En halua suklaata vaan tasa-arvoa
Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää, joka herättää minussa ristiriitaisia ajatuksia. Tavallaan on mielestäni hienoa, että kaikille upeille naisille on oma päivä, jolloin voidaan nostaa esiin tärkeitä aiheita, mutta samaan aikaan naistenpäivä muistuttaa siitä epätasa-arvosta, joka edelleen maailmassa vallitsee. Tästä(kin) päivästä on tehty myös äärimmäisen kaupallinen kulutusjuhla, jolloin on taas hyvä syy ostaa tyttöystävälle tai vaimolle jotain uutta kivaa. Todellisuudessa suklaarasiat tai ruusut kerran vuodessa, eivät poista niitä ongelmia, joita naiset edelleen vuonna 2020 kohtaavat. Vaikka itse koen olevani etuoikeutetussa asemassa, koska olen valkoinen heteronainen, joka on syntynyt hyvinvointivaltioon ja voin olla vapaasti sitä, mitä olen – kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Maailmassa on edelleen äärimmäisen paljon miesvaltaa ja naisten asema on monissa paikoissa todella huono. Näistä muutamina esimerkkeinä naisten huonompi palkka- ja koulutustaso, sukuelinten silpominen ja raiskaukset. Myös seksuaalinen ahdistelu on todellinen ongelma ja tämä myös meillä Suomessa.
En todellakaan halua pilata kenenkään iloa tästä päivästä ja mielestäni on hyvä, että tänään tärkeät aiheet ovat agendalla, mutta todellisuudessa vallitsevista ongelmista tulisi puhua jatkuvasti ääneen. Vaikka Suomessa asiat ovat kohtuullisen hyvällä tolalla, eli täällä nainen saa hyvin pitkälti samaa kohtelua kuin mies, äideistä ja lapsista pidetään huolta ja Suomi maana on yksi tasa-arvoisimmista, silti maailman tilanne vaikuttaa yleisesti naisten asemaan. Meillä on niin herkästi tapana elää siinä omassa pienessä kuplassa ja sulkea ulkopuolisten ongelmat kokonaan pois. Todellisuudessa nuo kaikki ongelmat vaikuttavat globaalisti ja esimerkiksi se, ettei naisille makseta kaikkialla samaa palkkaa kuin miehille tai pojat pääsevät tyttöjä useammin kouluun, vaikuttaa yleiseen naisten asemaan. Tosin, en usko naisen euron olevan meillä Suomessakaan edelleenkään sama kuin miehen. Ja vaikka naisia näkee nykyään enenevissä määrin johtotehtävissä, ovat johtajat silti useammin miehiä. Tämä toivon mukaan tulee tulevaisuudessa muuttumaan, kun valtarakenteissa tapahtuu muutosta. Työ on hidasta, mutta kun sitä tehdään, on asioita mahdollisuus muuttaa.
Yksi asia, jonka haluan tänään esiin nostaa, on naisten seksuaalinen häirintä. Olen menossa illalla katsomaan päivän teemaan sopivan elokuvan Bombshell – hiljaisuuden rikkojat. Tuo kyseinen elokuva pureutuu tähän nimenomaiseen ongelmaan, eli seksuaaliseen ahdisteluun ja valta-aseman väärinkäyttöön. Valitettavasti monesti näistä asioista vaietaan, vaikka niistä tulisi ääneen puhua. Aihe onkin ollut agendalla niin omassa elämässä kuin lähipiirissä. Paljon on aiheesta puhuttu ja jaettu kokemuksia siihen liittyen, enkä oikeasti tiedä ketään naista, joka ei olisi kohdannut jossain muodossa seksuaalista ahdistelua. Toisaalta ymmärrän täysin sen, miksi näistä asioista ei puhuta, sillä pelätään leimautumista. Pelätään sitä, kuinka miestä kuitenkin uskotaan tilanteessa, eikä naisen sanomisia oteta tosissaan. Ja näin minäkin sen ääneen sanon, olenhan itsekin pelännyt ja vähätellyt. Vaatii suunnatonta rohkeutta olla se, joka nostaa kissan pöydälle, mikäli joutuu ahdistelun kohteeksi. Ja nimenomaan tuossa on se ongelma – edelleen vaatii suunnatonta rohkeutta, vaikka nämä jutut ovat sellaisia, joista tulisi kyetä puhumaan ilman pelkoa. Tietenkin kaikista suurin ongelma on itsessään se, että ahdistelua ylipäänsä tapahtuu.
