Kannattaako aina treenata täysillä?
Yksi hyvin syvälle minuun juurtunut piirre on se, että menen joko täysillä tai sitten en mene ollenkaan. Nuorempana tämä oli hyvin räikeästi nähtävissä elämän eri osa-alueilla, mutta vanhemmiten olen harjoitellut tasapainoa. Aina ei tarvitse mennä siellä ääripäissä, vaikka jossain määrin edelleen näin toimin. Yksi tällainen osa-alue on treenaaminen, jonka suhteen olen joutunut hakemaan tässä matkan varrella sitä kuuluisaa balanssia. Silti edelleen huomaan, kuinka minulla on treenien suhteen erilaisia ajanjaksoja. Välillä treenaan kovaa ja tavoitteellisesti, kun taas seuraavaksi menen rennommin siellä toisessa ääripäässä. Säännöllisyys tosin on se, mikä on ja pysyy, eli koskaan en lopeta liikunnan harrastamista, vaikka motivaatio olisi kateissa.
Tällä hetkellä on meneillään sellainen ajanjakso, kun ainut tavoitteeni treenien suhteen on käydä salilla pari kertaa viikossa ja juosta pari aerobista ylläpitävää lenkkiä. Olen tietoisesti ottanut rennomman linjan näin kesällä ja pyrkinyt kuuntelemaan kehoani. Selkeästi tämä tyyli tekee vaihteeksi taas hyvää, sillä kropassani on paljon lihasjumeja, jotka ovat syntyneet kehonhuollon laiminlyönnin seurauksena. Olenkin pyrkinyt huoltamaan kroppaani nyt paremmin ja tehnyt pitkiä venyttelyjä useampana iltana viikossa. Tämä on avannut kehoa ja tuntuu kuin veri kiertäisi paremmin ja olo olisi kokonaisvaltaisesti vetreämpi. On oikeasti aika surullista, miten paljon olen tätä osa-aluetta kehonhuollosta laiminlyönyt, vaikka olen treenannut vuosikaudet säännöllisesti ja kuvitellut pitäväni kehostani hyvää huolta.
Vaikka nyt on meneillään tällainen rennompi ajanjakso, jota noudatan vielä elokuun, odotan motivoituneena syksyä. Huomaan, ettei tällainen rento hyvinvoinnin vuoksi treenaaminen vaan nykyään jotenkin motivoi ja kaipaan haasteita. Näin on oikeastaan kaikilla elämän osa-alueilla ja huomaan janoavani haasteita enemmän kuin koskaan aikaisemmin! Itse asiassa, kun mietin aikaa taaksepäin, juuri ne ajanjaksot, jolloin ajelehdin elämässä päämäärättömästi, myös treenasin ilman tavoitteita. Vaikka pidän tuota erittäin hyvänä tapana pitää itsestä huolta, eikä kaikkien tarvitse todellakaan asettaa itselleen etappeja, huomaan itse niitä kaipaavani. Eli treenien suhteen on tarkoitus syksyksi tehdä jälleen tavoitteet, joita kohti mennään. Tavoitteeni eivät liity mihinkään kisaamiseen, vaan puhun henkilökohtaisista tavoitteista, jotka asetan itselleni ja niissä muuten myös pysyn ja niitä kohti menen. Näihin palaan tuossa syksymmällä sitten täälläkin tarkemmin. 🙂
Voisin oikeastaan sanoa, että nyt tosiaan treenailen vähän puolitehoilla. Jokainen treeni on aika rauhallinen, eli menen rennosti. Tämä tyyli onkin enemmän kuntoa ylläpitävä kuin sitä kasvattava. Kun treenaan kovempaa, pyrin nimenomaan kehitykseen. Mietin tällä viikolla, mikä on optimaalisinta? Tiedän, etten halua enää treenata jatkuvasti tällä tapaa ”rennosti”, mutta toisaalta näitä rentoja ajanjaksoja tarvitaan. Välillä on oikeasti hyvä miettiä, koska on esimerkiksi pitänyt väliviikon treeneistä? Moni treenaa vuosikaudet ilman pidempiä palauttavia ajanjaksoja, jolloin seurauksena on herkästi ylikunto. Itsekin kuitenkin harjoittelen viikoittain ja herkästi unohdan pitää enemmän välipäiviä kuin sen pari viikkoon. Monesti omalla kohdalla nuo pari päivää eivät myöskään osu peräkkäin, jolloin palautumiseen ei ole samalla tavalla riittävästi aikaa. Hyviä merkkejä siitä, ettei keho ole palautunut rasituksesta ovat jatkuva väsymys ja voimattomuus. Itse seuraan oloani näiden osalta jatkuvasti, eli vaikka harrastan liikuntaa säännöllisesti, en silti treenaa uupuneena. Jos väsyttää, pidän parin päivän tauon ja otan lepoa.
Vastatakseni otsikon kysymykseen, mielestäni vaihteleva treenityyli on optimaalisin, ainakin itselleni. Eli jatkuvasti ei tarvitse treenata täysillä, vaan osa treeneistä voi olla kevyempiä, kun taas osa kovempia, eikä sen tarvitse tarkoittaa, etteikö tavoitteet olisi saavutettavissa. Ainakin omalla kohdalla kokonaisuuteen vaikuttaa niin paljon oma elämäntilanne ja esimerkiksi työmäärä (stressitasot). Välillä joudun priorisoimaan työt korkeammalle kuin treeneihin käytetyn ajan, joka näkyy siinä, etten saa todellakaan treeneistä samalla tapaa irti kuin silloin, kun koko paketti on paremmin kasassa. Ja tuossa kohtaa en oikeastaan edes viitsi puskea, sillä tarvitsen nimenomaan palauttavaa treeniä repivän sijaan. Tämän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa, etteikö tavoitteita voisi olla ja treenit olla tavoitteellisia.
Mielestäni on taito kyetä välillä hölläämään, mutta myös taito asettaa itselle tavoitteita, joita kohti menee.
Tykkäättekö te treenata täysillä ja tavoitteellisesti vai rennommin?