Ajatuksia
Kotiuduin juuri elokuvista. Olin hyvässä ystävä seurassa katsomassa Hulluna Saraan, suomalainen komedia. Janoan jokaisesta elokuvasta sitä, että saan niistä jotain matkaani. Ehkä oivalluksia, opetuksia …tai sitten vaan jotain tiettyjä tunteita, joita olen kaivannut. Tämä elokuva sai kohdallani muistamaan elämän lyhykäisyyden ja sen, että elämässä tehdään uhrauksia jos todella välitetään.
Olen tällä hetkellä itse tilanteessa, jossa pääni on täynnä erilaisia ajatuksia ja tunteeni mylläävät aika sekavina. Punnitsen aina kovasti sitä, välittävätkö ihmiset todella, onko välittäminen aitoa vai teennäistä. Olen nähnyt aika paljon kuinka ihmiset valehtelevat, pettävät ja teeskentelevät, on todella vaikea uskoa enää ihmisten hyvyyteen tässä ajassa. Siksi olenkin ehkä jopa vainoharhainen, valmistaudun aina siihen pahimpaan ja täten en pysty heittäytymään.
Rakkaudessa, jos ihminen todella haluaa olla toisen kanssa, hän ei päästä toista elämästään helpolla ja on valmis uhrautumaan. Mielestäni se on rakkautta, toisen itsensä edelle laittaminen. Vaikea kirjoittaa hieman ympäripyöreästi mutta kuitenkin niin, että saisitte edes jonkinlaista selkoa ajatuksistani. 🙂 En halua blogissani kertoa tarkasti ihmissuhteistani, koska ne ovat jotain niin omaa ja henkilökohtaista. Mutta välillä minulla on jonkinlainen tarve purkaa tunteitani ja ajatuksiani myös tällä puolella. Kaipaan säännöllisesti muutenkin tunteiden purkamista. Haluan itkeä ja purkaa asioita keskutelemalla, se mitä tunnen pitää saada jakaa, ei pantata sisällä.
Olipas sekavaa tekstiä, ehkä aika mennä nukkumaan. Olen vaan tällainen pohtija, on pakko saada miettiä asioita, tunteita ja elämää. En pysty vain elämään sen suurempia pohtimatta, minun on ihan pakko lähes päivittäin miettiä olenko onnellinen, mitä haluan tulevaisuudeltani ja mikä saa minut juuri tänään nauttimaan elämästä.
Olen tällä hetkellä itse tilanteessa, jossa pääni on täynnä erilaisia ajatuksia ja tunteeni mylläävät aika sekavina. Punnitsen aina kovasti sitä, välittävätkö ihmiset todella, onko välittäminen aitoa vai teennäistä. Olen nähnyt aika paljon kuinka ihmiset valehtelevat, pettävät ja teeskentelevät, on todella vaikea uskoa enää ihmisten hyvyyteen tässä ajassa. Siksi olenkin ehkä jopa vainoharhainen, valmistaudun aina siihen pahimpaan ja täten en pysty heittäytymään.
Rakkaudessa, jos ihminen todella haluaa olla toisen kanssa, hän ei päästä toista elämästään helpolla ja on valmis uhrautumaan. Mielestäni se on rakkautta, toisen itsensä edelle laittaminen. Vaikea kirjoittaa hieman ympäripyöreästi mutta kuitenkin niin, että saisitte edes jonkinlaista selkoa ajatuksistani. 🙂 En halua blogissani kertoa tarkasti ihmissuhteistani, koska ne ovat jotain niin omaa ja henkilökohtaista. Mutta välillä minulla on jonkinlainen tarve purkaa tunteitani ja ajatuksiani myös tällä puolella. Kaipaan säännöllisesti muutenkin tunteiden purkamista. Haluan itkeä ja purkaa asioita keskutelemalla, se mitä tunnen pitää saada jakaa, ei pantata sisällä.
Olipas sekavaa tekstiä, ehkä aika mennä nukkumaan. Olen vaan tällainen pohtija, on pakko saada miettiä asioita, tunteita ja elämää. En pysty vain elämään sen suurempia pohtimatta, minun on ihan pakko lähes päivittäin miettiä olenko onnellinen, mitä haluan tulevaisuudeltani ja mikä saa minut juuri tänään nauttimaan elämästä.
Kauniita unia lukijoilleni. Olen kiitollinen kommenteistanne, jotka niin usein piristävät ja saavat hyvälle mielelle! Haleja! <3
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.