Ajatuksia ystävyydestä

Huomenna vietetään ystävänpäivää, jonka vuoksi ajatukseni ovat ystävyydessä ja ystävissä. Kulunut vuosi on muuttanut monia asioita, joista ystävyys on yksi niistä, jota on punnittu. Voisi kai sanoa, että jyvät ovat karsiutuneet akanoista, sillä näkeminen on ollut rajoittuneempaa ja yhteydenpito enemmän virtuaalista. Ne, joiden kanssa todella kokee ystävyyden ja yhteyden, ovat edelleen matkassa ja ”hyvän päivän tutut” tai muut pinnallisemmat ystävyyssuhteet sitten puolestaan karsiutuneet pois tai vähintään jääneet ns. tauolle. Itse ainakin huomaan, että ajatusmaailmani tämän asian suhteen on vahvistunut entisestään, eli haluan ennemmin antaa aikaani heille, joista välitän ja joiden kanssa koen samankaltaisuutta kuin heille, joita en kunnolla tunne. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö noistakin ihmissuhteista voisi erilaisissa olosuhteissa tulla syvempiä, mutta näin rajoitusten aikaan se ei ole prioriteetti numero yksi.

Uskon, että vuosi on syönyt monen voimavaroja, mikä on vaikuttanut myös siihen, miten ihmissuhteisiin jaksaa panostaa. Jo tämänkin vuoksi ne aidot ystävyyssuhteet ovat jääneet, kun taas ne pinnallisemmat hiipuneet pikkuhiljaa pois. Jos mietin omassa elämässä muutamaa viime vuotta, on tuohon aikaan mahtunut yhden uuden ystävyyden syntyminen, mutta samalla myös vanhan, pitkäaikaisen ystävyyssuhteen katkeaminen. Uudet ystävyydet ovat aina ihania, mutta uuden ystävyyden synnyttyä tuota ihmissuhdetta tulee vaalia, jotta se pysyy hengissä. Vanhat ystävyydet pysyvät jotenkin helpommin ”yllä” sillä taustalla on kuitenkin pitkä yhteinen historia ja paljon jaettuja kokemuksia. Toisaalta samaan aikaan pitkäaikaisen ystävyyssuhteen katkeaminen myös sattuu, sillä toinen on vuosien varrella kiinnittynyt niin vahvasti omaan elämään, ja on täten ikään kuin perhettä. Tämän vuoksi jo mainitsemani ystävyyssuhteen katkeaminen on vaivannut minua jatkuvasti enemmän ja enemmän, vaikka aluksi se tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta molempien kannalta. Kai se menee juuri niin, että toisen merkityksen tajuaa vasta siinä kohtaa, kun menettää jotain sellaista, mitä kukaan toinen ei pysty paikkaamaan. Jokaisella ystävällä kun on oma roolinsa ja paikkansa. Kun yksi putoaa remmistä, jää hänen kohdalleen tyhjä aukko.

Olen elämäni aikana rakentanut monta uutta ihmissuhdetta, mutta myös luopunut useista. Lapsuudessani muutimme paljon, jonka vuoksi minulle jäi irrallisuuden kokemus ja sen vuoksi pitkään aikuiseksi minun oli hankalaa luoda pysyviä ihmissuhteita, saatikka arvostaa niitä. Ajatus siitä, kuinka ihmiset tulevat ja menevät, oli pitkään päässäni vallitseva ja käytökseni myös sen mukaista. Onneksi aikuisuuden myötä olen oppinut, että nämä ihmiset, jotka seisovat rinnallani heikkouksistani huolimatta, ovat niitä, jotka haluavat aidosti olla ystäviäni. He ovat niitä, joiden rinnalla myös minä haluan seistä ja joiden puolia tiukan paikan tullen pitää. Haluan ystävilleni aina hyvää, arvostan heitä ja jokaisessa heissä on jotain sellaista, mitä katson ylöspäin.

Mielestäni ystävyys on toinen toisen kunnioittamista ja arvostamista. Ystävyys on myös sitä, että toista kannustetaan ja toiselle toivotaan elämässä menestymistä. Ystävyydessä on muuten paljon samaa kuin parisuhteessa. Vaikka näistä puhutaan usein eri konteksteissa, niin kyllä ystävät ja kumppani ovat samalla tavalla lähellä ja silloin kun luottamus vallitsee, heidän edessään voi olla sataprosenttisesti oma itsensä. Usein ajatellaan, etteivät ystävykset riitele, mutta parisuhteessa riitely on normaalia. Mielestäni tuo on tavallaan hassu ajatus, sillä silloin kun ihmiset ovat läheisiä, he voivat myös riidellä turvallisesti keskenään. Uskon, että riidat hitsaavat ihmisiä yhteen ja luovat turvallisuuden tunteen, koska toisen edessä voi olla oma itsensä ja täten ilmaista myös eriävän mielipiteen, tai sanoa rehellisesti ajatukset ääneen. Tokikaan en nyt tarkoita, että ystävien (tai ylipäänsä kenenkään) tulisi riidellä, mutta riitojakaan ystävyydessä ei tulisi kavahtaa, vaan ennemmin katsoa niitä ihmissuhdetta kasvattavasta näkökulmasta.

Ystävyydessä haluan korostaa laatua määrän sijaan. Jos on edes yksi läheinen ystävä, jolle voi kertoa kaiken, on se jo paljon – kaikilla kun ei ole sitäkään. Iso ystäväpiiri on tietenkin rikkaus, mutta jo yksikin ystävä riittää. Omassa elämässä myös parisuhde on tuonut elämääni samalla yhden erittäin läheisen ja rakkaan ystävän. Kumppani onkin minulle myös ystävä ja ihminen, jolle kerron ensimmäisenä kaiken. Onkin upeaa, että myös suhteessa voi jakaa ystävyyttä, vaikka samaan aikaan jokaisella ystävällä on elämässäni paikkansa. Ja jos jotain haluan vaalia, niin sitä, ettei parisuhde vie ystävyyssuhteita mennessään, koska niin saattaa helposti uudessa suhteessa käydä.

Näihin ajatuksiin ja pinkkeihin, sydämen muotoisiin tunnelmiin.💞💞💞

Ihanaa lauantaita ja etenkin huomenna vietettävää ystävänpäivää! 💖