Kauneusihanteeni

Kauneusihanteeni ovat muuttuneet vuosien varrella paljon. Parikymppisenä esikuviani olivat Kate Moss ja Sienna Miller. Ihailin heidän boheemia tyyliään ja huoletonta pukeutumistaan. Tuolloin heihin tuntui myös luontevalta samaistua, sillä hekin olivat rinnattomia ja laihoja kuten minäkin. Samoihin aikoihin olin myös kovin epävarma ulkonäöstäni ja koska olin luonnollinen maalaistyttö, halusin olla näyttävän kaunis kaupunkilainen. Helsinkiin muutettuani aloinkin ihailemaan hyvin erilaista kauneutta ja ne kohdat, joista itsessäni kuulin arvostelua, halusin muuttaa. Ajauduin pintaliito- ja malliporukoihin, jonka myötä ulkonäkö olikin hyvin keskeisessä roolissa. Vaikka en olekaan kuin 171 cm pitkä, tein jonkin verran mallin töitä ja myös tuon vuoksi kiinnitin paljon huomiota siihen miltä näytän. Elämä pyöri kyllä aivan liikaa pinnallisten asioiden ympärillä ja nyt kun mietin aikaa taaksepäin, en voi kuin todeta, että voi sitä pientä Juttaa.

Juttelimme muutama päivä sitten ystäväni kanssa siitä, kuinka hienoa on että kauneusihanteet ovat menossa luonnollisempaan suuntaan. Törröhuuli trendi alkaa olemaan ohitse ja jos huulia täytetään, se tehdään maltillisesti – toisin sanoen luonnollisemmin omien huulien muotoa korostaen. Myös vahvat huultenrajaukset sekä nudepunat ovat väistyneet luonnollisuuden tieltä. Tällä hetkellä lienee trendikästä olla niin naturelli kuin vaan voi olla tai ainakin näyttää siltä! Hiukset värjätään luonnollisen sävyisiksi, ripsienpidennyksistä luovutaan ja kulmat tatuoidaan microbladingilla arkea helpottaviksi. Vaikka itse en missään nimessä väitä olevani mikään 100 % luonnollinen hippityttö, olen minäkin siirtynyt tyylissäni pikkuhiljaa luonnollisempaan suuntaan. Yhä useammin kuljen ilman meikkiä tai meikkaan kevyemmin, huulissa on melkein aina arjessa pelkkää sävyttävää huulirasvaa ja ripsienpidennystenkin pituus on lyhentynyt muutaman vuoden takaisesta. Kulmakarvojani kyllä värjää – samoin hiuksiani. En ole muuttamassa tyyliäni täysin luonnonlapseksi mutta kyllä sellainen puhtaampi luonnollinen ilme kiehtoo! Jos kuitenkin viis yksityiskohdista, niin tärkein muutos joka itsessäni on tapahtunut, on oma suhtautumiseni kauneuteen ja ulkonäköön. En enää vertaile itseäni muihin vaan ajattelen itseni yksilönä – ainutlaatuisena ja arvokkaana.

Kun ennen koin kaikenlaisen ulkonäkööni kohdistuvan arvostelun ahdistavana, enää en loukkaannu jos joku haukkuu ulkomuotoani, enkä koe tarvetta muuttaa itseäni muiden mielipiteiden mukaiseksi. Totuus on nimittäin se, ettet koskaan kelpaa kaikille. Loppupeleissä näytät aina väärältä tai olen vääränlainen jos alat muiden mielipiteiden mukaan toimimaan. Kauneus onkin mielestäni jokaisen henkilökohtainen kokemus ja se on meistä jokaisella hyvin erilainen. Toiset ihailevat stereotypistä kauneutta ja täydellisyyttä, kun taas toisia kiehtoo epätäydellisyys. Itse en omaa enää mitään tietynlaista kauneusihannetta vaan ennemminkin ihastelen yksilöitä, joissa on jotain kiehtovaa. Tuo kiehtova asia voi olla vaikka kaunis tuike silmissä, upeat hiukset, karismaattinen persoona tai henkilön tapa kohdella muita ihmisiä. Tämä sama pätee muuten myös siihen, millaisista miehistä kiinnostun. Kun ennen ihailin mallimaista komeutta ja täydellisyyttä, nykyään ihastun eniten persoonaan. Tietenkin ulkonäönkin tulee tavalla tai toisella miellyttää mutta jos ihmisessä on henkistä karismaa, jää ulkonäkö kyllä täysin kakkoseksi! Samalla tavalla toivoisin, että myös minuun suhtauduttaisiin ja sen sijaan, että joku ihastuu ulkonäkööni, hän ihastuisikin minuun ihmisenä.

Uskon että itsetuntoni joka oli vielä muutama vuosi sitten aika hataralla pohjalla, on kohentunut ehkä eniten terapia prosessin myötä ja olenkin saanut sieltä rohkeutta hyväksyä itseni virheineen päivineen. Menneisyyden jättämät arvet ovat alkaneet eheytymään ja sellainen itsekunnioitus on asia, jota olen pyrkinyt jälleen rakentamaan. Aina tällaiset asiat eivät tapahdu hetkessä ja joskus on kyse vuosienkin prosessista. Se että rakentaa itseään sisältä käsin on kuitenkin asia joka auttaa hyväksymään myös omat ulkoiset ”virheensäkin” tai pikemminkin näkemään nuo kohdat omina ominaisuuksinaan. Toki tällainen itsensä hyväksyminen on myös ikään sidonnaista ja veikkaankin, että useampi kolmekymppinen osaa arvostaa itseään kokonaisuutena enemmän verrattuna parikymppisiin. Ikä muuttaa usein maailmankatsomusta ja elämänarvoja, onneksi.

Muistakaahan että kaikenlainen kauneus on kaunista ja kauneus on jokaisen yksilön oma henkilökohtainen näkemys!

Ihanaa lauantaita! <3

Kuvat: Iines / edit: minä