, että parisuhteella on ollut vaikutuksensa omalla kohdallani. Kun toinen ihminen näkee sinut maailman kauneimpana naisena, se nostattaa hyvin paljon itsetuntoa ja koet, että riität. Tänä päivänä en siis enää rinnasta vartaloani parisuhteeseen mutta siinä vaiheessa, kun aloin seurustelemaan olin vielä aika heikoilla vesillä. Toisen rakkaus kehoani kohtaan sai minut tuntemaan itsesi hyvin arvokkaaksi myöskin vartalolta.

Kuinkahan moni muuten pystyy sanomaan, että ihannevartalo on oma vartalo? Varmaan aika harva. Naiseuden pahimpia kompastuskiviä on se kriittisyys ja muihin vertaaminen. Niin surullista, aina löytyy MUKA joku kauniimpi tai parempi versio sinusta. Tärkeintä onkin se muutos siellä oman pään sisällä. Opetellaan näkemään oma vartalo ihanana ja kauniina, edes pikkuhiljaa. <3

Tehdään meistä niitä parhaimpia versioita itsestämme! :)