Muiden hyväksikäyttö blogimaailmassa
Päätin kirjoittaa tänään aiheesta, joka on ollut mielessäni aina säännöllisin väliajoin ja erityisesti viime aikoina, kun sosiaalisessa mediassa on puhuttu paljon siitä, miten vaikuttajat hyötyvät häikäilemättömästi toinen toisistaan eikä oikein koskaan voi tietää, onko toinen vilpittömästi halukas tutustumaan juuri sinuun, vai ainoastaan saamaan sen hyödyn, jonka somekanavistasi saattaisi saada. Tätä voi toki tapahtua (ja varmasti tapahtuu) muillakin aloilla, mutta itselleni on luonnollista puhua alasta, jolla toimin. Koska aihe on ollut pinnalla, olen myös henkilökohtaisesti aihetta miettinyt ja pohtinut ennen kaikkea sitä, olenko kohdannut vastaavaa tai kenties itse hyväksikäyttänyt toista vaikuttajaa tiedostamatta? Missä menee hyväksikäytön ja molemminpuolisen hyödyn raja? Jos kuvataan yhdessä, mutta ei nähdä muissa merkeissä, onko se toisen ammattitaidon hyväksikäyttämistä? Onko väärin pyytää toiselta apua kuvaamiseen, mutta jättää hänet kutsumatta työn ulkopuolisiin illanistujaisiin?
Henkilökohtaisesti koen olevani jollain tavalla ehkä ns. Suomen ”kuumimman” blogiskenen ulkopuolella. Tähän varmasti vaikuttaa paljon se, etten kirjoita muotiblogia, saatikka ravaa jokaisessa blogitilaisuudessa. En ole myöskään koskaan ollut mikään aktiivinen verkostoituja, tai edes innokas tutustumaan jatkuvasti uusiin ihmisiin. Jo vuosien ajan minulla on ollut erittäin hyvä ystäväpiiri blogin ulkopuolella, eli en ole ehkä sitten kokenut tarvetta etsimällä etsiä uusia ystäviä kollegoiden joukosta. Toki on luonnollista tutustua muihin vaikuttajiin, mutta useampi noista ihmissuhteista on jäänyt pintapuoliseksi ja varmasti pitkälti myös tahdostani. Huomaan, kuinka minun on hankalaa ylläpitää useita läheisiä ihmissuhteita, jonka vuoksi en tällä hetkelläkään koe tarpeelliseksi löytää uusia ystäviä. Toisaalta en missään nimessä sano ei, mikäli elämääni tulee ihminen, jonka kanssa kaikki toimii luontevasti, mutta lähtökohtaisesti en jaksa yrittää mitään tai nähdä juurikaan vaivaa. Mikäli ihmissuhde ei käynnisty luontevasti tai siinä on jo alkumetreillä ongelmia, rehellisyyden nimissä, heitän hanskat tiskiin ja annan olla.
Minulla, kuten varmasti monella muullakin bloggaajalla, on kuitenkin henkilöitä, joiden kanssa tulee kuvattua säännöllisesti materiaalia sosiaaliseen mediaan. Olen myös toisen työni puolesta säännöllisesti yhteydessä vaikuttajiin, mutta tuolloin ns. eri roolissa. Jos kuitenkin mietin itseäni bloggaajana ja tässä roolissa, koen tarpeelliseksi sen, että minulla on ”kuvauskavereita”, joiden kanssa käydään säännöllisesti ottamassa kuvia ja samalla vaihdetaan kuulumisia. Hyötysuhde noissa ihmissuhteissa on molemminpuolinen ja vaikka samaan aikaan ammatillinen, kyllä kuvien lomassa vaihdetaan kuulumiset ja usein puhutaan jutuista, joista en puhu esimerkiksi ystävien kanssa. Mielestäni on mukavaa puhua kollegoiden kanssa sosiaalisen median ilmiöistä ja esimerkiksi siitä, miten hinnoitella oma työ, mutta sitten taas näiden somen ulkopuolisten ystävieni kanssa en oikeastaan juuri ikinä puhu työstäni. Sama pätee varmasti muillakin aloilla, eli kollegoiden kanssa puhutaan työasioista, mutta usein niistä vaietaan kotona. Henkilökohtaisesti en ole tosiaan koskaan kokenut, että jollain tavalla hyväksikäyttäisin muita vaikuttajia, sillä hyöty on noissa tilanteissa molemminpuolinen. Toisaalta sen olen kyllä muutamaan otteeseen kokenut, että minulta on udeltu millaisia yhteistöitä, olen tekemässä (ja pian henkilö on itse toteuttanut yhteistyön kyseisen yrityksen kanssa) sekä ideoitani on suoranaisesti plagioitu mainitsematta sitä, kuka aiheesta on muutama päivä sitten kirjoittanut. Nuo tilanteet ovat ärsyttäneet itseäni aivan suunnattomasti, mutta samalla tehneet myös sen, etten halua olla tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Eli ennemmin kuvaan ja keskustelen sometyöstä henkilöiden kanssa, jotka eivät toimi häikäilemättömästi, vaan tiedän, kuinka yhteistyö toimii molemmin puolin sujuvasti, eikä toisesta vaan yritetä imeä ideoita, joita voisi sitten itse hyödyntää omissa somekanavissa. Ylipäänsä tuollainen on jotenkin aivan hullua, sillä vaikka ne samat puheenaiheet kiertävät blogista toiseen, kyllä jokainen sosiaalisen median sisällöntuottaja on silti yksilönsä ja tekee sitä omaa juttua – tai näin sen mielestäni kuuluisi olla.
