Kuinka käytän rahaa?

Raha ei tee onnelliseksi mutta luo tiettyjä vapauksia ja tuo turvaa. Näin siis itse ajattelen. Muistissa ovat nimittäin vieläkin ne monet kerrat, kun opiskeluaikoina pihisteltiin ja ennen opintotuki/palkkapäivää tilillä saattoi olla yksi euro. Aika hurjaa mutta kyllä sitä silloinkin elettiin, hieman rajoittuneemmin vaan. Ihminen voi tarpeen tullen pärjätä hyvinkin vähällä. Nykyään tahdon, että tili ei ole koskaan nollilla ja että rahaa on muutenkin säästössä. Ehkä tämä nyt on sidoksissa hieman ikäänikin, sillä olisihan se nyt vähän noloa jos tässä iässä ei saisi mitään säästöjä aikaiseksi. Se on toki sitten eri asia mihin ne säästönsä käyttää vai käyttääkö mihinkään.

Kuten olen aikaisemminkin sanonut, minulla ei ole edelleenkään poltetta asunnolle tai muullekaan suuremmalle ”aikuisuuden” materialle. Hinnakkaimmat säästökohteeni liittyvät valokuvaamiseen ja matkustamiseen. Välillä hankin kalliimpia laukkuja ja kenkiä, tai sisustan. Nytkin projektina on uudistaa asuntoa ja hankittua on tullut jo uusi matto, sekä baaripöytäryhmä. Vielä olisi ostoslistalla sänky, sekä pientä sisustussälää. Tällaisia hankintoja on aina mukava tehdä kun tietää, että tili ei mene nollille ostosten jälkeen. Siksi säästäminen on ehdottoman tärkeää! Pystyy tekemään myös niitä suurempia hankintoja vaikka yllättävän paikan tullen. Ja kuten eilen faktoihin kirjoitin, koskaan ei tarvitse odottaa palkkapäivää vaan palkka on aina jokaisen kuukauden ”extrakivaa”.

Vielä muutama vuosi sitten näin ei suinkaan kohdallani ollut. Olin todella huono säästämään ja olin liian usein tilanteessa, että rahani olivat loppu palkkapäivän tullen. Elin aika huolettomasti ja ostelin sitä sun tätä. Nykyään kiinnitän todella paljon huomiota varsinkin shoppailuun, eli en ostele viikottain jotain turhaa vaatetta, vaan ennemmin sitten kerralla hieman enemmän tai muutaman vähän paremman yksilön. Itseasiassa nykyään ei ole edes sellaista tarvetta jatkuvalle ostosten tekemiselle. Kun ostaa harvemmin ja sellaista josta todella pitää tai jota todella tarvitsee, on sitä huomattavasti iloisempi ostamastaan. Kengät ja laukut ovat ikuinen heikkouteni.

Olen monesti miettinyt, että jos yhtäkkiä saisin tililleni miljoonan, muuttuisinko ihmisenä tai miten sitten käyttäisin rahaa? Meillä ”ei miljonääreillä” ainakin useimmilla on kuitenkin edelleen olemassa se ilo ostamastaan tai saamastaan. Kun jotain joutuu odottamaan tai sen eteen duunia tekemään, on ilo saadusta huomattavasti suurempi kuin, että sen saa vaan sormiaan napsauttamalla. Näin ainakin itse koen. Esimerkiksi lomamatkoilla käytän aina todella huolettomasti rahaa, koska olen sitä varten säästänyt. Toisinaan on ihana suhata kaupoissa tietäen, että mitä vaan löytää niin saat sen luvan ostaa. Arjessa en kuitenkaan tahdo enää toimia noin, vaikka huomattavasti huolettomammin voisinkin shoppailla.

Asia jonka suhteen en yhtään katso hintaa tai muutenkaan mieti, on ruoka. Siihen panostan ja laitan rahaa niin paljon kuin sattuu menemään. Usein ostosteni loppusumma hipookin sataa euroa per kerta ja tämä osittain johtuu nykyään paljon suosimastani luomusta, mikä on paljon kalliimpaa. En kuitenkaan murehdi asiaa, sillä ruokavalio on satsaus minuun itseeni ja sen rooli on niin tärkeä! Myös leffassa käyminen, ulkona syöminen ja muu ns. sosiaalinen tekeminen on sellaista, jonka suhteen en tahdo koskaan miettiä. Elämme täällä vain kerran, joten miksi skippaisi noin tärkeitä asioita rahan vuoksi?

Itsehän siis inhoan piheyttä ja saituutta, se on minulle sellainen punainen vaate. Tällä tarkoitan siis sitä, että jos ollaan vaikka kaupungilla niin ei voida syödä ulkona tai ostaa lattea, koska se maksaa. Ja varsinkin jos kyse on siitä, että ihmisellä olisi kuitenkin varaa. Tottakai jokapäiväinen latte ei ole välttämätön mutta jos kyse on esimerkiksi kerrasta viikossa. Mielestäni säästämisen ja piheyden ei tarvitse kulkea käsikädessä. Elämässä on kuitenkin mukava säilyttää tietty elintaso jos rahaa siihen on. Turhaan elää makaronilla ja tonnikalalla jos on varaa pihviin. :) Voi olla, että jonkun mielestä ajatustapa on ristiriitainen säästämisen kanssa, mutta itse vaan pidän joitain asioita edelleen tärkeämpänä kuin säästämistä. On aika hurjaa jos joku skippaa sosiaalisia tilanteita rahan vuoksi, varsinkaan jos tarvetta sille ei olisi. Vai mitä mieltä te olette?

Kukin kuitenkin tyylillään. Itselleni on tärkeää elämä myös tässä hetkessä ja nauttia elämästä samalla ihaniin asioihin säästäen.

Millainen suhtautuminen teillä on rahaan? Oletteko kovia säästämään vai tuhlaamaan?