Muutaman päivän somebreikki & kuulumisia

Hellurei ”pitkästä” aikaa! Tässähän tuli kuin huomaamatta pieni kirjoitustauko täältä blogista. Halusin pitää vapun ajan tarkoituksella lomaa, sillä en ollut sellaista pitänyt sitten uudenvuoden. Ystäväni tuli luokseni Tampereelta ja vietettiin vappua pienellä porukalla. Tällainen pidennetty vapaa viikonloppu töistä teki oikein hyvää ja nyt taas jaksaakin kesälomiin saakka.

Ajattelin kirjoitella tänään hieman kuulumisia, sillä en ole sellaisia hetkeen kirjoittanut. Viikot ovat menneet viime kuukausina aika rutiinilla, sillä joka päivä teen töitä kotoa ja tosiaan ne ns. poikkeukselliset menot ovat olleet aika minimissä. Olihan tuo alkuun vaikeaa, mutta huomasin hyvin pian, miten kaikkeen tottuu. Yhtäkkiä se todella rauhallinen arki alkoikin tuntumaan ihan hyvältä ja lopulta nautin siitä, että ei ollut sitä kuuluisaa kiirettä. Moni alkaa jo pikkuhiljaa palailemaan toimistoille ja muutenkin työpaikoille, mutta itse teen todennäköisesti etänä töitä ihan lomaan saakka, eli heinäkuuhun. Pyrin ottamaan näistä viikoista nyt kaiken irti ja nimenomaan nauttimaan tästä kotitoimistoelämästä. Onhan se mukavaa, kun aamulla ei tarvitse lähteä mihinkään ja töitä voi tehdä kotoa käsin.

Muutoin omalla kohdalla töitä on riittänyt – tai ne ovat oikeastaan jopa lisääntyneet. Olen siinä mielessä hyvin onnekas, että olen pärjännyt todella hyvin ja tosiaan töistä ei ole ollut pulaa. Tällaisina aikoina, kun näkee miten vaikeaa monilla on, sitä saa olla todella kiitollinen omasta tilanteesta! Ylipäänsä jotenkin tämä kevät on herättänyt minussa lopulta enemmän kiitollisuutta kuin huonoja fiiliksiä. Toki alkuun kävin aikamoisia tunnemyrskyjä läpi ja ahdistuin poikkeustilasta, mutta pikkuhiljaa huomasin, että itse asiassa tämä ajanjakso onkin ollut elämässäni erittäin tärkeä ja saanut miettimään monia asioita hieman eri perspektiivistä!

Yksi tällainen asia on ollut oma tunnemaailma ja se, miten lukossa olen ollut ihmissuhde asioiden suhteen. Ennen tätä poikkeustilaa, välttelin koko asiaa ja ns. pakoilin tunteitani milloin mihin. Olen vihdoin tajunnut sen, että ellen selvitä näitä asioita itseni kanssa nyt, elämä kuluu ja olen samassa jamassa vielä vuosienkin päästä. Vaikka sinällään haluan olla itselle armollinen ja antaa aikaa eheytyä, kyllä kaikessa on kyse myös päätöksestä, jota en ollut ennen tätä ajanjaksoa saanut tehtyä. Viime aikoina onkin ollut todella hyvä ja vapautunut fiilis – kuin kivi olisi otettu pois harteilta! Tämä fiilis taas on tuonut hyvää mieltä arkeen, vaikka mitään sen erikoisempaa ei olekaan tapahtunut. Olen myös ollut avoimempi nyt uusien ihmisten suhteen ja huomannut, että se jos mikä tekee minulle todella hyvää.

Eli tiivistetysti, tänne kuuluu kaikessa arkisuudessaan hyvää. Toki odotan jo kovasti, että ravintolat aukeavat ja voi taas tehdä kahviloissa töitä, kun haluaa, ja muutenkin mennä vapaammin. Tämäkin taitaa kuitenkin olla jo ihan oven takana. Myös syntymäpäiväni lähestyvät ja alle kuukauden päästä olen jo 33-vuotias. Onhan tuo hurjaa, kun mieleltään on todella nuorekas, mutta ikää tulee vaan mittariin vuosi vuodelta lisää. Toki viime vuosina on tapahtunut paljon ja kolmekymmentä täytettyäni olen käynyt aikamoiset myllerrykset itseni kanssa läpi. Tällä hetkellä toivon, että kolmenkympin kriisi alkaisi olla jo selätetty ja edessä olisi seesteisemmät ajat? Jos se ikinä näin kaksoselle edes on mahdollista. :D

Tulipas tästä taas kilometriteksti! Nämä kuulumispostaukset ovat minulle haaste, sillä ne lähtevät aina vähän laukalle. Toivottavasti teille kuuluu yhtä hyvää ja kenties joku muukin on tehnyt näin poikkeavina aikoina tärkeitä oivalluksia elämässään? :)