Kuten taannoin kollegaystävän kanssa juttelin (heitäkin minulla on muutama), blogimaailmassa voi olla hieman haastavaa luoda syvempiä ihmissuhteita, nimittäin sen lisäksi, että suhteissa saattaa olla tuo jo mainitsemani hyötymisaspekti, voivat blogitekstit antaa vääränlaisen illuusion kirjoittajasta. Eli jos luet jonkun blogia, saatat kuvitella omaavasi täysin samanlaisen arvomaailman toisen kanssa ja tulevasi hyvin juttuun, mutta todellisuudessa teillä ei välttämättä lopulta synkkaa. Käytännössä blogin lukeminen ei siis todellakaan tarkoita, että tuntisi kirjoittajan ja voisi sen perusteella päätellä, kuinka ystävyys toimisi kahden ihmisen välillä. Sama pätee oikeastaan kaikkeen somekaveruuteen, eli aina siitäkään ei ole ystävyydeksi asti, eikä mielestäni edes tarvitse olla. Toki iloinen asia on, mikäli joskus näin käy, mutta se ei mielestäni ole automaatio enkä itse siihen edes pyri. Minulla on oikeastaan blogin kautta kaksi erittäin hyvää kollegaystävää, joista toisen olen tuntenut jo vuosikaudet ja toiseen tutustunut kesällä. Heidän kanssaan ei ole missään kohtaa tarvinnut miettiä, olenko jotenkin kilpailevassa asemassa, saatikka hyötyvätkö he minusta tai minä heistä. Itse en siis rehellisesti ole kovin usein tuollaista kohdannut, jonka vuoksi jollain tavalla on ollut mielenkiintoista lukea, miten moni sometyötä tekevä kohtaa jatkuvaa hyväksikäyttöä kollegoiden toimesta.
En tiedä tapahtuuko tuota hyväksikäyttöä enemmän nuorempien keskuudessa tai sitten jo mainitsemissani blogipiireissä, joihin en itse kuulu? Ajattelen kuitenkin tämänkin suhteen, kuinka meistä jokaisella on tietynlainen vastuu siitä, kelle jaamme ideoitamme tai kerromme vaikka oman somestrategian. Mielestäni koskaan ei voi olla liian varovainen, eli mikäli ihmistä ei kunnolla tunne, ei välttämättä kannata antaa muille mitään sellaista, mikä voisi itseä haavoittaa. Eli ne kaikki vinkit valokuvaamiseen tai kuvien muokkaamiseen – ne kaikki kannattaa pitää itsellään. Jos taas joku ei meitä auta hädän tullen, mutta odottaa itse apua pahassa paikassa, kannattaa punnita auttaako toista. Liian kiltti ei vaan kannata olla, sen olen oppinut. Ja jos taas olemme liian kilttejä ja annamme itseä hyväksikäytettävän, mielestäni sekin on vastuullamme. Jokaisen omalla vastuulla on asettaa rajat, niin karulta kuin se kuulostaakin.
Mitä te ajattelette aiheesta? Tai oletteko kohdanneet hyväksikäyttöä kollegoilta blogimaailmassa tai yleisesti työelämässä?
Kuvat: Iines Aaltonen