Seksuaalinen häirintä sen kaikissa muodoissa on suurempi ongelma kuin meillä on edes tiedossa. Raiskauksia tapahtuu perhepiirissä ja ahdistavaa kommentointia saattaa kohdata keskellä päivää Helsingin keskustassa, eikä näistä välttämättä puhuta. Itsekin paljon elämässäni jälkimmäiseen törmänneenä, en voi kuin ihmetellä, miten sivistymättömiä jotkut miehet ovat. On niin käsittämätöntä, miten joidenkin on hankala ymmärtää, ettei naisen ulkoinen olemus ole koskaan viesti seksuaalisesta halukkuudesta tai esimerkiksi paljastava pukeutuminen tarkoita, kuinka naisen ulkonäköä on oikeus kommentoida seksistisesti, saatikka että siihen olisi lupa koskea! Toki tässä kohtaa varmasti joku nyt tasa-arvon nimissä ilmoittaa, miten miehetkin kohtaavat häirintää ja onhan sekin varmasti totta, mutta silti uskallan väittää, että naiset edelleen enemmän.
Tuossa on muuten yksi pulssiani kohottava seikka, mikäli enemmistö ilmoittaa, kuinka heidätkin tulee huomioida tai heitä syrjitään, jos puolustetaan vähemmistön oikeuksia. Erityisen selkeästi tämä näkyy seksuaalivähemmistöjen kohdalla, kun heteroksi itsensä mieltävät eivät hyväksy asioita, joiden avulla helpotetaan seksuaalivähemmistöjen elämää. Esimerkkinä sukupuolineutraalit wc-tilat. On niin helppoa olla tällaistakin asiaa vastaan, mikäli on itse enemmistöä. Jotenkin sitä toivoisi, että ihmiset kykenisivät asettumaan useammin vähemmistöjen asemaan ja miettimään, mitä kaikkea he kohtaavat arjessa? Kun näitä asioita miettii, ei varmasti halua vastustaa muutoksia, jotka ovat meille pieniä, mutta toisille äärettömän suuria! Tai hieman vastaavaa, kun jotkut miehet ovat ottaneet #metoo -liikkeen niin, ettei naisille saa enää antaa kehuja, ettei vaan ahdistele seksuaalisesti. Tämäkin on mielestäni aika läpinäkyvää naisten aliarviointia ja koko liikkeen tarkoituksellista alas polkemista. Halutaan ymmärtää väärin ja korostetaan sitä, kuinka itse miessukupuolen edustajana on jollain tavalla sorrettu tai alistetussa asemassa, mikä vie huomion kokonaan pois tärkeimmästä. No joo, lähti vähän sivuraiteille, mutta liittyy jokseenkin mielestäni päivän teemaan…
Haluan vielä loppuun toivottaa hyvää naistenpäivää kaikille upeille naisille! Toivon todella, että tulevaisuuden maailmassa naisenpäivä tulee olemaan joka päivä. Ja haluan vielä korostaa, etten missään nimessä boikotoi naistenpäivää, vaan näen sen ehdottomasti hyvänä mahdollisuutena puhua tärkeistä asioista ja muistuttaa siitä, ettei tasa-arvo ole edelleenkään vuonna 2020 toteutunut.
Käytetään päivä siis tässä mielessä hyväksi. <3