Aikuisuus, so boring?

Loppukesästä kävin läpi jonkunlaista kriisiä, joka jatkui kevyesti vielä syksyn alkuunkin saakka. Suurinosa elämäni osa-alueista ei tuntunutkaan enää tyydyttäville ja tämän vuoksi aloinkin miettimään pitäisikö asioille tehdä jotain. Onko vika siis asioissa joita teen vai onko vika kenties omassa päässäni, ajatusmaailmassani? Oma ongelmani on varmaan aina ollut se, että olen tunteella eläjä, jos asiat ahdistavat en pysty niitä ingnooraamaan ja jatkamaan kuten moni muu pystyy. Toinen ongelmani joka tätä piirrettä vastaan taas sotii, on vaikeuteni heittäytyä. Toisaalta tahdon siis tehdä hyvin pitkälle järkevyyteen pohjautuvia ratkaisuja. En voisi (kai?) esimerkiksi koskaan jättäytyä tyhjän päälle ilman, että tiedän mitä huomenna tapahtuu. Todella ristiriitaista, eikö.

Tajusin taannoin kuitenkin sen, että vika voi olla ihan omassa päässäni. Keskityin tuolloin ehkä näkemään liikaa ne ns. ongelmakohdat joita asioihin liittyi ja unohdin ne hyvät seikat. Miettii kuitenkin, että jokaisessa asiassa on sekä hyvät, että huonot puolensa. Ei ole hyvää ilman huonoa. Ja vaikka monasti sanonkin, että 28-vuotiaana en enää koe juurikaan ”ikä-kriisiä”, niin oi kyllä takaraivossani aina säännöllisesti kuuluu ääni, joka muistuttavat iästäni. Et ole enää 20-vuotias, joten pitäisikö sun nyt oikeasti miettiä mitä elämältäsi tahdot? Vihdosta viimein? Tottakai se helpottaisi päätöksiä jos oikeasti tietäisi sataprosenttisen varmasti mitä tahtoo elämällään tehdä ja, että se olisi vielä taloudellisesti kannattavaakin.

Välillä iskee oikein kunnon ahdistus, kun alkaa miettimään millaisia haaveita sitä joskus oli ja miten elämä onkaan loppupeleissä mennyt. Se aika, kun mun olisi kannattanut opiskella ahkeraan minä vaan juhlin ja keskityin elämässä niin pinnallisiin asioihin. Tavallaan ymmärrän itseäni, koska tunnen itseni. On kuitenkin niin helppo ajatella 18-vuotiaana miten oma elämä tulee menemään ja mitä tahtoo saavuttaa. Käytännössä polku voi olla ihan erilainen. Tänä päivänä kuitenkin enemmän kuin menneisyys tai tehdyt asiat, minua mietityttää tulevaisuus. Mitä tahdon sillä tehdä, mitä tulee tapahtumaan seuraavan vuoden aikana? Olenko jo oikeasti aikuinen, käyttäydynkö kuin aikuinen? On syytä kuitenkin muistaa, että lyhyessäkin ajassa voi tapahtua paljon. Vaikka nyt tuntuisi, että elämässä on aika paljon kysymysmerkkejä, saattavat ne muuttua hetkessä ratkaistuiksi.

Mulla on aina ollut myös tietynlaista epämielenkiintoa ns. normaaleja aikuisuuteen kuuluvia asioita kohtaan. Tällä tarkoitan perheen perustamista, asuntolainaa, autoa ja muuta suurempaa omaisuutta. Yksinkertaisesti jos ei kiinnosta niin onko pakko? Vaikka täyttäisikin parin vuoden päästä 30-vuotta, onko pakko tehdä asioita joita ”kuuluisi” tässä iässä tehdä? Kävin taannoin pankissani tapaamisessa, jossa mut lähestulkoon pakotettiin ottamaan jonkunlainen ”sijoituskohde” tai paikka johon ympätä kuukausittain rahaa, miksi? ”Sinä olet nyt tuossa iässä, että varmasti haluat sijoittaa asp-tiliin tai ostaa rahastoja”. Ihmiset olettaa mutta arghhh, ei jokainen halua näitä juttuja!! Toki tahdon säästää mutta en valitettavasti asuntoon, vaan mieluummin matkusteluun tai elämästä nauttimiseen. Minulla on ehkä hieman outo ajatusmaailma mutta mielestäni rahaa tehdään juuri elämistä varten. Raha mahdollistaa tietynlaisen elintason, matkustamisen ja elämästä nauttimisen. Toki rahattomanakin voi olla onnellinen mutta jos sitä kerta tienaan, niin miksi ihmeessä vaan panttaisin ja panttaisin vuodesta toiseen?

Tässä sitä siis ollaan, taas kerran pohtimassa aikuisuuteen liittyviä asioita. On ollut kyllä mahtavaa huomata miten paljon sitä on henkisesti kasvanut vuosien saatossa ja aikuistuminen siinä mielessä onkin hieno juttu. Moni aikuisuuteen liittyvä oheisoletus saa minut kuitenkin aina vaan, edelleenkin näkemään punaista. Se oravanpyörä ja kasa velvollisuuksia. Toisaalta lohduttaa ajatus siitä, kuinka monta minuakin vanhempaa samalla ajatusmaailmalla varustettua tyyppiä on ystäväpiirissäni. Oikeastaan hyvin harva elää sellaista stereotypista aikuisen elämää. Ehkä nykyaika mahdollistaa tällaisen elämäntyylin ja asuinseutumme? Ehkä tässä iässä ei tarvitsekaan vielä hallita kaikkea?

Painiskeletteko te aikuisuuteen liittyvien stereotypisten aatosten kanssa? Tuntuuko ettei oma polku ole vielä selkeästi hahmottunut?