Aika onnellinen

Olen viime aikoina miettinyt paljon onnellisuutta ja sitä, mitä onnellisuus on tai olenko itse tällä hetkellä onnellinen? Vaikka pyrin onnellisuuteen ja valintoihin, jotka tuovat itselleni hyvän olon, en siltikään aina ole ollut onnellinen. Elämässäni on ollut paljon vaikeita ajanjaksoja, jotka ovat vieneet pieneen tilaan, mutta myöhemmin olen oivaltanut noiden hetkien kasvattavan vaikutuksen. Vaikka kirjoitan paljon vaikeista asioista edelleen, ei se tarkoita, etteikö minun olisi tällä hetkellä hyvä olla. Toki elämässäni on säännöllisesti juttuja, joiden kanssa kamppailen, mutta se kuuluu mielestäni elämään – jokaisella meistä on haasteita. Noin yleisesti kuitenkin koen eläväni erittäin hyvää ajanjaksoa. Ja tämä kaikki johtuu oikeastaan siitä, millaisessa olotilassa olen itseni kanssa henkisesti. Kykenen käsittelemään niin hyviä kuin huonoja asioita ja en etsi mitään, mitä en juuri nyt omista. Olen opetellut nauttimaan hetkestä ja siitä, mitä minulla juuri nyt on käsillä. Sellainen ”sitten kun sitä tai tätä” ajattelutapa on jäänyt sivuun ja olen harjoitellut löytämään arjestani hyviä asioita huonojen sijaan ja olen kai muuttunut optimistisemmaksi. Tämä kaikki ei välttämättä aina välity sinne ruudun taakse, sillä ehkä harvemmin kirjoittelen siitä, miten hyvä fiilis minulla juuri nyt on.

Veikkaan tähän hyvään fiilikseen vaikuttavan myös sen, että olen päässyt eroon raskaasta katkeruuden taakasta ja anteeksiantamattomuudesta, jota kannoin sydämessäni hyvin pitkään. Tuo painolasti kulki mukanani useamman vuoden ajan ja vaikka kuinka yritin päästä siitä eroon, en voinut tunteilleni mitään. Jo pelkästään se, jos ajattelin sitä kaikkea tapahtunutta, nostatti minussa vihaa ja ärsytystä. Minun on jo pienestä pitäen ollut hankala hallita tai käsitellä tunteitani lapsuuden olosuhteista johtuen. Vuosikaudet olin sekaisin omien tunnereaktioiden kanssa, enkä todellakaan ymmärtänyt mistä mikäkin tunne johtuu. Vasta itsetutkiskelun ja terapian myötä syvennyin aiheeseen ja tänä päivänä voisin kutsua itseäni aika prooksi asian suhteen. Ymmärrän nykyään niin paljon paremmin itseä ja muita, enkä oikeastaan juuri nyt usko, että voisin välttämättä enää katkeroitua kenellekään samalla tavalla kuin aikaisemmin. Sitä osaa jotenkin miettiä kaikessa asioita niin paljon laajemmin ja on ylipäänsä ymmärtänyt, miten ihmisten käytös juontaa juuriaan aina jostain. Ymmärrykseni on lisääntynyt huomattavasti, vaikka toisaalta samaan aikaan tiedän entistä paremmin millaiset ihmiset saavat minussa sen kaiken hyvän potentiaalin esiin ja millaiset taas vievät minusta enemmän kuin antavat. Vaikka kuulostaa ehkä aika rajulta, mielestäni jokaisen meistä tulisi koota ympärilleen ihmisiä, jotka nostavat meissä sen kaiken hyvän esiin huonon sijaan.

Moni voi ajatella, että onhan se helppoa olla onnellinen täällä Aasian auringon alla rentoutuen, mutta voin rehellisesti sanoa, ettei hyvä henkinen fiilikseni johdu tästä matkasta. Minulla ei ollut pakottava tarve lähteä yhtään mihinkään, enkä lähtökohtaisesti pakene elämääni Suomessa tai matkusta siksi, että voisin unohtaa arkisen aherruksen. Kuten ystävälleni täällä totesin, nykyään elän niin, etten elä lomia tai reissuja varten, vaan pyrin nauttimaan elämästä arjen tasolla ja tekemään siitä hyvää päivittäin. Eihän se aina helppoa ole, sillä emme jatkuvasti voi vaikuttaa kaikkeen, mitä kohtaamme, mutta se mihin voimme puolestaan vaikuttaa on, kuinka asioihin suhtaudumme. Ja kuten jo alussa mainitsin, kun on kohdannut elämässä vaikeita ajanjaksoja, osaa aivan eri tavalla arvostaa hyvää! Veikkaan että lähtökohtaisesti ihmisten on hankalaa määrittää onnellisuutta tai sitä, milloin on onnellinen. Aina ollaan jotain vailla tai ajatellaan, mitä puuttuu tai miten voisi olla vielä paremmin. Moni ei varmaan koskaan elämässään ole tyytyväinen siihen hetkeen, vaan janoaa aina jotain parempaa. Lisäksi itsensä rajoittaminen elämän eri osa-alueilla ajaa tyytymättömään olotilaan. Ei uskalleta tehdä päätöksiä tai valintoja, saatikka ottaa riskejä. Eletään mieluummin sitä uinuvaa puolikuollutta elämää kuin elämää, jossa tehtäisiin välillä jotain hullua. Yksi tämän ajan ongelma on varmasti se, että mietitään liikaa ja liian tulevaisuus orientoituneesti unohtaen itse hetken, joka on loppupeleissä se, joka merkkaa.

Enpä muista koska olisin viimeksi myöntänyt ääneen olevani onnellinen ja tyytyväinen elämääni, vaikka jo pidempään asia on näin ollut. Ehkä tähän vaikuttaa se, kuinka paljon helpompaa on puhua elämän vaikeuksista ja ongelmakohdista, koska niitä on ympärillä niin paljon. Maailman tilanne on katastrofaalinen ja monen elämä vaikeassa jamassa. Siinä kohtaa tuntuu jopa itsekkäältä mainita elävänsä hyvin onnellista ja hyvää ajanjaksoa, kun moni muu kärsii. Tai en tiedä teistä, mutta itse koen tällaisia tunteita, kun puhutaan onnellisuudesta ja siksi harvemmin sitä mainostan. Tavallaan aivan naurettavaa, sillä myös hyviä asioita tulisi korostaa, koska hyvä lisää aina hyvää ja onnellisuuden esiin tuominen varmasti antaa toivoa myös niille, jotka kamppailevat vaikeissa elämäntilanteissa. Itse ainakin vaikeina hetkinä sain voimaa ihmisistä, jotka korostivat minulle sitä, kuinka kaikesta selviää ja vaikeuksien jälkeen elämään on tapana tulla jotain hyvää.

Tällaisiin tunnelmiin siis tänään, oikein ihanaa lauantaita!