Kreetalla osa 2
Noniin, reissupostausten osa kaksi olisi luvassa. 🙂 Kuvia jäi vielä sen verran, että kolmannenkin postauksen kokoan teille helposti. Tässä pläjäyksessä ajattelin kertoa hieman paikan aktiviteeteista ja siitä mitä puuhasimme. Lähdettiin jo alunperin reissuun tosiaan sillä asenteella, että loma ei ole pelkkää rantatuolissa makoilua. Agios Nikolaoshan on täynnä useita pienempiä rantoja, eli yhtäjaksoista rantaviivaa ei ole kilometritolkulla kuten vaikka Alanyassa oli. Mielestäni nuo pienet rannat ovat huomattavasti söpömpiä. Voit valita joko hiekkapohjaisen tai mukulakivirannan, lisäksi löytyy rauhallisempia poukamia ja sitten taas vähän turistivoittoisempiakin mestoja. Me ei tosiaan maattu rannoilla mutta käytiin kyllä uimassa ja löydettiin yksi aivan ihana pieni romanttinen poukama, jossa mieheni kävi hieman snorklailemassa. Poukama sijaitsee Miramare-hotellista rantaviivaa mentäessä poispäin keskustasta. Se oli kyllä upea kunnes muutama muukin turisti meidät löysi. 🙂 Mua harmitti niin paljon, että kameran akku jäi himaan silloin, kun tuo löydettiin. Valitettavasti ei siis löydy kuvia mitä nyt Instaan taisin jonkun ladata? Suosittelenkin vain kulkemaan Nikolaoksen rantakatuja ja tsekkailemaan ympärilleen, tuolta löytyy kyllä aivan ihania uima-mestoja!
Niin ja hauskinta oli mielestäni se, että uimaan pystyi menemään melkein mistä kohdasta rantoja tahansa. Sitä näki jengiä joka oli vaan laskeutunut kalliolta veteen ja polskutteli menemään. Vesi on niin älyttömän puhdasta ja kirkasta, että pohjan pystyy silmällä näkemään. Joku lukija kyseli rantatuolien hinnoista niin valitettavasti en osaa asiaa kommentoida. Me ei kertaakaan menty loikoilemaan noille yleisille rannoille, vaan tosiaan pyyhkeen kera vaan bongailtiin rauhallisempia mestoja tai sitten rentouduttiin hotellimme altaalla. Mutta jokatapauksessa, auringonpalvojille aivan upea mesta! Olen ihan varma, että toimii monelle hyvänä rantalomakohteenakin. 🙂
Mietittiin heti alunperin, että ainakin muutama matka tehdään kohteessa. Loppupeleissä tultiin siihen tulokseen, että tehtiin nuo reissut ns. omatoimisesti. Ihan jo budjetillisistakin syistä ja oikeastaan muutenkin me digataan kulkea paikoissa omatoimisesti. Agioksen keskustassa on useita lipunmyyntipisteitä, joissa myydään esimerkiksi erilaisia merimatkoja jne. Suosittelen kuitenkin kiertämään ja vertailemaan hintoja. Erot saattavat meinaan olla useissa kympeissä saman reissun kohdalla! Me löydettiin yksi edullinen toimisto ihan keskustasta (harmi etten kuollaksenikaan muista nimeä!!) ja sieltä tosiaan ostettiin muutama matka. Ihan ensimmäisenä tehtiin vähän reilulla kympillä semi-submarine risteily, jossa osa paatista oli veden alla. Risteily kesti vähän vajaa pari tuntia ja oli kyllä aika mielenkiintoinen elämys! Saku mietti kovasti sukeltamista tai kurssia siihen mutta itselleni vesi on nykyään sellainen elementti etten kyllä itse siihen pystyisi. Yksin hänen ei tullut sitten kokeiltua, joten olihan tämä nyt edes jollain tapaa kompensoiva vaihtoehto. 😉 Vesi on tosiaan niin puhdasta ja kirkasta, että veden elämän pystyi upeasti näkemään paatin ikkunoista. Oli kyllä todella upea kokemus, veden alla on tosiaan enemmän elämää kuin sitä edes kuvittelisi. 🙂 Harmi vaan ettei hai eksynyt mestoille, tai vaikka kilpikonnat. 😉
No sitten toinen reissumme, joka tehtiin Spinalóngan saarelle. Aurinkomatkojen opas suositteli tätä jo heti tulomatkalla jolloin mielenkiintomme heräsi. Itse en ole katsonut sitä Saari-sarjaa, joka on kuvattu kyseisellä saarella mutta tämän käynnin jälkeen sovittiin kyllä, että sarja katsotaan läpi. Kyseessä on siis saari lähellä Agios Nikolaosta, johon vietiin aikanaan spitaalia sairastavia ihmisiä ikäänkuin ”evakkoon” jotteivät tartuttaisi muita. Saarella oli siis aikanaan ihan koulut, sairaalat, kirkot, asuntoja jne. Nyt jäljellä on pelkät rauniot, joita toki selkeästi osittain hieman kunnostettukin. Aivan mahtava paikka ja suosittelen ehdottomasti jokaiselle Agiokseen matkaavalle tuota reissua. Tarjolla on eri pituisia matkoja, me valittiin puoli päivää josta tosiaan osa ajasta meni merellä seilaamiseen ja itse saaressa sitten oltiin 1,5 tunnin ajan. Olisihan tuolla voinut seikkailla vaikka koko päivän mutta kolmenkymmenen asteen helle hieman rajoitti voimia. Jännä miten se kuumuus uuvuttaakin niin paljon ja tosiaan vettä pitäisi olla matkalla mukana tyyliin viisi litraa. 😀 Reissu maksoi henkilöltä jonkun vähän reilu pari kymppiä ilman opasta. Ei siis laisinkaan paha jos mieten upea paikka tuo oli. 🙂
