Vaikeat ihmissuhteet kasvattavat
Näin sunnuntain kunniaksi olisi luvassa hieman ihmissuhdepohdintaa. Aihe on nimittäin ollut enemmän tai vähemmän agendalla jo pitkään ja olen keskustellut siitä eri ihmisten kanssa ja saanut asioihin erilaisia näkökulmia. On nimittäin hyvin yleistä, että meistä jokaisella on, tai on joskus ollut elämässä jokin tavalla tai toisella vaikea ihmissuhde. Aina nämä ihmissuhteet eivät ole täysin meidän valittavissa, eli ongelmia saattaa olla työpaikalla, harrastuksissa tai lähisukulaisen kanssa. Myös kumppanin puolelta elämään saattaa tulla ikään kuin tahtomatta ihmisiä, joilla on meihin negatiivinen vaikutus. Näitä tilanteita on ihmisillä yllättävän paljon ja harva säästyy täysin vaikeilta ihmissuhteilta.
Puhuin eilen sosiaalisen median konmarittamisesta ja samalla tavalla elämästä kannattaa poistaa mahdollisuuksien mukaan myrkylliset ihmiset. En oikeastaan ajattele niin, että jotkut ihmiset ovat suoraan myrkyllisiä ja läpeensä pahoja, vaan monella on ongelmia itsensä kanssa. Kun on ongelmia itsensä kanssa, valitettavasti tuo heijastuu myös ympäristöön ja aikaan saa käytöstä, joka myrkyttää ilmapiirin. Jokainen meistä vastaa vain itsestään ja tämän vuoksi vaihtoehdoksi jää miettiä tarkkaan, millaisten ihmisten antaa vaikuttaa itseensä ja millä tavalla? Monesti näissä vaikeissa ihmissuhteissa on kyse siitä, kuinka petymme toiseen ja siihen, ettei hän ollutkaan sitä, mitä odotimme. Itsehän odotan ihmisiltä tiettyjä asioita ja olen huomannut, ettei jokainen vastaa odotuksiini. En tarkoita tällä sitä, että ihmisten tulisi olla tahtomani kaltaisia, mutta tietyt arvot ovat niitä, joita kaipaan tunteakseni oloni turvalliseksi. Jos en saa näihin tarpeisiini vastakaikua, en kykene ihmissuhteeseen – en pintaa syvemmällä tasolla. Tämä toki kertoo omaa tarinaansa minun traumoista ja peloista.
Kuten mainittu, aina emme voi vaikuttaa ihmissuhteisiin ja niiden olemassa oloon, mikäli kyse on vaikka lähisukulaisesta. Veikkaan, että useampi katkaisee välit tai ottaa etäisyyttä, mutta ainahan tämäkään ei ole mahdollista. Noissa tapauksissa on tärkeää miettiä, miten ihmiseen jatkossa suhtautuu tai onko tällä ihmissuhteella kenties jokin tarkoitus minun henkistä kasvua ajatellen? Monesti nimittäin juuri nämä vaikeat ihmiset opettavat meille jotain itsestä, elämästä ja ennen kaikkea kärsivällisyydestä. Saatamme oppia, mitkä ovat henkilökohtaiset rajamme tai sen, miten paljon arvostamme itseämme. Mielestäni kyky arvioida ihmissuhteita kertoo meidän henkilökohtaisesta suhteesta itseemme. Jos siedämme huonoa kohtelua, todennäköisesti emme kunnioita itseä riittävästi, sillä emme vaadi arvoisiamme asioita. Tämä nyt vaan huomiona omasta elämästä ja henkilökohtaisesta kasvusta, jonka myötä itsekin olen oppinut vaatimaan ihmissuhteilta enemmän.
”Älä välitä” on neuvo, jonka kuulee usein vaikeiden ihmissuhteiden kohdalla. Miten ihmeessä olla piittaamatta paskaakaan ja muodostaa sellainen suojakuori, että ignooraa täysin vaikeat tyypit? Tuollaiseen ei jokainen meistä pysty ja se vaatii tietynlaisesta asennoitumista – usein myös kovaa työtä itsensä kanssa. Toisaalta kaikkea voi aina harjoitella. Paljon olen itse esimerkiksi miettinyt, mille asioille annan elämässäni sijaa? Miksi keskittyisin johonkin sellaiseen, joka vie minusta enemmän mehuja kuin antaa? Elämä on niin pitkälti asioiden arvottamista ja ihmissuhteet sellaisia, joihin ei kukaan muu pysty meidän puolesta vaikuttamaan. Joskus se, ettei piittaa laisinkaan, onkin palvelus itselle ja omalle elämälle. Kun päättää, ettei anna toisen vaikuttaa pintaa syvemmälle, saattaa pakollinen kanssakäyminen helpottua.
Ja toisinaan vaikeat ihmissuhteet saattavat parantua ajan myötä. Esimerkiksi lähisukulaisista puhuttaessa neuvoisin miettimään, voisiko vaikeaa ihmissuhdetta jotenkin parantaa tai pyrkiä työstämään, mikäli halu on molemminpuolista? Heitä kun emme voi niin helposti ignoorata kuin ne ihmiset, jotka ovat läsnä elämässämme vain pakollisten asioiden tiimoilta tai kenties hetkellisesti. Joskus tämä voi kannattaa, mutta toki on olemassa tapauksia, joissa yritystä ei palkita eikä se toimi, elleivät molemmat tosissaan yritä. Ihmissuhteet ovat aina kahden kauppa ja toimiakseen vaativat molemmilta fokusta. Toisinaan voi toimia myös tuumaustauko ja etäisyys. Itsehän olen aika läheinen siskoni kanssa, mutta on meilläkin aikoinaan ollut ongelmamme. Joskus on oltu jopa kuukausia olematta toisiin yhteydessä, kunnes on taas lähennytty. Tosin en nyt tarkoita että sisarsuhteeni olisi vaikea, mutta joskus niissä hyvissäkin ihmissuhteissa voi olla vaikeutensa. Ero hyvien ja huonojen ihmissuhteiden välillä on kuitenkin se, että niiden hyvien puolesta haluaa taistella, vaikka niissäkin olisi ongelmansa!
Klisee tai ei, pyrin aina loppupeleissä ajattelemaan, että ne vaikeatkin ihmiset ovat tai ovat olleet elämässäni vain ja ainoastaan opettaakseen minulle jotain. Ainahan näin ei ole helppoa ajatella ja toisinaan merkitykset näkee selkeästi vasta jälkikäteen.
Miten te suhtaudutte vaikeisiin ihmissuhteisiin? Tai miten toimitte tilanteissa, joissa elämässänne on jokin vaikea ihmissuhde?
Kuvat: Iines Aaltonen