Tarvitaanko joululahjoja?
Olen perheestä, jossa joululahjoja on hankittu joka joulu paljon. Muistan elävästi kuinka lapsena laskeskelin saamiani paketteja ja määrät olivat aina reilusti yli kaksikymmentä. Muistan jopa säälineeni naapurin ystävääni, joka hän sai vaan kuutisen pakettia sillä heidän perheessään oli useampi lapsi. Aika hurjaa. Onneksi viime vuodet on menty jo pienemmillä lahjamäärillä ja joka vuosi paketit ovat vähentyneet. Viime jouluna sovittiin, että ostetaan yhdet lahjat toinen toisellemme. Tänä vuonna tultiin lopulta lopputulokseen, ettei osteta lahjoja ollenkaan. Jokainen ostaa itselleen mitä tahtoo, eikä täten tarvitse ottaa paketeista stressiä.
Itse olen sitä mieltä, että aikuiset eivät tarvitse lahjoja. Jokainen osaa varmasti ostaa itselleen mitä kulloinkin haluaa. Lapsien lahjojen suhteen toivon, että tänä päivänä yhä useampi vanhempi on tullut järkiinsä. Ei sillä, että olisin itse kasvanut jotenkin kieroon lahjamäärien vuoksi, vaan ylipäänsä tuossa hullussa lahjatouhussa ei ole mielestäni mitään järkeä! Nykyään on niin paljon köyhyyttä ja pulaa. Tuntuu jotenkin pahalta ajatuskin, että me kylvetään koko joulu yltäkylläisyydessä ja samaan aikaan jollain toisella ei ole mitään. Toki lapset ovat lapsia ja heille lahjat ovat joulun yksi kohokohta. Lahjaton joulu ei ole kiva lapselle. Lahjojen määrää voi kuitenkin mielestäni rajoittaa. Opettaa lapsille jo pienestä pitäen, että joulussa merkkaa aivan muu, kuin se tavaran paljous. Tai näin minä lapsettomana ihmisenä ainakin ajattelen. En sitten tiedä onko se käytännössä kuinka hankalaa toteuttaa?
Vaikka perheessämme onkin vietetty suhteellisen yltäkylläistä joulua – on meillä aina muistettu myös vähäosaisia. Muistan, kuinka useanakin jouluna keräsimme joululahjan, joka lähti Patmoksen mukana Romanian lapsille. Me sisarukset oltiin molemmat sitä lahjaa kasaamassa ja innoissamme lahjoittamassa toisille kivoja juttuja. Myös silloisen asuinkuntamme metsässä asuvalle erakolle veimme joululahjan aina jouluisin. Tällaiset pienet eleet ovat mielestäni tärkeitä! On hyvä oppia antamaan omastaan mikä tuntuu olevan nykyihmiselle todella vaikeaa…
Omassa elämässäni ylipäänsä materian merkitys on muuttunut ihan hurjasti viimeisen vuoden aikana. Olen kirjoittanut tästä muutamaan otteeseen ennenkin, mutta sellainen tietynlainen tarve tarvita sitä sun tätä on kadonnut. Jos hankin jotain mietin hankintojani tarkemmin. Tai jos ostan sattumalta heräteostona – tavallisesti lampsin seuraavana päivänä palauttamaan tuotteen. Koen itseasiassa välillä todella suurta ähkyä lukiessani esimerkiksi blogeista kuinka nyt on taas hankittu sitä tai tätä uutta. Ihmiset käyttävät nykyään todella vähän samoja vaatteita ja hyvin monella on nimenomaan tarve esitellä elämästään kokoajan jotain uutta materiaa. Tuntuu ettei kotikaan voi näyttää samalta, vaan sitäkin tulee jatkuvasti päivittää?! Mitä arvokkaampia sisustuselementtejä se pitää sisällään – sitä korkeampaa statusta itselleen haalitaan. Ei sillä, että materian hankkiminen tekisi kenestäkään huonompaa ihmistä mutta välillä vaan mietin, että miksi? Asioilla tapaa olla ne syvemmätkin alkuperät. Syy jatkuvalle tavaran hankkimiselle saattaa kieliä todella monesta sisäisestä ongelmasta jota paikkaillaan ostokäyttäytymisen avulla.
Tiedän, että moni on jo lahjat ostanut mutta ajattelin silti herätellä ajatuksia. Mielestäni on hyvä, että ihmiset miettivät näitä juttuja joka vuosi enenevissä määrin. Toki joissain perheissä lahjat ovat vaan pieni osa juhlaa ja niiden suhteen ei stressata. Onhan läheisille ihana ostaa jotain ja itsekin ostin muutaman pienen lahjan sitten kuitenkin, mutta puhtaasti omasta tahdosta. Ei stressiä tai paineita – rennosti. Sen lisäksi, että muistamme mahdollisesti läheisiämme, voimme aina muistaa myös hädässä olevia! Jouluapua-ryhmä toimii Facebookissa tänäkin vuonna. Uskoisin myös, että useamman lähipiiristä löytyy ihmisiä joilla on oikeasti elämässä tiukkaa. Pieni paketti heille tai vaikka pari kassillista ruokaa kaupasta. Ei ole kovin suuri juttu omalle lompakolle, mutta jollekin saattaa merkata paljonkin!
Se, että joulu on antamisen juhla on vääristynyt nykymaailmassa ihan omiin hulluihin mittoihinsa. Antaminen voi olla huomattavasti pienempääkin. Ihan vaikka vaan oman ajan antamista, rauhoittumista ja läheisten kanssa oloa. Vai mitä mieltä te olette? Kuuluvatko lahjat jouluun vai pärjätäänkö ilmankin? Vietetäänkö muiden perheissä lahjatonta joulua?