Terveyden merkitys
Kirjoitan blogiini harvoin flunssista, päänsärystä, vatsakivuista tai muustakaan pienestä sairastelusta. Pidän edellä mainittuja sellaisina normaaleina oikkuina, joista jokainen tervekin ihminen kärsii satunnaisesti. Tässä maailmassa on nimittäin muutama ihminen, joilla on niitä oikeita sairauksia joten pienestä valittaminen on niin sanotusti aika turhaa.
Nyt on kuitenkin pakko avautua. Syy siihen, että blogissani on viimeisen kuukauden tai oikeastaan viimeisen puolivuotisen aikana nähty valitettavan vähän mitään treeniaiheista, johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen sairastellut enemmän kuin moneen vuoteen. Syksyllä minulla oli joku mykoplasman tyylinen oikku kehossani ja lämpöily, sekä yleiskunnon heikentyminen kesti yhteensä viisi viikkoa kunnes lähti 5 päivän antibioottikuurilla -siis toistaiseksi. Pari kuukautta sainkin nauttia terveestä elämästä ja opetella treenaamista uudestaan, kunnes tammikuun lopulla sairastuin ja samalla tiellä ollaan edelleen. Oliko minulla yksi viikko tuossa helmikuun alussa, kun tunsin itseni terveeksi ja sitten se kunto taas romahti? Tällä hetkellä meneillään on 15 päivän antibioottikuuri, joka oletettavasti ei tehoa, koska viikko kuuria on nyt syöty ja alkuviikosta kunto on taas huonontunut.
Kaikki arvot ovat kohdillaan, eli mitään järkeen käypää selitystä kehostani ei löydy. Lääkäri oli kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että tämä mykoplasman tyylinen (ilmeisesti kyseinen bakteeri on aika vaikea todentaa selvästi ja vaikka tulos näyttäisi negaa, ei se välttämättä ole negatiivinen) oikku jyllää kehossani ja kyse on samasta basillista, joka minulla oli viime syksynä. Se, että sain siihen vaan viiden päivän kuurin auttoi kyntämään sen pois hetkellisesti, mutta kehooni se jäi edelleen muhimaan.
Pitkään olen jaksanut olla optimistinen mutta nyt on kyllä vähän jo fiilis, että voisiko tämä nyt jo oikeasti vaan lähteä!? Pahinta on se, että yhtenä hetkenä olo on todella hyvä ja toisena se on taas ihan kaikkea muuta. Kehoni lämpöilee alituiseen ja keuhkoissa tuntuu kutinan kaltaisia tuntemuksia. Lisäksi ehkä se kaikista ikävin seikka on tämä antibioottien popsiminen. En ole vuosiin syönyt antibiootteja kuten viimeisen puolivuotisen aikana ja en halua edes kuvitella mihin kuntoon vatsani menee tämän seurauksena. Lohduttavatko vahvat probiootitkaan tässä tilanteessa? Ei välttämättä.
Tiedän, että teksti kuulostaa nyt aikamoiselta valitusvirreltä mutta pakko sanoa, että kyllä sen terveen kehon merkityksen ja arvon huomaa vasta sairastuessa. Vaikka en ole vakavasti sairas, olen kuitenkin sairas siinä mielessä, että en voi elää normaalia elämää ja todennäköisesti en voi tehdä sitä vielä moneen viikkoon. Mistään urheilun tuomasta endorfiiniryöpystä uskallan tuskin edes haaveilla. Kehoni on heikossa ja voimattomassa kunnossa.
Eli tässä tosiaan syy siihen, että blogissani ei ole hetkeen ollut mitään treenimotivaatio-juttuja. Toivottavasti saisin pikapuoliin oikeanlaisen kuurin päälle, joka tuhoaisi tuon kehossani jylläävän basillin lopullisesti. Purkkivitamiineja vedän tällä hetkellä pilleritolkulla ja muutenkin syön todella terveellisesti. Lepään kaiket illat ja en tee mitään kehoa rasittavaa. Kaikki edellytykset parantumiselle olisivat jos kyseessä olisi ns. normiflunssa. Tähän ei vaan näemmä päde kuin tarpeeksi pitkä ja stydi antibiootti, joka seuraava toivon mukaan on se oikea…
Olen myös hyvin hukassa kehoni kanssa, en nimittäin oikein osaa lukea sen viestejä. Jos olo on hyvä -ei se hetken päästä sitä enää olekaan? Saatan olla innoissani hyvästä moodista, joka sitten hetkessä onkin taas tipotiessään. Merkillistä ja hämmentävää.
Ovatko muut sairastelleet tänä talvena? Kokemusta tällaisista pitkän sitkeistä taudeista? Ehkä juuri mykoplasmasta? Nyt olisi muutama vertaistuki kommentti paikallaan. :D