Salietiketistä
Salietiketti on asia joka koskee jokaista salitreenaajaa. Kullakin salilla on omat ”sääntönsä”, kuten nyt vaikka se ettei painoja pudotella tai omat jäljet siivotaan. Jos penkki on hiestä litimärkä, se pyyhitään paperilla ja laitteita ei varailla. Tällaisia ihan perus juttuja, tai näin ainakin luulisi. Etkettiin kuuluu mielestäni myös treenirauha ja sellainen jokaisen kanssatreenaajan kunnioitus.
Salit vaihtelevat aika paljon ja etikettikin määräytyy varmasti pitkälti kunkin kuntosalin mukaan. Pakko sanoa, että joskus aikanaan kun Elixialla treenasin näin naisia meikkaamassa ennen treenejä. Siellä ei näkynyt tyyppejä ”epämuodikkaissa” treenivaatteissa, vaan kaikilla oli Nikea ja Adidasta. Alexiumista jäikin mieleen sellainen ”näyttäytymissali” mitä nimeä se ilmeisesti ihan todellisessakin elämässä kantaa. Ei sillä, saahan siellä treeninsä tehtyä mutta en tiedä jaksaisinko enää nykyään käydä tuollaisella salilla, jossa nenä tulisi puuteroida ennen treenejä? Tai sitten sitä ei vaan välittäisi. 🙂
Itsehän käyn siis kotikulmillani pienellä salilla, jossa on pääasiallisesti se kaikki tarvittava. Minulle riittää se, että pystyn treenaamaan kehoani kokonaisvaltaisesti ja, että laitteet tosiaan toimivat. Kaiken ei tarvitse olla 2015 vuonna hankittua. Myös matka on aika merkittävä seikka, sillä nyt voin herätä aamulla ja olla jo kymmenen minuutin päästä huhkimassa. Tuo on niin helppoa ja vaivatonta. Salille lähteminen ei ole iso kynnys, koska treenipaikka on ihan naapurissa. Myös peseytyminen omassa suihkussa on parasta.
Olen ylipäänsä treenaaja, joka keskittyy sataprosenttisesti omaan treeniinsä. Minua ei kiinnosta ympärillä olevat ihmiset tai se miltä näytän. Käynkin salilla aina ilman meikkiä ja tosiaan monesti lähestulkoon suoraan sängystä nousseena. En mene salille näyttäytymään tai ylipäänsä katselemaan millaisissa kuteissa jengi on, tai miltä he näyttävät. En myöskään koskaan puhu kenellekään mitään ellen jostain syystä tarvitse apua. Olen omissa maailmoissani ja se varmasti näkyy. Minua ei oikeasti vaan kiinnosta hieroa tuttavuutta salilla jengiin ja siksi pidänkin korvanapit visusti korvilla ettei kukaan vaankaan tule jutulle. 😀 Voi olla, että vaikutan kovinkin epäsosiaaliselta huhkiessani, mutta se on jokaisen oma valinta. Salilla on mielestäni lupakin olla omissa maailmoissa jos näin haluaa. Monellehan se treeni on ainut hetki päivässä, jolloin on mahdollisuus olla ”yksin” ja itsensä kanssa.
En myöskään tykkää siitä jos ihmiset tuijottelee, koska en itsekään tuijottele ketään. Parasta onkin käydä aikoina, jolloin salilla ei ole kovasti väkeä. Ei nimittäin ole hauska kyykätä jonkun nenän edessä niin, että toisen nenä melkein osuu sun pakaroihin (pienten salien ongelmia…). Paras aika treeneille onkin 6-12 välillä tai vastaavasti illalla todella myöhään, esim klo. 22.
Vaikka tosiaan olenkin tällainen epäsosiaalinen treenaaja, tykkään kuitenkin treenivaatteista sun muusta kivasta liikuntaan liittyvästä materiasta. En kulje siis resuisena salilla mutta pakko sanoa, että itseäni ei yhtään haittaa se mitä muilla on päällä. Kukin tyylillään, idea ei kuitenkaan ole näyttäytyä vaan hakea itselleen hyvää oloa ja fiilistä. Toisinaan niillä treenivaatteillakin voi toki hakea sitä uutta motivaatiota ja intoa. Itseäni miellyttää etenkin kivasti istuvat värikkäät treenikuteet. :) Millään lähestulkoon pyllyn paljastavilla pikkushortseilla tai napatopeilla en kuitenkaan treenaisi, en edes kesähelteillä…
Millaista salietikettiä te noudatatte? Oletteko niitä (ärsyttäviä :D) höpisijöitä, jotka juttelevat jengin kanssa milloin mistäkin ”säästä” vai ehkä samanlaisia korvanapit korvilla treenaavia yksilöpuurtajia kuin minä?