Muutama sana valinnoista
Kun valitsin pitkän harkinnan jälkeen lähteä pois oravanpyörästä ja kokopäivätyöstä toimistossa, en osannut kuvitella, että vuoden päästä siitä, elätän itseni ilman vakituista kuukausituloa. Tuohon vuosi lisää, niin unelmani kävivät toteen – sain vihdoin mahdollisuuden kirjoittaa blogia täyspäiväisesti, aikatauluttaa itse arkeni ja elättää itseni tavalla, josta olin niin monta vuotta haaveillut. Täyspäiväinen bloggaaminen oli siis vuosia haaveeni, mutta en koskaan uskonut, että joku päivä uskaltaisin jäädä johonkin niin epävarmaan – työhön, jota moni ei edes työksi mieltänyt. Tuosta hetkestä tuli keväällä kaksi vuotta täyteen ja kun tällä hetkellä mietin elämääni, en voi olla ajattelematta mihin jokainen pieni valinta on yksitellen johtanut. Samalla tavalla on käynyt niin monien muidenkin asioiden suhteen elämässä. Kun krapulassa reilu kymmenen vuotta sitten tein messukeskuksessa promoa aivan random työparin kanssa, en voinut kuvitella, että joku päivä hän on yksi parhaista ystävistäni. Tai kun 19-vuotiaana eräs miehenalku vaihtoi leffalipun toisen kanssa niin, että pääsi viereeni, hänestä tuli lopulta vuosien ajaksi poikaystäväni. Näitä tapahtumia on elämässäni lukuisia ja vaikka uskon siihen, kuinka niissä on aina mukana jonkinlaista universumin johdatusta, ajattelen niissä olevan pitkälti kyse myös valinnoistani.
Kohtaamme melkeinpä päivittäin elämässä erilaisia valintoja. Usein arjen valinnat ovat pieniä – valitsenko bussin ratikan sijaan, mikä on päivän treeni? Pieniä arkipäiväisiä valintoja on suhteellisen helppo tehdä ja niitä teemme usein jopa hetken mielijohteesta. Monesti nämä pienet valinnat johtavat meitä kuitenkin suurempiin kokonaisuuksiin. Se yksi kohtaaminen saattaa johtaa lopun elämän ihmissuhteeseen tai valinta töissä tuoda meille paljon hyvää tai huonoa. Jokainen valinta on aina riski. Tyypillisesti ihminen rohkenee kuitenkin ottaa riskejä. Tässäkin tosin jakaudumme kahteen koulukuntaan. Osalle valintojen tekeminen on äärimmäisen helppoa, kun taas toisille vaikeaa. Itse olin nuorempana hyvin arka valintojen kanssa. Tästä syystä tein pitkään työtä, joka ei ollut sataprosenttisesti juttuni, sillä en vaan uskaltanut tai ehkä uskonut riittävästi itseeni saatikka tiennyt vahvuuksiani. Minulle merkkasi liikaa turvattu toimeentulo, enkä osannut kuvitella epävarmaa taloudellista tilannetta. Sanonkin nykyään aina, että se hetki, kun jätin sen tutun ja turvallisen vakituisen työn, oli elämässäni käänteen tekevä. Tuo päätös vei minua kaikilla elämän osa-alueilla kohti jotain sellaista, joka on tehnyt minusta tyytyväisemmän elämään. Minusta tuli rohkeampi. Kun näin, miten isokin riski voi olla kannattava, opin tekemään valintoja, jotka tuntuvat oikealta, mutta joiden kannattavuudesta en voi siinä hetkessä olla sataprosenttisen varma.
Jos urallani koen tehneeni oikeita valintoja ja juuri oikeaan suuntaan, olen joutunut paljon miettimään sitä, miten valintani ihmissuhteissa eivät tosiaan aina ole osuneet aivan nappiin. Tai ehkä enemmänkin olen miettinyt, mikä ohjaa näitä valintoja ihmissuhteiden saralla? Osittain juuri tämän kysymyksen vuoksi päädyin terapiaan, sillä halusin katsoa itseäni ulkopuolisen silmin ja nähdä sen, mitä ammattilainen minussa näkee. Miksi valitsen tietynlaisia miehiä elämääni ja mikä valintojani ohjaa? Toisaalta olen tässäkin tullut siihen lopputulokseen, ettei jokainen valinta voi olla lopun elämän mittainen ja joskus valinnat antavat meille siihen elämäntilanteeseen sopivan ihmissuhteen. Emme myöskään voi ohjata toisen ihmisen tunteita, ajatuksia tai fiiliksiä. Jos toisen tunne vie eri suuntaan kuin oma, emme voi sille mitään. Välillä omat valinnat tuottavat meille pettymyksiä ja ne on opeteltava hyväksymään. Hyväksyntä puolestaan tapahtuu pettymysten käsittelyn kautta ja vaikka se kuinka vaikeaa toisinaan on, sen tekeminen on erittäin tärkeää. Ylipäänsä pettymysten sietäminen omien valintojen seurauksena, on tärkeä taito opetella. Tärkeää on myös muistaa, että vaikka tekisi valinnan, jota katuu myöhemmin, rohkeutta tehdä valintoja ei kannata sen seurauksena menettää!
Jokainen valinta voi olla portti johonkin uuteen ja siksi valintoja kannattaa säännöllisesti tehdä. Mikäli elämässä havaitsee, ettei joku osa-alue enää tyydytä, kannattaa asian suhteen tehdä päätöksiä suuntaan tai toiseen. Pahinta on jämähtää johonkin, joka ei tee onnelliseksi. Ihan sama, vaikka valinta menisi syteen tai saveen, jos tällä hetkellä kokee että tämä tai tuo asia tekisi minusta onnellisemman vaikka joutuisin luopumaan jostain, kannattaa valinta tehdä! Usein valinnat nimittäin tarkoittavat jostain tärkeästä luopumista. Esimerkiksi päätös päättää pitkä parisuhde on valinta, jonka tekeminen todennäköisesti sattuu, mutta lopulta se tuo elämään jotain uutta. Vanhan loppu on uuden alku, aina. Kipu ei myöskään koskaan ole ikuista, muistakaa se ja puhun omasta kokemuksesta. Ei siis pelätä valintoja, vaan tehdään niitä oman onnellisuuden puolesta. Minä en ainakaan halua enää pelätä, vaan ennemmin elää vaikka hieman uhkarohkeaa elämää tehden valintoja, joiden kannattavuudesta en voi olla sataprosenttisen varma.