En koskaan…

Bongasin eilen Ukkosen Jennin blogista hauskan postausidean, jonka päätin laittaa oitis toteutukseen. Kyseessä on ”En koskaan -haaste”, joka on kuulemma vilkkunut blogeissa siellä täällä, mutta itselleni Jennin postaus oli ensimmäinen, jonka näin. Joka tapauksessa hauska haaste, jonka vuoksi päätin ottaa siihen osaa. Siispä en koskaan…

… varmaan opi olemaan täsmällinen ja ajoissa ilman kiirettä. Olen kyllä paikalla tyypillisesti pari minuuttia ennen, mutta se tarkoittaa aikamoista juoksumaratonia. En osaa sanoa, miksi ajoissa lähteminen on niin haastavaa, mutta aina olen tällainen ollut ja vaikka en haluaisi myöntää, etten muuksi muutu, epäilen vahvasti. Olen todellinen aikaoptimisti!

… enää halua katkeroitua kenellekään. Katkeruus on yksi ihmistä eniten sisältä syövistä tunteista ja se ihan oikeasti purkautuu ulos monin tavoin, vaikka sitä kuinka pyrkisi piilottelemaan. Katkeruus tuhoaa, sanan varsinaisessa merkityksessä.

… usko kykeneväni enää perinteiseen kahdeksasta neljään päivätyöhön. Kun yrittäjyyden kelkkaan on kerran lähtenyt, siitä tuskin on enää kohdallani paluuta. Itsehän olen myös hyvin oma-aloitteinen henkilö ja nautin yksin työskentelystä. Tykkään siitä, että voin itsenäisesti hoitaa projektit alusta loppuun ja siksi minulle sopiikin työ, jossa saan tehdä paljon asioita omatoimisesti.

… ole saanut sakkoja ajaessani autoa. Minua ei ole poliisikaan koskaan pysäyttänyt, vaikka suhteellisen paljon tuli nuorempana autolla ajeltua.

… voisi ostaa Instagramiin seuraajia tai mennä mihinkään kommentointiryhmiin mukaan. Tiedän, että moni kollega ajattelee toisin, mutta mielestäni etenkin jälkimmäinen on lähinnä seuraajien ja asiakkaiden aliarviointia. Seuraajien ostaminen puolestaan on suorastaan huijaamista ja epärehellisyyttä kaikkia osapuolia kohtaan. Ihan sama onko kilpailu kovaa, en silti noita kahta asiaa tee, tai tule koskaan tekemään.

… uskonut että voisin käydä läpi masennuksen. Kuten olen joskus maininnut, ajattelin aikaisemmin aina olevani henkisesti niin vahva, etten voisi sairastua mihinkään psyykeen ongelmiin. Mikä siis sinällään on aivan naurettavaa – ei ihminen itse pysty psyykettään kontrolloimaan. Ei kukaan päätä sairastua masennukseen tai olla sairastumatta.

… ole tykännyt animaatioista tai mistään fiktiivisestä. Oli kyse sitten televisiosarjoista tai kirjoista, nautin enemmän kaikesta realistisemmasta. Kirjoista suosikkejani ovat esimerkiksi elämäkerrat romaanien sijaan. Tähän varmaan vaikuttaa luonteeni, joka on hyvin realistisesti asioita katsova, jalat maassa henkinen.

… saa hankittua läppärilleni erillistä hiirtä, vaikka se olisi miten ergonomista tahansa. Kaiken teenkin läppärin omalla hiirellä ihan kuvien editoinnista kaikkeen muuhun.

… usko värjääväni hiuksia blondeiksi. Minulla on niin vahvasti tummahiuksisen naisen identiteetti, että näen sen oikeastaan sulana mahdottomuutena. Toki joskus mietin, millaista olisi olla blondi? Olen kuullut, kuinka blondina saatu huomio on hieman erilaista verrattuna tummana olemiseen (näin ovat siis kertoneet henkilöt, joilla ollut sekä vaalea että tumma tukka). Tavallaan mielenkiintoista, jos ihmiset oikeasti vielä liittävät blondeihin ja brunetteihin jotain tietynlaisia stereotypioita, tai esimerkiksi blondina saa enemmän huomiota.

… voisi laiminlyödä hammashoitoa, eli hampaiden pesua aamuin illoin sähköhammasharjalla ja hampaiden päivittäistä lankaamista. Olen hyvin tarkka suuhygieniasta ja erityisesti iän myötä tullut tämänkin asian suhteen tarkemmaksi. Suun terveyden sanotaan vaikuttavan vahvasti koko kehon yleiskuntoon, joten huolehditaan siitä hyvin, jooko?

… tule ymmärtämään aikuisia ihmisiä, jotka eivät kykene katsomaan peiliin. Aivan liian usein syitä haetaan muista ihmisistä tai heidän käytöksestä ja unohdetaan tarkastella, millaista oma käytös on. Todella monen on selkeästi hankalaa nähdä ne oman käytöksensä epäkohdat, joiden sijaan haetaan aina virheitä muista. Ymmärrän tämän parikymppisten toimesta, mutta siinä kohtaa, kun ollaan jo kolmekymppisiä, tulisi itseään kyetä tarkastelemaan muustakin näkökulmasta kuin pelkästään siitä, josta on aina tarkastellut.

… ole ymmärtänyt cheat dayn ideologiaa. Eli sitä, miten yhden päivän aikana syödään luvan kanssa kaikkea mahdollista roskaa huonoon oloon saakka ja muuten syödään tyyliin kanaa sekä maitorahkaa. Mielestäni tuossa ideologiassa on vaan jotain hyvin epätervettä…

… ajatellut lataavani Jodelia, mutta nyt se löytyy puhelimeltani. En tosin seuraa sitä orjallisesti päivittäin tai ole aktiivinen kommentoija. Hyötyä Jodelista on kuitenkin monessa mielessä etenkin alalla, jolla työskentelen.

… enää halua antaa ennakkoluulojen vaikuttaa siihen, mitä ihmisistä ajattelen tai kuinka heihin suhtaudun. Uskon myös siihen, miten ihmiset saattavat muuttua vuosien varrella ja sen, millainen joku on ollut viisi vuotta sitten, ei tulisi leimata henkilöä loppuelämäksi saakka.

Huppari House of Brandon* / Collarit House of Brandon* / Kengät House of Brandon* (*asu saatu)

… haluaisi sanoa ”ei koskaan”, mutta sanonpa kuitenkin ja vieläpä aika monelle asialle. Periaatteessa suhtaudun elämään kuitenkin hyvin avoimesti ja uskon muutokseen. Uskon siihen, miten mielipiteet ja ajatukset muokkautuvat vuosien saatossa ja jo sekin, miten elämä tuo eteen jotain, mitä ei ole ennen kohdannut, saattaa vaikuttaa omaan ajatusmaailmaan. Joskus on ihan ok myöntää mielipiteiden muuttuneen, vaikka olisi miten vannonut, etteivät ne tule muuttumaan.

Oliko joukossa jotain kohtia, joihin voitte kenties samaistua?

Kivaa torstai-iltaa!

Kuvat: Iines Aaltonen