Aivan tavallista arkea
Tällä hetkellä elämässäni ei ole ilotulituksia tai ylipäänsä mitään sen ihmeellisempää. Fokus on pääosin duunijutuissa ja ajatukset aivan arkisissa asioissa. Marras-joulukuu oli jatkuvaa menemistä ja tuntui, etten oikein ehtinyt edes elämään sitä perus arkea, kun tuli jo lähteä jonnekin – osan ajasta vietin myös ulkomailla hieman erilaisissa ympyröissä. Sitten tuli sekava ihmissuhdekuvio, joka vei minusta yllättäen tunnepuolen mehut kokonaan ja joulukuun loppu menikin suoraan sanottuna henkisesti pohjalla. Seuraavaksi oli mielentilan paikkailua Levillä ja sieltä lopulta paluu arkeen, siihen ”tuiki tavalliseen arkeen”. Loppuvuosi oli kyllä monellakin tapaa hyvä mutta myös samaan aikaan todella uuvuttava. Introvertti puoleni onkin ollut nyt tammikuun alusta alkaen aika vahvoilla ja on tuntunut sille, että tekee mieli piiloutua maailmalta – voisin oikeasti viettää aikaa itsekseni aivan tuhottoman paljon, suorastaan kaivautua tänne omaan kolooni ja olla sosialisoimatta yhdenkään ihmisen kanssa.
Tunnistan itseni tästä olotilasta enemmän kuin hyvin. Olen käynyt näitä samoja fiiliksiä läpi ennenkin ja tiedän tämän olevan jotain sellaista emotionaalista väsymystä. Tiedättekö, jos käymme tunnemaailmassamme läpi jonkun meille rankan jutun, iskee pahimman yli pääsemisen jälkeen raukeus – sellainen totaalinen uupuminen ja väsymys koko tunne puolta kohtaan. Usein tuo olotila vaikuttaa myös koko fyysiseen suorituskykyyn ja siksi olo on myös tuolla saraa ollut aika voimaton. Olenkin ihan tarkoituksella pitkittänyt myös asioista puhumista, sillä nyt tuntuu sille, etten vaan jaksa. Tavallaan ajatuskin siitä taakasta, joka minulla on tuolla takanani vieraalle ihmiselle avattavana, on alkanut jopa ahdistamaan. Tuntuisi niin paljon helpommalle työntää tuo kaikki paska taka-alalle ja jatkaa elämää – keskittyä kaikkeen kivaan ja positiiviseen. Näin olen siis tehnyt lukuisia kertoja elämässäni, kunnes jälleen löytänyt sen kaiken edestäni. Asia, jota ei halua tehdä enää uudestaan mutta haluan sen kuitenkin odottavan vielä ensi viikkoon.
Aivan tavallinen arki on tosiaan ollut näin vuodenvaihteen jälkeen enemmän kuin paikallaan. On ollut mukava elää seesteisesti ja keskittyä pelkästään arjen pyörittämiseen. Välillä nimittäin huomaan, että metsästän elämässäni vähän liikaa erilaisia tunnetiloja – niitä huippuja, joiden jälkeen lasku tuntuu jopa paikoitellen ahdistavalta. Elämässäni on nykyään harvoin todella pitkään sellaista tasaista tilaa, joka olisi päivästä toiseen samanlainen. Välillä tuo mietityttää, sillä en tiedä kieliikö se jostain sisimmän tyhjyyden tunteesta, että jatkuvasti haluaisi tuntea tai kokea jotain erityistä? Tuntuu, että tasainen on yhtä kuin tylsyys ja sitä on tietyllä tapaa ehkä vältellytkin. Loppupeleissähän se suurin elämästä nauttimisen avain kuitenkin lienee siinä, että rakastaa arkea ja nauttii aivan ruohonjuuritasolla asioista. Ei elä jatkuvasti menneessä mutta ei murehdi tulevastakaan – elää tässä hetkessä. Tuo on meille ihmisille kuitenkin usein hyvin vaikeaa, sillä meillä on taipumus hötkyilyyn. Hetkessä oleminen on hankalaa sillä sosiaalinen media, kännykät, televisio ja mitä vielä? Samaan aikaan, kun meille puhutaan läsnä olemisesta, on meitä läsnä kuitenkin paljon asioita, jotka estävät sataprosenttisen läsnäolon.
Neule second hand / Farkut Dr. Denim / Kello Cluse / Kengät River Island
Toisaalta tärkeää on myös olla vaatimatta itseltään liikoja. Tavallisen ja jopa tylsähkönkin arjen viettäminen voi olla meille välillä paikallaan. Ei arjesta ole pakko aina löytää mitään suuria ahaa elämyksiä – ei se ole mielestäni elämän tarkoitus. Onhan se kivaa, että tapahtuu mukavia juttuja ja on reissuja ja muuta, joita suunnitella sekä odottaa mutta ei elämän tarkoitus ole olla pelkkiä huippuhetkiä. Välillä on hyvä elää ajanjaksoa, jolloin ei ole mitään isompaa meneillään. Veikkaan, että nuo ajanjaksot ovat nimenomaan niitä, jotka auttavat meitä oivaltamaan asioita ehkä jopa syvemmältäkin. Nämä jaksot vievät meitä lähemmäs itseämme ja sisimpäämme – sitä, mitä elämältä haluamme ja millaisia asioita tahdomme vaalia. On aikaa kuunnella, mitä minulle kuuluu ja miltä juuri nyt tuntuu.
Tällaisin ajatuksin tähän torstai päivään.
Onko muiden arki juuri nyt tasaista ja ehkä jopa vähän tylsääkin?
Kuvat: Iines /edit: minä