Itsetutkiskelun vuosi

Voisin sanoa, että tämä vuosi on ollut tähän saakka elämässäni todellista itsetutkiskelua. Olen joutunut käymään läpi asioita, joita en olisi koskaan halunnut läpi käydä. Tällä hetkellä tuntuu, että prosessi on vasta aluillaan mutta tiedän, että ilman tätä kamppailua en rehellisesti sanottuna pääse elämässäni eteenpäin. Ja kyse ei nyt tosiaan ole erostani tai sen käsittelemisestä, vaan tunnen, että oikeastaan koko kolmenkymmenen ikävuoteni aikana tapahtuneet asiat ovat nyt jotenkin kasaantuneet ja tuntuu kuin ne olisivat yhtäkkiä edessäni yhtenä ahdistavana sumana.

Me ihmiset reagoimme asioihin niin eri tavoin. Voi olla, että joku teistä seuraa blogiani ajatellen, että voisiko tuokin nyt lopettaa tuon jatkuvan miettimisen ja elää elämäänsä. Osan ihmisistä on vaikea ymmärtää sitä, miksi toiset meistä miettii asioita syvällisemmin tai ylipäänsä tuntee vahvemmin. Se mikä on tapahtunut menneisyydessä, on menneisyyttä ja se siitä. Itse olen kuitenkin ihminen, joka ei pysty elämään noin suoraviivaisesti. Olen herkkä ja mukaani kasaantuu todella helposti asioita matkan varrelta. Jos tuota taakkaa ei selvitetä tai läpi käydä, kulkee se mukanani vuodesta toiseen ja vaikuttaa elämääni sekä ihmissuhteisiini negatiivisella tavalla. Varmaan siksi olenkin nyt tässä pisteessä. Vaikka olen kuvitellut purkavani kuormaa, en ole sitä todellisuudessa tehnyt – tai ehkä osa taakasta on purettu mutta jotain sinne on kuitenkin jäänyt. Esimerkiksi lapsuus on asia, jota en ole koskaan käsitellyt sen enempää. Olen aina ajatellut, ettei se todennäköisimmin vaikuta haitallisesti nykyisyyteeni mutta todellisuushan on täysin toinen. Koko identiteettimme rakentuu lapsuudessa ja sieltä elämäämme jää erilaisia käyttäytymismalleja, niin hyviä kuin huonojakin.

Oman elämänsä nostaminen pöydälle voi olla todella pelottavaakin. Olen käynyt aikamoista tunteiden kirjoa läpi ja välillä miettinyt, miksi ihmeessä kidutan itseäni? Totuus on kuitenkin se, että pakenemalla emme saa aikaan mitään hyvää eikä se vie meitä eteenpäin. Jos jätämme asioita nurkan taakse piiloon, kohtaamme ne kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan. Elämässäni on ollut viime aikoina esimerkiksi useita haitallisia tilanteita, joihin päädyn aina kerta toisensa jälkeen. Kun mietin noita tilanteita en voi kuin ihmetellä, että miksi ihmeessä? Totuus on kuitenkin mitä varmimmin se, että siellä on jotain käsittelemätöntä joka ajaa minut näihin tilanteisiin aina uudestaan ja uudestaan. Taustalla on ehkä niitä tunnelukkoja, joiden vajetta pyrin täyttämään mutta todellisuudessa käyttäytymismalli on se, jonka avulla en tule koskaan saamaan tyydytystä syvimmille tarpeilleni.

Vaikka näiden asioiden ajatteleminen on ylipäänsä rankkaa, on lohdullista tietää kuinka käsittelyn kautta koemme niistä vapautumista. Ei ole oikeasti mitään muuta rakentavaa tapaa edetä ahdistavien asioiden kanssa kuin niiden pöydälle nostaminen. Joskus selviämme yksin, toisinaan meidän on pakko hakea apua ulkopuolelta. Tärkeintä on kuitenkin mielestäni se, että prosessoimme, sillä sitä kautta voimme päästä elämässämme eteenpäin ja mikä parasta, entistä viisaampina ja vahvempina – itsemme paremmin tuntien. Vaikka itsetutkiskelua huomattavasti mukavampaa olisi vaan unohtaa, en suosittele sitä kenellekään. Vaikka se tuntuisi nyt elämässäsi helpommalta ratkaisulta, tulevat nuo maton alle lakaistut asiat eteen aina jossain kohtaa tulevaisuudessa uudestaan ja uudestaan.

Vaikka vaikeaa on tosiaan ollut, näen silti tunnelin päässä valoa. On ollut todella synkkiä hetkiä mutta siitä huolimatta jaksan uskoa siihen, että tämä ankeassa sumussa kulkeminen vielä päättyy ja tunnen taas syvää iloa niistä asioista, joista sitä ennen tunsin. Uskon, että tämä vuosi tulee kaikessa rankkuudessaan olemaan kokonaisuudessaan yksi elämäni opettavimmista. En tiedä tekeekö se minusta vahvempaa mutta ainakin kasvattaa ja veikkaisin, että ainoastaan parempaan suuntaan.

Oikein ihanaa alkavaa viikkoa jokaiselle! Ei pelätä kohdata itseämme vaan ollaan itsellemme rehellisiä. Joskus asioiden myöntäminen ja peilaaminen on vaikeaa mutta se, mikä on tärkeää muistaa on, että itsetutkiskelusta tie on vaan ylöspäin.

Kuvat: Taru / Edit: minä